Olli Ahlroos: Hiroaki Umedan avointenharjoitusten perusteella oli jo selvää, että Umedan liikekieli ja –materiaali ovat jotain hyvin arvoituksellista ja vierasta niin eurooppalaiselle tanssijalle kuin katsojallekin. Tämä sinänsä virkistävä seikka herätti kiinnostuksen myös siinä mielessä, miten sen onnistuu kannatella kokonaista teosta?
Hiroaki Umeda: Duo & Accumulated Layout
Koreografia: Hiroaki Umeda
Tanssi: Hiroaki Umeda
Ääni- ja valosuunnittelu: S20
Täydenkuun tanssit – festivaali, Pyhäsalmi, VPK-teatteri, 26.7.2008
Kokonaistaideteoksen paluu
Hiroaki Umedan avointenharjoitusten perusteella oli jo selvää, että Umedan liikekieli ja –materiaali ovat jotain hyvin arvoituksellista ja vierasta niin eurooppalaiselle tanssijalle kuin katsojallekin. Tämä sinänsä virkistävä seikka herätti kiinnostuksen myös siinä mielessä, miten sen onnistuu kannatella kokonaista teosta?
Ääni- ja valosuunnittelusta vastaavaksi tahoksi teoksissa ilmoitettu S20, joka on Hiroaki Umedan vuonna 2000 perustaman tanssiryhmän nimi, paljastui tiedotustilaisuudessa tarkoittavan tässä tapauksessa pelkästään Umedaa itseään. Ennen tanssiuraansa valokuvasta japanilaisessa yliopistossa opiskellut Umeda on taiteellisessa vastuussa teoksessaan kaikesta, sävellyksestä lähtien. Sekä Duo, että Accumulated Layout olivatkin lopulta paljon enemmän kuin vain tanssiteoksia. Video-, valo- ja ääni-installaatioiden avulla Umeda loihti eurooppalaiseen teoskaanoniin verrattuna virkistävän erilaista esitystaidetta antaen termille kokonaistaideteos modernia kaikupohjaa.
Duossa Umeda tanssi yhdessä videotallenteen kanssa, joka oli liikemateriaaliltaan identtinen representaatio Umedan liikkeistä lavalla. Liikkeiden ja ajoituksien tarkkuus oli virtuoosimaista, melkein virheetöntä. Sekä Umedaa, että hänen videoteoskaksostaan oli mahdollista pitää jäljenteenä tai toisaalta alkuperäisenä suhteessa toiseen. Toisaalta Umeda itse toisti liikemateriaalia, joka oli nähtävissä videolla, toisaalta video oli vain jäljenne alkuperäisestä liikkeestä, jonka Umeda toisti melkein identtisesti ja reaaliaikaisesti lavalla. Tähän kitkaan videon ja ”oikean” Umedan välillä – tai virtuaalisen ja todellisen välillä, niin kuin Umeda itse asiaa painotti – teos uppoutui.
Duo – teoksen liike oli hyvin persoonallista, kuitenkin hämmästyttävästi tunnistettavissa melkeinpä ortodoksiseksi hiphopiksi. Umeda liikkui näennäisen staattisesti seisovilla jaloillaan, kuin liimattuna lattiaan. Tällainen näennäinen staattisuus oli yhteinen piirre Accumulated Layout – teoksen kanssa.
Accumulated Layout oli kuitenkin liikemateriaaliltaan Duo – teosta mielenkiintoisempaa ja omintakeisempaa. Hiphop on selvästi merkittävä tekijä Umedan liikeajattelussa mutta se ei tässä noussut niin ilmeiseksi kuin Duossa. Mielenkiinto, melkein huoli Umedan liikemateriaalin kannattelevuudesta ei oikeastaan noussut teoksissa lainkaan esiin.
Umedan teoksien vahvuus oli kaikkien osatekijöiden orgaaninen yhteys. Ei olisi lainkaan oikein puhua tanssiteoksista, jossa valo- ja äänisuunnittelu olisi ollut suuressa roolissa. Kyse oli ennemminkin nimenomaan jonkinlaisesta valo-, ääni, liikeinstallaatiosta, jossa kaikki osatekijät ovat elimellisiä, tasa-arvoisen keskeisiä elementtejä, jotka kasvoivat teoksen kuluessa yhdeksi orgaaniseksi kokonaisuudeksi. Tuntui siltä kuin tarvittaessa liike saatiin ainoastaan säestämään valo- ja ääni-installaatiota.
Olli Ahlroos
