Performanssitaiteilija Johanna Kellomäki toteuttaa haaveitaan eikä vain puhu niistä. Kolmevuotiaana kolumbialaisesta orpokodista Joensuuhun adoptoitu Johanna Kellomäki kokee saaneensa elämässä uuden mahdollisuuden päätyessään Suomeen.
– Suomi on minusta hyvä maa. Monesti ihmiset eivät näe sen todellista kauneutta ja monipuolisuutta. On opittu liian hyvälle ja valitetaan turhan helposti, Kellomäki sanoo. Hän nostaa tarkasteluun koulutuksen. Mahdollisuus opintojen suorittamiseen yksilöllisen suunnitelman mukaan on ollut Johannan pelastus. Kellomäen ensimmäinen äidinkieli oli espanja, joka heijasteli taustalla koulunkäynnin ensimmäisinä vuosina. – Kävin kakkosluokan kahteen kertaan. Ylivilkkauden ja impulsiivisen luonteeni vuoksi paikallaan istuminen ja keskittyminen oli haastavaa. Lopuksi pääsin kuitenkin kelkkaan, kiitos perheen tuen, Johanna kertoo.
Vanhempien avioeron ja monen eri kodin myötä elämä meni vähäksi aikaa sekamelskaksi. Peruskoulun jälkeen Johanna pohdiskeli opiskeluvaihtoehtoja mm. valokuvaamisen ja journalistiikan saralta. Vaikka Johannan kirjoittamia juttuja päätyi julkaistaviksi, ei ala tuntunut omalta. Johannalla oli kuitenkin selkeä visio siitä, että hän haluaa liikuttaa maailmaa parempaan suuntaan.
Elämä yllättää
Hiukan ennen kuin Keskuspuiston ammattiopisto aloitti tanssialan perustutkinnon opetuksen 10 vuotta sitten, tapahtui taas iso käänne Kellomäen adoptioäidin traagisen poismenon myötä. Johanna koki tarvetta muutokseen ja edesmenneen äitinsä neuvon mukaisesti päätti tehdä jotain sellaista, missä sydän toteuttaa itseänsä.
Tanssiopetuksen alkaminen Ruskeasuolla ajoittui siis täydelliseen hetkeen. Johanna pääsi ensimmäisessä erässä opiskelemaan tanssia ammatilliseen erityisoppilaitokseen, joka mahdollistaa opiskelijoilleen erityistä tukea ja yksilölliset opintopolut.
– Elämässä oli silloin tosi rankka vaihe menossa. Erityisoppilaitos vaikuttikin ihanan turvalliselta oppimisympäristöltä ja ilmainen asuntolapaikka tuntui taivaalliselta. Tunsin itseni nopeasti tervetulleeksi. Pienissä ryhmissä auttavaisuus ja läsnäolo korostuvat, kun taas suurissa luokissa on levottomuutta ja valitettavasti myös kiusaamista enemmän.
– Monen muun tavoin luonnollisesti aluksi mietin, että millainen koulu tämä erityisoppilaitos oikein mahtaa olla. Olin samalla hetkellä onnellinen opiskelupaikasta, mutta myös sisäisessä kriisissä jäädessäni kiinni ”erityis”-sanaan. Pohdin, olenko ”erityinen” negatiivisessa merkityksessä? Miten määritellään kehitysvammainen? Opiskeluaikanani minulle kuitenkin valkeni, että ihmiset ovat itse syyttömiä omiin taustoihinsa ja tapahtumiinsa, eikä omia erityisyyksiään pidä pyydellä anteeksi tai hävetä. ”Erityis”-sanalla on tarpeettomasti negatiivinen kaiku.
Alussa jotkut kyseenalaistivat, miksi kehitysvammaisille opetetaan tanssia. – Koulun käyneenä tiedän, että se todellakin kannattaa. Tanssi on terapeuttista, luovaa ja vapauttavaa. On mahtavaa, että tällainen mahdollisuus tarjolla.
Opettaja kannusti kokeilemaan rajojaan
Johanna hämmentyi huomatessaan, miten luontevasti erityyppisen tuen tarpeessa olevat ihmiset sulautuvat yhteen opintojen lomassa. Tanssin opetuksen Keskuspuiston ammattiopistoon tuonut lehtori Jari Karttunen saa Johannalta kiitosta.
– Jarin tapa opettaa on todella hieno. Hän osaa huomioida yksilölliset erityistuen tarpeet mutta myös osaamisalueet ja kyvyt, omien opiskelutovereidensa apuopettajana toiminut Johanna kertoo.
– Jari kannusti kokeilemaan omia rajojaan ja menemään eteenpäin. Kun sain kipinän sirkusakrobatiaan, sain myös opettajani täyden tuen sirkusopintojen suorittamiseen Lahdessa tanssin perustutkinto-opintojeni rinnalla. On tärkeää, että opettaja aidosti kannustaa opiskelijoita omien unelmiensa toteuttamiseen. Jari on määrätietoinen ja hyvässä mielessä tiukka opettaja, Johanna sanoo.
Erityisopiskelijasta sirkustaiteen opettajaksi
10 vuodessa on tultu jättiloikka eteenpäin. Tumma, jäntevä kaunotar on juuri päättänyt opetustunnin salissa, jossa hän itse aikoinaan aloitti tanssiopintonsa.
– En ehkä omina opiskeluaikoinani edes tajunnut miten rikas ja paljon antava paikka tämä oppilaitos onkaan.
Elinikäisen oppimisen periaatetta kannattava nainen kannustaa opiskelijoita jatkokoulutukseen ja syventää parhaillaan opintojaan Turun ammattikorkeakoulussa sirkuslinjalla.
Aktiivisen ja aikaansaavan Johannan elämästä ei toimintaa puutu. Opintojensa ohessa Johanna on opettanut kaiken ikäisiä vauvoista vanhuksiin ympäri Suomea sekä Virossa, Ranskassa, Norjassa ja Saksassa. Johanna työskentelee edelleenkin erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa.
– Käyn säännöllisesti opettamassa erityisoppilaitoksissa, sillä tiedän, että tämä tie vie ihmisiä eteenpäin.
Sirkusta, joogaa, tanssia, hyväntekeväisyyttä, luomua, mukana menossa kulkevaa suloista Aamu Hehku -taaperoaan (ja tietysti poikaystäväänsä), kansainvälisiä areenoita, lasten ja nuorten opettamista, suomalaista käsityötä (jota mm. esiintymispuvut ovat), musiikkia, mallintöitä ja valokuvausta rakastava nainen suoltaa tarinaa elämästään valonnopeudella. Puhe rönsyilee ja keskeytyy muutaman kerran töiden järjestelyä koskeviin puhelinkeskusteluihin. – Tarvitsisin managerin tai tuottajan. Minulla on kolme keikkaa tänään ja hoidan kaiken käytännössä itse, hän pahoittelee keskeytyksiä.
Tanssija rakentaa elantonsa useista palasista
Tällä hetkellä nuori nainen on kiireinen performanssitaiteilija, jonka opetustyön lisäksi löytää mitä moninaisimmista produktioista, tanssiryhmistä, katuesiintymisistä ja sirkustaiteen esityksistä. Uusi aluevaltaus on AcroYoga.
– Tanssijan uravalinta vaatii puurtamista. On keksittävä uusia ideoita, mistä elantonsa saa. Apurahoista päättäville Johannalla on palautetta annettavanaan.
– Tuntuu, että apurahat menevät aina samoille tahoille. Pitäisi tukea muitakin, lahjakkaita aloittelevia artisteja. Itse olen onneksi saanut rahoitusta. Monet ystäväni ovat toteuttaneet huikeita ideoita omasta pussistaan, pikku budjetilla.
Johannan mielestä loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin se, että saa tehdä sitä mitä aidosti rakastaa. – Ihmisen tulee olla rehellinen itselleen sekä toteuttaa haaveensa eikä vain puhua niistä.
Korkeuksissa kankaan varassa liihottava sirkusartisti tietää, ettei pelolle voi antaa valtaa. – Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia asioita. Olen erittäin onnekas, sillä minulla on upeita ihmisiä ympärilläni, jotka ovat mahdollistaneet mitä upeimman kokonaisuuden.
2015 toukokuussa aukeaa Suomen ensimmäinen Acroyoga-sali Turkuun. Johannan tämän hetkisistä unelmista suurin on toteutumassa. AcroYoga-salille on tarkoitus saada alan kirkkaimpia tähtiä maailmalta opettamaan kyseistä lajia. Asiat järjestyvät aina, superpositiivinen Johanna toteaa.
Anne Laitinen
Kirjoittaja on Keskuspuiston ammattiopiston viestintäpäällikkö.
