Karoliina Yli-Honko: Suuri illuusio kaikilla mausteilla
Liisa Pentin ohjaama Die Unheimliche Freundin – Outo ystävätär on eeppinen sukellus maailman ja tajunnan häilyvyyteen. Yhdessä tanssijoiden kanssa tehty koreografia on postmodernistinen sekoitus tyylilajeja, tunnelmia ja vaikutuskeinoja laidasta laitaan. Tuloksena ei kuitenkaan ole sillisalaatti vaan suorastaan nerokas tanssiteos, joka heijastelee monia inhimillisen elämän alueita.
Kuva: Johanna Tirronen
Die Unheimliche Freundin
Konsepti, koreografia ja ohjaus Liisa Pentti
Esiintyjät Giorgio Convertito, Ayara Hernandez, Riina Huhtanen, Felix Marchand, Mickaël Stoeckel, Nina Viitamäki
Äänisuunnittelu Patrick Kosk
Valosuunnittelu Tuukka Törneblom
Puvustus Terttu Torkkola
Lavastus Simon Le Roux
Tuottaja Jutta Heikkilä/ Loistomeininki Oy
Tuotanto Liisa Pentti + Co ja Zodiak, yhteistyössä Helsingin Juhlaviikot
Suuri illuusio kaikilla mausteilla
Teoksen teemat herättivät minussa ennakko-oletuksia vieraannuttamisesta, tummanpuhuvasta angstista ja pelottavista alitajunnan piilevistä puolista. Pentti on tanssijoiden kanssa luonut monia kerrostumia, joihin nämäkin ajatukset liittyivät. Tosin katsoja saattaa havahtua pohtimaan teemoja kiertoteitse ja ehkäpä vasta kunnolla esityksen jälkeen.
Pentti ottaa yhdeksi välineekseen esimerkiksi outouden vastakohtia. Ainakin minulla oli esityksessä katsojana kotoisa ja mukava olo, tilanteesta luotiin alussa rennon välitöntä ja hauskaa. Katsojat otettiin hienovaraisesti mukaan ja samalla syntyi turvallisuuden ilmapiiri. Yksi suuri tekijä tässä oli se, että esiintyjät olivat lähes koko ajan lavalla seuraamassa tapahtumia jos eivät itse olleet valokeilassa. Lavan takaosassa oli ikään kuin toinen katsomo. Tähän tuli myöhemmin esityksessä säröjä, vaikka suhdetta katsojiin ei koskaan lyöty rikki, mielestäni onneksi.
Alkuosa koreografiasta on rakennettu suureksi taikashowksi, sirkukseksi, jossa odotamme näkevämme hämmästyttäviä illuusioita. Muilta osin Pentti johdattelee katsojat nimettömään paikkaan, jossa ollaan kuin unessa. Unet ovatkin olleet yksi teoksen lähtökohta.
Teoksen tapahtumat etenevät assosiaatioketjua muistuttavalla tavalla. Kaikki liittyy toisiinsa, mutta ei koskaan ilmeisellä tai odotettavalla tavalla, vaikka teoksen voi jakaa episodeihin. Tikahduttavan hauskasta monologista voidaan siirtyä nopeasti vakavaan ja rajuun tunnelmaan ja päin vastoin. Pentin teos on polyfoninen, siinä esityksen eri osa-alueet risteävät ja limittyvät toisiinsa. Tämä koskee myös liikettä. Samanaikaisesti joku tanssii hidastetusti, joku sätkii ja kolmas pukee paitaa.
Koreografia on taidokkaasti rakennettu, vaikkapa kaanonina tehdyt liikkeet vaihtavat rytmiä tai henkilöä joustavasti tai toiset vielä jatkavat edellisen osion liikesarjaa kun toiset tekevät jo jotakin muuta. Teoksessa tuntuu olevan vähän kaikkea, mutta perustellusti.
Kaikki muut ihmiset ovat aina itselle toisia, vieraita. Die Unheimliche Freundin -teoksessakin esitykseen luotuja, osittain todellisuuteen ja osittain fiktioon perustuvia, henkilöhahmoja huomasin seuraavani inhimillisellä logiikallani, joka yrittää muodostaa kuvaa jostakin vieraasta. Kun jotakin henkilöä seuraa, hänen käyttäytymisestään alkaa vetää hyvin nopeasti johtopäätöksiä koko persoonasta. Jos tuttavuus pitenee, tätä samaa kuvaa ruokitaan lisää omien havaintojen perusteella, luottaen lähes sokeasti oman mielikuvan oikeellisuuteen. Joskus silti tuttukin ihminen, vaikkapa perheenjäsen voi ”yllättää” käytöksellään. Silloin sanomme, että se ei ollut ollenkaan tyypillistä hänelle tai että nyt on jokin vikana. Esimerkiksi jos ystävä jättää tulematta sovittuun tapaamiseen ilmoittamatta. Myös oma mieli ja keho voivat olla outoja, eivätkä ne aina toimi kuten odottaisi tai haluaisi.
Yleistäen sanottuna näyttämötaiteet perustuvat kuvittelulle – ja tällä ajatuksella Pentti tuntuu lannoittavan teoksensa. Ja erinomaisen kasvualustan katsojan reaktioille, tuntemuksille ja ajatuksille hän on työryhmineen saanut aikaan. Tanssijat ovat jälleen kerran kaikki loistavia, kukin omilla toisiaan täydentävillä vahvuusalueillaan.
Kokonaisuudessaan ryhmä on säröinen ja kuitenkin yhteen hioutunut niin, että yhteistyön hedelmä on muodostunut erittäin herkulliseksi. He ovat osoittaneet upeaa kehitystä ryhmänä ja Pentti kykenee varioimaan ja viemään eteenpäin omaa tapaansa tehdä tanssiteoksia niin, että en voi kuin ihmetellä ja nostaa hattua. Die Unheimliche Freundin -teoksesta riittäisi helposti kirjoitettavaa ja pohdittavaa ainakin yhteen esseeseen! 
Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
