Esko Hakala – Matkakokemuksia ja esitystunnelmia Lyonin syyskuiselta Biennale de la danse -festivaalilta.
Euroopan suurin tanssifestivaali?
Osallistuimme syyskuussa Lyonin Biennale de la danse -tanssifestivaalille viime keväänä ensi-illassa olleella Yuval Pickin teoksella Kilpikonnan muistikirjasta. Kyseessä on ehkä Euroopan suurin tanssifestivaali, joka järjestetään joka toinen vuosi. Festivaalin taiteellinen johtaja Guy Darmet sanoi Ranskan television määritelleen festivaalin yhdeksi maailman tärkeimmistä tanssifestivaaleista. Tieto on varmasti osaltaan ranskalaisten omaa nostatusta, mutta kovin kauas tämä väite ei kyllä jää, niin iso ja massiivinen tapahtuma kyseessä kieltämättä on.
Esiinnyimme festivaalilla nimellä Company The Guests. Vajaan viikon mittaiseen matkaan sisältyi omien esitysten lisäksi pari aamupäivää kaupungilla turistia leikkien. Lisäksi ehdimme käydä katsomassa yhden esityksen. Hiukan pidempäänkin olisin voinut Lyonissa viettää aikaa, ja nähdä samalla esityksiä enemmän, mutta toisaalta hyvä näinkin.
Rauhaisa kaupunki täynnä elämää
Lyon on pieni suuri kaupunki. Hyvin perinteinen, ranskalaisen pikkukaupungin välitön ja rauhaisa tunnelma, mutta kuitenkin täynnä elämää. Pelkästään lomailumielessä saa kaupungin kahviloissa, toreilla, kujien pikkukaupoissa tai pääkadun isoissa muotiliikkeissä kulumaan päivän toisensa jälkeen.
Ja sitten ne esitykset. Tuntuu, että joka puolella tapahtuisi koko ajan jotain. Toki ajankohta vaikutti asiaan, kun tanssifestarilla kerta ollaan. Mutta kyse ei ole vain näistä tietyistä ajankohdista, vaan koko kaupungin suhteesta yleisesti taiteeseen.
Kulttuurillisesti kaupunki on hyvin rikas ja koko ajan tapahtuu jotain – teatteria, oopperaa, tanssia ja niin edelleen. Kaupungissa on vuoden mittaan festivaaleja kokeellisesta elektronisesta musiikista nykytanssiin ja kaikkea siltä väliltä. Tapahtumia on paljon, mutta yleisö on kiinnostunut löytämään ne. Ideaalia.
Festivaali
Olimme festivaalin loppupäässä teoksemme kanssa, itse asiassa viimeisenä viikonloppuna. Ei kyllä voi sanoa, että näin monipuolinen kirjo esityksiä ja esiintyjiä olisi kuitenkaan kyllästyttänyt katsojat näkemään taidokasta tanssitaidetta. Kolmen viikon mittaiselle festivaalille mahtui esiintyjiä kaikkiaan 28 eri maasta.
Esityspaikkoja oli lukuisia. Itse esiinnyimme hiukan keskustan sivussa. Iso halli, jota käytetään myös elokuvastudiona, oli nyt rakennettu tanssinäyttämöksemme. Puitteet olivat toimivat, selkeät rakenteeltaan ja kaiken lisäksi hienotkin. Ihmisiä löysi mielestäni paikalle ihan mukavasti. Samaa mieltä olivat oikeastaan kaikki muutkin työryhmästämme.
Kaksi esitystä oli muiden esiintyvien ryhmien tavoin normaali määrä meidänkin teoksellemme. Aktiivisella katsojalla ei varmasti jää juurikaan vapaapäiviä, kun aikatauluttaa itselleen haluamiensa teosten ajankohdat. Vaikka emme olleet kaupungissa kuin muutaman päivän, ilmapiiristä aisti kokonaisvaltaisen vireyden ja herkkyyden. Mielenkiinto tulla katsomaan kaikkea mahdollista ja vaikuttua näkemästään. Onneksi järjestelytkään eivät pettäneet. Eli vaikka kiire meinasi olla, oli kaikki esitykset ainakin teoriassa mahdollista nähdä.
Omalta osaltani nautin niin paljon kuin vain ehdin. Tietty aina voisi asiat tehdä paremmin, mutta kokonaisuutena omat esitykset menivät hyvin. Kaikki meistä tulivat ehjinä takaisin Suomeen ilman vakavia vammoja. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että Lyonissa juodaan pääasiassa vain pullotettua vettä – meilläkin sitä meni varmaan 50 pulloa!
En hirveästi ole eri festivaaleilla kiertänyt, mutta organisaatiolla näytti kyllä olevan homma hallussa. Esimerkiksi tapahtumalla oli palkattuna kaikkiaan yhdeksän autonkuljettajaa, jotka kuljettivat meitä harjoituksien ja hotellin väliä. Esiintymispaikalla oli myös hyvin riittävä määrä henkilökuntaa ja jokaisella ryhmällä oli festivaalien puolesta käytettävissä avustaja, joka toimi linkkinä erilaisten asioiden ja niiden järjestämisen välillä. Järjestelyt toimivat hyvin, muutamia informaatiokatkoksia toki oli, mutta onneksi isoilta ongelmilta vältyttiin.
Ranskalaisen tanssiyleisön aktiivisuus yleisökeskustelussa oli ihailtavan innostunutta. Vaikka allekirjoittaneen ”loistavalla” ranskan kielen ymmärryksellä en aivan kaikkea saanut lennossa käännettyä, jälkeenpäin kuultuna monipuolinen ja kaikin puolin onnistunut tämäkin tilaisuus oli.
vsprs
Kävimme katsomassa esityksen vsprs, tekijänä Les Ballets C. De la B. Tanssijoiden tänä vuonna itsensä tekemä koreografia 20 esiintyjälle (10 muusikkoa ja 10 tanssijaa).
Se sisältää paljon monipuolista virtuositeettia, sekä tanssijoiden, että muusikoiden puolelta, mitä on enimmäkseen ilo seurata. Kuitenkin tapahtumien paljous ja jossain määrin toistuminen ei anna katsojalle tilaa erottaa kaikkea. Varmaankin teosta rakennettaessa on ajateltu, että siinä vaiheessa on yleisön vain tehtävä valinta, mihin haluaa keskittää huomionsa.
Esitys oli kaupungin amfiteatterissa, sisätiloissa. Iso konferenssitila. Mielestäni se ei ollut paras mahdollinen paikka teokselle. Olisin halunnut teokselle lämpimämmän tilan, koska muutama tuhat katsojaa vetävä konferenssitila ei sovellu intiimiin, tai edes tässä tapauksessa, isoon kokoillan tanssiteokseen.
Vaikka vsprs on kokonainen ja taidokas 20 esiintyjän teos ja lavasteet myös melkoisen massiiviset, oli silti ongelmallista saada mielenkiintoa pysymään juuri tämän tilan hajanaisuuden takia. Uskon tähän seikkaan kyllä vaikuttaneen myös sen, että itselläni oli siinä vaiheessa jo takana pitkä harjoituspäivä, eikä ruokatankkaukselle ollut aikaa.
Teos oli melkoisen pitkä ja paljon ihmisiä lähtikin kesken pois. Minulle siellä oli paljon mielenkiintoisia ja hienoja kohtauksia, aitoja hetkiä. Parhaiten mieleeni jäi esiintyjien uskomaton läsnäolo. Heidän tapansa tehdä asioita ja olla tilassa vangitsi katseen ja piti intensiteetin melko hyvin yllä. Teoksen tasainen rakenne pudotti koko illan teoksen dynamiikkaa turhan usein.
Jälkeenpäin ajateltuna osallistuminen festivaalille oli kaikin puolin miellyttävä kokemus. Ranskalaisessa ympäristössä, keskellä hyvin vahvaa festivaalien luomaa kulttuuriyhteisöä, on hieno osallistua festivaalille omalla panoksellaan, jonka halusi tietysti tehdä mahdollisimman hyvin.
Koko kaupungin panostamisesta taiteeseen ja erityisesti tanssiin kertoo hyvin myös sekin seikka, että Lyonissa on tanssille oma teatterinsa: Maison de la danse. Siellä esitetään läpi vuoden vain tanssia. Teatterin tarjonta on kylläkin laaja, viihteellisistä illanviettoon sopivista salsaryhmistä aina maailmalla kiertäviin korkeatasoisiin nykytanssin huippunimiin. Minusta hieno idea ja linjanveto teatterilta. Joskaan ei varmaan taloudellisesti helppo pala.
Seuraava Biennale järjestetään syyskuussa 2008. Festivaalin johtajan Guy Darmetn avuksi tulee ensi vuodeksi Mourad Merzouki. Ohjelmistoa ei vielä varmastikaan ole loppuun lyöty, mutta ainaisten teemojen (avoimuus, anteliaisuus, humaanius) lisäksi tulossa on aina jotain lisääkin.
Vielä pieni tietopaketti festareista:
Biennale de la danse, Lyon:
09.09-30.9.2006
28 maata
22 päivää
495 taiteilijaa
39 tanssiryhmää
86 671 katsojaa(ulkoilmaesityksissä noin 200 000)
830 kg esitteitä
250 teknikkoa
240 toimittajaa
Esko Hakala
Tanssinopiskelija
Teatterikorkeakoulu, Tanssitaiteen laitos
