Liikekieli.comin arkistosta löytyy kesäkuulta 2010 juttu, jossa haastatellaan juuri koreografiksi valmistunutta Anna Mustosta. Reilun kolmen ja puolen vuoden jälkeen on kiinnostavaa kysyä, mitä koreografille kuuluu ja minkälaisia ajatuksia tanssista Annalla on nyt.
Minkä kanssa työskentelet parhaillaan?
– Olen palaamassa takaisin töiden pariin äitiyslomalta ja olin tänään ensimmäisissä harjoituksissa. Työstämme neljän koreografin yhteisteosta yhdessä Satu Herralan, Eeva Muilun ja Masi Tiitan kanssa. Teos on osa Kedjan Wilderness-hanketta. Työskentelemme kevään aikana kahdessa eri residenssissä ja elokuussa teos tulee ensi-iltaan. Tutkimme luonnon ja esityksen suhdetta ja sitä, miten luonnossa työskentely vaikuttaa esityksen tekemiseen. Koen olevani enemmän kotonani tanssisalissa kuin vaikkapa metsän keskellä, joten työskentely on varmasti uudenlaista ja kiinnostavaa.
Jos vertaat tätä hetkeä vuoden 2010 haastattelun tilanteeseen, mikä on muuttunut tai pysynyt samanlaisena?
– Käsitykseni siitä, millaista koreografin arki on konkreettisesti, on muuttunut. Ajankäyttö on iso kysymys. Mietin päivittäin, miten ja mihin käytän aikaani sekä miten työtä olisi hedelmällisintä tehdä. Pohdin, miten taiteellinen työ asettuu osaksi muuta elämää ja päinvastoin, sekä minkälaista vastuuta tähän työhön kuuluu. Työn vapaus on ihanaa, mutta se aiheuttaa myös kamppailua ja jatkuvaa kysymistä siitä, millaista koreografiaa oma työskentelyni noudattaa.
Työhöni kuuluu paljon tuotantotyötä, hakemusten kirjoittamista ja suunnittelua. Harjoitukset tanssisalissa ovat vain murto-osa työskentelystäni. Se turhauttaa välillä. Toisaalta on hyvä sanallistaa ja ajatella työtä eri kautta. Kirjoittamiseen voi yrittää suhtautua kuin tanssiin: ihmetelemällä, heittäytymällä ja keskeneräisyyttä sietäen. Mutta vaatii aikaa, että sellaiseen moodiin pääsee.
Kolme maailmaa: esitys, arki ja netti
Kun juttelimme Annan kanssa, esiin nousi kolme eri teemaa, joiden suhteen nykytekijän on ratkaistava omat tapansa toimia.
Esitysten merkittävyys
– Esitykset ovat minulle tärkeitä tapahtumina ja olen kiinnostunut siitä, että joku katsoo ja toinen on katsottavana. Esillä olemisen tapa on ollut töissäni yhdistävä tekijä. Teoksissani esiintyjä on usein paljaana, tuoden itsestään esiin samaan aikaan jotakin haurasta ja jotain hämmentävää. Minua kiinnostaa, miten ristiriitaisiakin liikkeitä tai olemista voi yhdistää ja miten yhdestä voi siirtyä toiseen. Pelaan paljon sillä, että lavalla on jotakin tunnistettavaa, johon katsojalla saattaa olla oletuksia tai ennakkoluuloja ja pyrin rikkomaan ne. Silloin syntyy jotakin uutta ja itsestäänselvästä asiasta voi näyttäytyä toinen puoli.
Esitysten suhde arkimaailmaan
– Välillä mietityttää, miten ehdin havaita maailmaa, jos kaikki aikani kuluu vain koneen äärellä tai tanssisalissa. Tai onko tässä maailman ajassa tanssiteosten tekeminen tärkeintä, tulisiko maailman epäkohtiin pyrkiä vaikuttamaan suoraan? Toisaalta uskon esityksen mahdollisuuksiin vaikuttaa epäsuoremmin. En halua väittää teoksillani. Tai ehkä väitteeni on, että on tärkeätä ihmetellä, pysähtyä ja kysyä. Teos avaa tilan sellaisille olemassaolon peruskysymyksille.
Näyttämöllä olen vapaampi ja rohkeampi kuin arjessa. Kontrollin ja hallinnan tarve tuntuu olevan arjessa voimakkaasti läsnä, heittäytyminen ja irtipäästäminen usein unohtuu kotiovesta sisään astuessa.
Rooli netissä
– Olen pohtinut omaa suhdettani muuhun esittävän taiteen kenttään esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Minulle ei esimerkiksi tunnu luontevalta osallistua Facebookissa käytävään keskusteluun tanssin tekemisestä muuten, kuin tarkkailemalla sitä etäältä. Taidan käyttää aika paljon aikaa siihen, että mietin, miten minun pitäisi olla netissä, mutta en ole löytänyt mitään ratkaisua siihen vielä.
Toisin päin ajateltuna olisi kiva suhtautua tanssiin yhtä mutkattomasti, kuin nettiin menemiseen. Samalla tavalla kuin menee nettiin, niin menee siihen tanssin tilaan ja rupeaa tanssimaan.
Tanssin katsomisesta
Mitä seuraat, kun katsot tanssia?
– Esityksessä katseeni kiinnittyy siihen, millainen energia näyttämöllä on ja mitä näyttämön ja katsomon välissä liikkuu. Seuraan minkälaisia viittauksia traditioon, historiaan tai muihin teoksiin on nähtävissä. Katsoessa pyrin vapaasti havaitsemaan sitä, mitä esitys tuo esille, mutta erityisen kiinnostavaa on, kun jotakin hallitsematonta pääsee esiin. Sitä toivoisi näkyvän myös esitysten ulkopuolella. Tulee mieleen klubit, joissa ihmiset tanssii täysillä, se on vapauttavaa. Viimeaikoina juuri tuo vapauden tunne on tuntunut tärkeältä. Kun esitys mahdollistaa esiintyjille vapaan tilan, sitä kautta myös katsojalle tulee vapautunut olo. Enkä tarkoita tässä nyt mitään sellaista, että esiintyjien pitäisi saada improvisoida lavalla täysin vapaasti. Usein omat teokseni ovat liikkeellisesti aika tarkkaan koreografioituja, vapaus on ennemminkin siinä, miten esiintyjä tanssii liikkeet esiin ja hengittää esitystä eloon yhdessä yleisön kanssa.
Tulisiko tanssiesityksen käsitellä jotakin aihetta?
– Tällä hetkellä ajattelen, että tanssin kannattaa käsitellä kehoa ja etenkin sen moniulotteisuutta ja älykkyyttä. Mikäpä voisi olla lähempänä jokaista ihmistä kuin keho?
Toisaalta en usko siihen, että teos tarvitsee nimenomaan jonkin aiheen, ainakaan lähtökohdakseen. Itselle tuntuu tärkeältä lähestyä esityksen tekemistä myös niin, että rupean vaan tanssimaan ja annan sen tanssimisen puhutella minua ja kertoa, mistä on kyse juuri nyt.
Seuraatko kehollisuutta arkielämässä?
– Yllättävän vähän. En juurikaan tarkkaile toisia ihmisiä esimerkiksi julkisissa tiloissa. Näyttämö inspiroi siihen, että fokus siirtyy kehoon. Siksi olen tehnyt teoksia lähinnä näyttämöille. Luonnossa tai kaupunkitilassa huomio ohjautuu enemmän ympäristöön.
Mutta tottakai arkielämä on mukana teoksissa. Esitykseni rakentuvat oman elämäni ja henkilökohtaisten havaintojeni pohjalle. Uskon, että mitä lähemmäs uskallan mennä itseäni, sitä lähemmäs teokset tulevat myös katsojia.
Anna-Sofia Sysser
Kirjoittaja on esitystaiteilija ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Sysser on valmistunut Turun taideakatemiasta 2012 ja asuu ja työskentelee tällä hetkellä Helsingissä. Lisätietoja: www.annasofiasysser.com.
