Kolme tanssijaa muodostavat tiiviin ryhmän. Keskittyneet ilmeet kasvoillaan he alkavat liikkua. Liikkeet lähtevät pienestä, yhden sormen liikuttamisesta, kasvojen kurtistuksesta ja olkapään kohautuksesta. Jokaista liikettä toistetaan neljä kertaa taustalla soivan pop-musiikin tahtiin. Liikkeet kasvavat ja yhtenäistyvät.
Esitys näyttää tarkasti koreografioidulta, mutta kyse on improvisaatiosta ja jokainen liike syntyy siinä hetkessä. Tanssija-koreografi Kati Korosuon kehittämän Dances to a Beat -metodin (DTB) esittelyä seuraa mielenkiinnolla. Samalla herää kysymyksiä, mistä se on saanut alkunsa ja mihin se johtaa.
Suurin osa maailmasta tanssii rytmiin
”Kaikki sai alkunsa residenssissä Tanzhaus Zürichissä toukokuussa 2013. Siellä pääsin yhdistämään pitkäaikaisen kiinnostukseni improvisaatioon ja liikkeen toistoon järjestämällä työpajan paikallisille tanssijoille. Työpajan lopuksi esitimme demon, josta ajatus omasta metodista lähti kehittymään.”
Residenssissä Korosuo kokeili ensin salilla yksinään erilaisia liikeaihioita, joista yksi oli salsan perusaskeleen toistaminen. Tämä sai Korosuon kiinnostumaan nykytanssin liikekielen soveltamisesta vastaavasti neljän iskun toistoon ja koreografian tekemiseen.
”Mielessäni alkoi myös pyöriä jostain tuttu lausahdus: ”Most of the world dances to a beat”. Kaivoin esiin Jonathan Burrowsin A Choreographer’s Handbookin, joka on ollut työlleni tärkeä inspiraation lähde.”
Burrows kirjoittaa: ’The desire of contemporary dance to assert itself as an art form in its own right, separate from music, has led it to let go of pulse as an organizing principle of time. This is a strange perversion and a joyous one. Most of the world dances to a beat.’ Tästä löytyi nimi metodille.
DTB:n ydin on toistossa ja nykytanssin tekemisessä rytmiin. Keskeisiä kysymyksiä siinä ovat: onko tanssijalla olemassa jonkinlainen autopilotti, miten vieressä tanssiva keho vaikuttaa omiin sisäisiin valintoihin ja minkälaisia merkityksiä satunnaisesti hetkessä valitut liikkeet luovat? Korosuolla on teesi siitä, että samaa liikettä on mahdotonta toistaa neljä kertaa täysin samalla tapaa:
”Toistossa liikkeet ovat vain näennäisesti samanlaisia. Niissä tapahtuvista mikrotason muutoksista pursuilee tahattomia merkityksiä. Nämä ovat kiehtovaa materiaalia koreografialle. Metodissa on tarkoituksena pyrkiä teknisesti virtuoosimaiseen toistoon, mutta jokainen kerta on kuitenkin aina vähän erilainen.”
Neljään jaollisen rytmin puolesta pop-musiikki osoittautui toistolle mieleiseksi taustaksi. Alkuun Korosuo pitikin tätä olennaisena osana harjoittelua. Ajatus pop-musiikin ja nykytanssin liikekielen yhdistämisestä ei ole mitenkään uusi, mutta ristiriita niiden välillä on kiinnostanut pitkään.
”Pop-musiikin kautta tekemiseen tulee tiettyä banaaliutta ja naivismia, jotka ovat laatuina ja sisältöinä mielestäni kiinnostavia. Samalla haluaisin manifestoida, että on ihan ok tykätä popista. Metodissa on tärkeää myös itsensä viihdyttäminen ja tekemisestä nauttiminen!” Erilaisten kokeilujen myötä musiikkiskaala on laajentunut popista valssiin ja liverummutukseen, mutta rytmistä ja toistoista pidetään kiinni.
Maneerit suurennuslasin alla
Toiston kautta liikettä pääsee tarkastelemaan. ”Muuhun vapaaseen improvisaatioon verrattuna toistossa aika mielestäni venyy. Saman liikkeen toisto neljä, kahdeksan tai jopa 16 kertaa mahdollistaa zoomauksen liikkeen merkitykseen. Oma liikevalinta nousee suurennuslasin alle ja sitä ei pääse pakoon.”
Korosuo toteaakin, että harjoittelussa tulee kiusallisen tietoiseksi omista maneereistaan. Lähtökohtana on sitoutuminen yhden kappaleen tekemiseen alusta loppuun. Tekemistä ja liikettä ei tule keskeyttää, vaikka omat valinnat tuntuisivat kuinka ”tyhmiltä”. Jokaiseen hetkessä valittuun liikkeeseen suhtaudutaan arvottamatta.
Omat maneerit siis pitää hyväksyä. Korosuo haluaa, että harjoitteluun tuodaan oma historia mukana ja sallitaan sen vaikutus fyysisellä ja emotionaalisella tasolla. Ammattitanssijoille tämä mahdollistaa oman materiaalin kehittämisen. Samalla voi löytää maneereita, joista ei aiemmin ole ollut tietoinen. Toistoon liittyy myös ajatus eräänlaisesta puhdistautumisesta. Kun jonkun liikkeen on toistanut tarpeeksi monta kertaa, niin jossain vaiheessa tulee hetki, jolloin siitä voi päästää irti.
Ryhmässä taika tarttuu
Yksinään tehdessä toisto ja liikkeeseen keskittyminen mahdollistaa oman teknisen kehittymisen ja maneerien tarkastelun. Ryhmässä Korosuon mukaan metodi itsessään kuitenkin pääsee oikeuksiinsa ja sen ”taika tapahtuu”. Suurin ryhmä, jonka kanssa Korosuo on työskennellyt, on ollut 35 henkeä. Viime aikoina työskentely on keskittynyt kolmen hengen ryhmään.
”Kun työskentely alun perin aloitettiin ryhmässä, ajattelin, että liikettä pitäisi pyrkiä estetisoimaan seuraamalla muiden liikkeitä, jotta ryhmäharjoittelusta ei tule liian kaoottista. Omaa liikettä tehdessä olisi siis tarkoituksella pitänyt seurata toisten liikkeitä ja pyrkiä samaan. Sain kuitenkin huomata, että tämä tapahtui itsestään. Yhtäkkiä kaikki kääntyivät samaan suuntaan tai pyörittivät samaa kättä.”
Ryhmässä ihmisten välinen kinesteettinen yhteys toisiinsa tulee siis näkyviin. Tämä tuo harjoitteluun myös lisää haastetta, kun viereinen tanssija voi tehdä liikettään eri tahtiin, kuin itse tekee. Ryhmätyöskentelyn kehittämiseksi Korosuo on tuonut harjoitteluun mukaan ankkureita. Näitä ovat esimerkiksi liikkeen ”kopioiminen”, ”lisääminen” tai ”vähentäminen”. Alkuun harjoittelussa lähdetään vapaudesta toistaa yhden kappaleen ajan mitä tahansa liikkeitä neljään iskuun.
Tämän jälkeen voidaan päättää kopioida, eli oma intentio suunnataan toisen ihmisen kehoon ja otetaan siitä impulssi omaan tekemiseen. Tällöin liike toistetaan kaikuna kolmeen iskuun. Variaatioita voidaan tehdä myös lisäämällä omaan liikkeeseen jokin yksityiskohta aina neljän toiston jälkeen. Vastaavasti liikkeestä voidaan myös poistaa jokin yksityiskohta. Oman valitun liikkeen varioiminen siis riittää muutokseksi ja aina ei tarvitse keksiä täysin uutta liikettä neljän toiston jälkeen.
Korosuo kuitenkin huomauttaa, että tietoisesti vieressä tehtävää liikettä on haastava seurata, koska omien laskujen pitäminen ja omaan liikkeeseen keskittyminen vie kaiken huomion. Seuraaminen tapahtuukin osittain tiedostamatta: ”Keho reagoi toisen ihmisen kehoon ennen kuin järki ehtii ja omat liikevalinnat voivat toimia kimmokkeena muiden tekemiselle.”
Metodista tanssiteokseksi?
Tällä hetkellä Korosuota kiinnostaa tutkia, mitä DTB tuo koreografian tekemiseen. ”Metodin kehittely ei itsessään lähtenyt tarpeesta viedä se teokseksi, mutta työpajojen ja demoesityksien myötä asia on alkanut yhä enemmän houkuttelemaan. Tosin tällöin on tarpeen luoda erilaisia rajauksia, teemoja ja kaaria, jotta siitä tulisi yleisölle kiinnostavaa katsottavaa.”
Se millaiseen muotoon metodin voi teoksen tasolla valjastaa, vaatii vielä tutkimusta. Tulevaisuuden haaveena Korosuo mainitseekin harjoittelun jatkamisen eri ammattilaisryhmien kanssa Sveitsissä, Belgiassa ja Suomessa.
Ammattilaisten kanssa työskentelyn lisäksi metodissa on tärkeää tanssin demokratisointi eli sen opetus harrastajille. Lähitulevaisuudessa Korosuo jatkaa työpajojen tekemistä, joihin olennaisena osana kuuluu vuorotellen tekniikan harjoittaminen ja esittäminen. Helsingissä Dances to a Beat -metodiin pääsee tutustumaan seuraavaksi Zodiakissa kuukauden mittaisella kurssilla toukokuussa 2014. Kursseja on sekä ammattilaisille että harrastajille.
Saara Moisio
Kirjoittaja näki Dance to a Beat -metodin demoesityksen Eskus DemoNights -tapahtumassa 13.12.2013. Esiintyjinä olivat Kati Korosuo, Katja Sallinen ja Anna Mustonen. Musiikkina käytettiin Rihannan Pon de Reply ja What’s My Name? -kappaleita.
