Maija-Liisa Westman: Tanssi ja muotoilu räjäytti tiensä yleisön tajuntaan. Superlatiiveja sinkoili Suomen käsityön museon täpötäydessä katsojatilassa ja yleisö hakkasi kätensä kipeiksi. Tanssin Ajan uusi aluevaltaus on taiteellinen täysosuma ja katsojien kiistaton suosikki.
Dance & Design/Teokset
Wasteland Hero
Ohjaus ja idea: Ismo-Pekka Heikinheimo
Tanssi: Miikka Mäkelä
Koreografia: Ismo-Pekka Heikinheimo ja Miikka Mäkelä
Musiikki: Michael Jackson ja Kylie Minoque
Muotoiluyritys: Secco & the Treasures of Wasteland
Mustikassa
Tanssi ja koreografia: Jukka Virtala
Muotoilu: Riia Paasonen
Musiikki: Spagna Contrapunto, Madrid Atrium Musicae
Beat Triangle
Tanssi ja koreografia: Antti Niskanen
Installaatio: kuvataiteilija Milla Laitinen
Muotoiluyritys: Huonekaluverstas Halmetoja
TOOHOT
Tanssi ja koreografia: Liisa Ruuskanen
Visualisointi: Jaana Kurttila
Muotoilu: Tarja Wallius
Musiikki: Myrkky ja Kuolio
Puvun valmistus: Päivi Mäkelä
Esitykset 26.9.2008 (kantaesitykset 25.9.2008) Suomen käsityön museossa Tanssin Aika -festivaalilla Jyväskylässä.
Dance & Design
Yhteistyössä on voimaa! Väitteen todistavat paikkansapitäväksi Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Savon taidetoimikunnat, joiden tuella viisi erilaista taide ja muotoilu -esitystä on valmistettu. Oma osansa uuteen aluevaltaukseen on festivaalin taiteellisella johtajalla Ismo-Pekka Heikinheimolla, jolta ei innovatiivisuutta puutu. Tanssin estradeille nousee kerta toisensa jälkeen jotakin uutta ja ennen näkemätöntä.
Mikä muotoilua ja tanssia yhdistää, tai miksi niitä tulisi linkittää yhteen? Kahden eri taiteenlajin kohtaamisessa syntyy aina jotakin uutta ja mielenkiintoista. Rajapinnoilla tapahtuu! Perusperiaate on, että koreografi ottaa muotoilijan työn tai töitä osaksi tanssiesitystä. Muotoilijan työ voi olla osa rekvisiittaa tai teoksen sisältöön olennaisesti liittyvä esine. Esine on siis enemmän kuin esine, kun se liittyy osaksi tanssiesitystä. Samaten tanssi voi saada uusia ulottuvuuksia, kun muotoilija ja koreografi kohtaavat tasavertaisina.
Tanssin Ajassa sai kantaesityksensä neljä tanssin ja muotoilun yhdistävää teosta. Viides, Helena Ratisen soolo To the Bone siirtyi myöhemmin esitettäväksi tanssijan loukkaantumisen vuoksi.
Iltapäivän avasi Miikka Mäkelä teoksella Wasteland Hero. Mies mustissa alushousuissa, kasa romua – alkuasetelma oli vaatimaton, mutta esityksestä oli vaatimattomuus kaukana. Se oli kekseliäs, hauska, ironinen ja taidokkaasti toteutettu. Mäkelän akrobatiaa lähentelevät liikkeet ja loistava koordinaatio saivat yleisön huokaamaan, ja osuvat musiikkivalinnat toivat esitykseen lisää hehkua.
Entä se tavaraläjä? Heikinheimon idea kierrätystavaran ottamisesta osaksi esitystä oli enemmän kuin toimiva. Esitys osoitti, kuinka kekseliäs mies sisustaa kotinsa parilla pesukoneen rummulla ja sekalaisella hylkytavaralla. Esityksen päättyessä yleisö räjähti suosionosoituksiin. Hyväntuuliselle ja älykkäälle teokselle toivoo pitkää ikää ja paljon katsojia.
Jukka Virtalan koreografia Mustikassa oli kestoltaan lyhyempi, mutta ytimekkyydessään vaikuttava. Esityksen muotoiluosio löytyi Riia Paasosen syysnäyttelyn teoksista. Pylväsmäinen veistos ja tanssijan ainutkertainen päähine koostuivat muun muassa yhteen nivotuista paperiliittimistä. Päähineen ketjumainen laahus muistutti hevosen viuhuvaa häntää, ja hevosenkaltaista askellusta löytyi myös koreografiasta.
Esitys oli mielenkiintoinen sekoitus arvokkaan ylevää ja hilpeän irtonaista. Musiikkivalinta korosti enemmän ensin mainittua ominaisuutta, kun taas tanssijan liikekieli kyseenalaisti jäyhän arvokkuuden.
Beat Triangle toi estradille Antti Niskasen, joka steppasi Huonekaluverstas Halmetojan kenkälusikan innoittamana. Kenkälusikka oli itsessään pelkistetty taideteos, kaunis ja toimiva niin muodoltaan kuin materiaaliltaan. Milla Laitisen suunnittelemat steppialustat antoivat rytmille kaikupohjan ja Niskasen taituruus lumosi yleisön. Eikä ihme: Keski-Suomessa ei tämän tason taitajia turhan usein saa nähdä.
Tanssi- ja muotoiluteossikermän viimeisenä esityksenä nähtiin Liisa Ruuskasen loistava soolo TOOHOT. Näyttämötilaa reunustavalle kaiteelle ilmestyi mustiin pukeutunut tanssijatar kuin tyhjästä. Laajahelmainen asu, päähine ja ylväs tanssijatar – näky oli kuin suoraan kreikkalaisesta tarustosta.
Ruuskasen näyttämösäteily on aivan omaa luokkaansa. Hänen liikekielensä on tarkkaa ja voimakasta, ja esityksen intensiteettiä lisäsi hypnoottinen musiikki. Välillä esiintyjä käytti asun laajaa helmaosaa uhmakkaasti kuin matadori muletaansa, toisinaan kellomaiseksi levittäytyvä puku näytti vetävän tanssijan pyörteisiinsä.
Yleisön aplodit esiintyjille olivat raivokkaat ja ihastus aitoa. Dance & Design ei taatusti ollut esillä viimeistä kertaa.
Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tutkija sekä Suomen arvostelijain liiton tanssi- ja teatterijaoksen jäsen.
