Esitykset lähestyvät

Kokoelma lopunajan treeneistä. Ilonaiheita, ahdistuksia ja kill your darlings -päiviä. Läpimeno, jossa muusikot pitävät kiinni rakenteesta kun taas tanssijat tekevät ihan mitä tahansa. Ytimet kirkastuvat (?). Oivallus siitä että Kaksine-teosta onkin kaksi kappaletta: toinen muusikoiden kanssa ja toinen ilman heitä.


 

Esitykset lähestyvät

Kaksine-prosessointia, osa 4.

Kuvat: Venla Martikainen

14.4.

 

L: Pääsiäinen ja sukulaisvierailut takana. Ihmeellistä kun ensimmäisen kerran moneen kuukauteen kaksi päivää lomaa.  Jaksan taas hymyillä, hetken. Jos toisenkin. No okei. Vielä vähän yli kolme viikkoa.

 

P: Ihan pihalla. Ihanan pihalla, itse asiassa. Kaikki tapahtuu kuin unessa, eikä muistiinkaan jää mitään. Koko ryhmä on yhtäkkiä yhtä – kaikki tuntuu olevan selkeää sen hullun sekavuuden yläpuolella ja koko ryhmä sekoilee vapautuneesti ja täydessä yhteisymmärryksessä. Hullua – tai juuri loogista – että kirkkain yhdistymisen hetki voi tapahtua silloin kun itsellä on niin sekava olotila.

 

L: Tänään teemme mm. läpimenon, jossa muusikot pitävät kiinni rakenteesta kun taas tanssijat tekevät ihan mitä tahansa. Hillittömän vaikeaa ja samalla tosi avaavaa. Ytimet kirkastuvat (?).

 

16.4.

 

L: Sanaton tapaaminen torilla.

 

P: Kaksi puolukkaa (yht. 53v) kohtaa kaksi karhunpentua (yht. 2v) ja ne kaikki syö kaksin käsin herkkuja.

 

Niin kovin selväksi hiljainen Toinen piirtyy kaiken torihulinan keskellä, että pystyy melkein kuulemaan Toisen sydämenlyönnit, vaikka niitä ei meinannut osata tunnustellen löytää.

 

L: Mansikoita, kahvia, pullaa, sokeria, kanelia ja kaikkien niiden sekoituksia.

 

Tänään harjoittelemme ulkona: ilman puhetta, vähän liikettä, jonkin verran ilmeilyä ja paljon iloa. Hakaniemen rannassa oleva laiva osoittautuu oivalliseksi treenitilaksi, samoin Hakaniemen Sokos ja Hakaniemen tori.

 

17.4.

 

Klo 15.30 tapaaminen Teakin ala-aulassa

Klo 15.45 viimeisetkin saapuvat paikalle

Klo 16.00 alamme katsoa harjoitusvideota

Klo 17.00 uusi plääni rakenteesta. P: Siis minäkö muka yhteistyökykyinen??

Klo 17.30 Anna ja Venla saapuvat

Klo 17.45 läpimeno. P: Tää biisihän on terapeuttinen! Saan päästellä kaiken ulos mitä erilaisimmin tavoin – ja toisaalta saan myös hakea lohtua.

Klo 18.35 Höpinää höpinää

Klo 18.50 Pojat kokeilevat Venlan tuomia pukuja

Klo ajantaju seis. Saunaan! (Melkein yhteispäätöksellä, kalja oli hyvä kilpailija.)

Klo 20.30 lähtö julisteita jakamaan.

Klo 21.00 tsiideri Rytmissä

Klo 22.00: vihdoin huoahdamme Corona-baarissa. Viimeisetkin julisteet ja flaierit tältä illalta jaettu.

 

20.4.

 

Vihdoin rauhassa Toisen kanssa Kokolla.

Vihdoin rauhassa Toisen kanssa Kokolla.

 

L: Mukava välillä kuulla omakin äänensä, ja sen Toisen.

 

P: Hurjaa huomata, että ne Kaksi eivät ole olleet kahdestaan aikoihin. Siis aikoihin.

 

L&P: Oivallus siitä että Kaksine teosta onkin kaksi kappaletta: toinen muusikoiden kanssa ja toinen ilman heitä.

 

Ilman korostuu herkkyys, kuuntelu ja liikkeen hienovireisyys. Yhdessä korostuu ryhmän voima, energia, punk ja räjähtävyys.

 

21.4.

 

L: Kutsujen lähetys. Miauuuuu kaikille menneille, tämänhetkisille ja tuleville tukijoille.

 

Tampere 26.4.09

 

L: Keho kuumana. tärinässä.. Mitenköhän  monta vuotta pumppu jaksaa tällaista: viikkokaupalla stressaamista,  superjännittämistä (viime yöstä asti), hillittömän rankka veto ja loppujen lopuksi ”saunan lauteilla”­: niin että pumppu siis edelleen hakkaa..

 

P: Öisistä automatkoista tulee aina mieleen lapsuuden suunnistusmatkat. Pimeät maisemat ja hiljaiset tiet.

 

L: Ja mulla ranskan keikkamatka kun olin vastuussa ranskalaisen kuskin hereillä pitämisestä osaamatta (silloin) vielä montaa sanaa ranskaa.

 

P: Siinä takapenkin nurkassa oli ihanaa sukeltaa myssyn sisälle torkkumaan. Venkku ajaa ja itse saa käpertyä lämpöisiin vaatteisiin muistelemaan hetki sitten tapahtunutta riehuntaa. Klubin kova lattia, kylmät bändilaitteet, pylväitä, avoimia ovia, tilaa, uusia nurkkia. Tuttu Toinen.

 

L: Kolmas ja neljäs. Monta tuttua ja tuntematonta manselaista tanssijaa ja tanssinystävää avosylin vastassa.

 

P: Se oli ihanaa kun ne villiinty. Riehuivat ja fiilistelivät ja pyöriskelivät koko loppuillan innoissaan. Ihan mielettömän kaunista.

 

L: Ja Pau osa tätä kaikkea kierrellessään ihmisten seassa, alla, päällä ja päällään videokameran kanssa.

 

P: Ja Lí villiintymässä ja villitsemässä muita ja itseään kaiken onnellisen sekoilun keskellä.

 

L: On meillä mahtava tiimi. Ja se näkyy aika kauas. Rakkaus ja lämpo sieltä sitten välittyy. Ja ollaan me piru vie erilaisiakin: yks tärisee ja horisee keikkaa ennen ulkona auringossa, toinen venyttelee ja hymyilee ja on laaja, yks hakkaa keppejä reisiinsä (siis älä kysy, et hermostuttaako mua!!!), yks vetää röökiä ja jännittää vain ihan pikkuisen.. Ja sit kun me ollaan yhdessä, me ollaan jotain enemmän kuin osiemme summa!!

 

P: Backstagella sauna, kaljaa ja keltaista jaffaa. Punainen tanssimatto. Syntisen hyvää touhua.

 

27.4.

 

P: Aurinko paistaa ja on hiukan hankalaa uskoa että vasta pari tuntia sitten kotiuduttiin Tampereelta.

 

L: Kahvia ja aamiaista ja vielä vähän humalaiset pojat. Naurua mutta myös väsymystä.

Lindan vuoro kilahtaa. Herneet nenässä kun harjoitukset alkaa taas noin tunnin myöhässä.  Oivallus siitä, että myös minulla on oikeus omiin tarpeisiini, sovittuihin aikatauluihin, ym.

On myös kill your darlings –päivä.

 

P: Onnistuttiinko yhtään tappamaan? No onnistuttiin. Ehkä. Kai. Ehkä niitä ei vielä tullut nistittyä niin tiukkaan että ne eivät sieltä joskus, jossain muodossa vielä ponnistaisi esille loistamaan.

 

28.4.

 

P: Ahhhhhhhdistus! Pau ei pysty yhteistyöhön, vempuilee vaan paikallaan ja poukkoilee syytöksissä milloin yleistä sairaanhoitoa, milloin omaa itseään vastaan.

 

L: Lí taas istuu Rytmin lattialla toisessa jalassa märkä, toisessa kuiva sukka ja yrittää pysyä jotakuinkin selvin päin (kahvihumalansa kanssa).

Soittelemme vuodoin Hesariin, vuoroin iki-ihanalle Hanna Pajal-Assefalle, joka on viime tipassa lupautunut pelastamaan meidät videotaltioinnin kanssa.
Keholle tekee hyvää levätä fyysisestä työstä, mutta harmittaa, kun ischias ei napsahda tavalliseen tapaansa.

 

29.4.

 

”Kaikki vaan alas!”

”…ja sitten takasin ylös?”

”Niin.”

”..okei.”

Anna ottaa ohjat käsiinsä, KokoTeatteri riisutaan kaikesta ylimääräisestä ja puetaan uuteen asuunsa. Eero Kokolta on ihanana apuna!

”8 minuutin tauko! Kymmentä vailla jatkuu.”

 

P: Nyt osaan kierittää kaapelit ja tiedän mikä on autopole ja olen syönyt itseni makeaksi mansikkasuklaalla ja viinirypäleillä.

 

L: Lí taas on saanut irtilohjenneen hampaan paikan takaisin paikalleen (aamu Otaniemessä) ja on sen jälkeen osallistunut niinkin villiin touhuun, kuin kalvojen leikkaamiseen ja sähköteippien ostamiseen. Käsiohjelmat ovat valmiit!! Juuhuu. Jännitys tiivistyy…

 

KIRJOITTAJAT

Linda PrihaLinda Priha, alias Lipi, on syksyllä 2008 Teatterikorkeakoulusta valmistunut tanssitaiteen maisteri. Viime aikoina hän on työskennellyt mm. esiintyjänä Todellisuuden tutkimuskeskuksessa sekä tanssijana William Petit´n (Ranska) ja Jyrki Karttusen koreografioissa. Kirjoittajana ja lukijana Prihaa innoittavat feministifilosofien (mm. H. Liehun, L. Irigarayn ja J. Kristevan) tekstit sekä heidän tapansa lähestyä kieltä ja kirjoittamista uuden naisellisen kielen luomisen kautta (“écriture feminine”). 

Kuva Vilppu Huomo

Kuva Vilppu Huomo

Tanssitaiteilija Pauliina Silvennoinen, alias Pauli, on valmistunut Turun taideakatemiasta 2005 ja opiskellut tanssia Fontys Danceacademiessa Hollannissa sekä eri studioilla New Yorkissa. Hän on esiintynyt freelance-produktioissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Hollannissa mm. Petri Kekonin, Marianne Rouhiaisen ja Philippa Kayen kanssa.