Taidekritiikistä ja taiteesta, vielä kerran

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Juha Jokela esitteli muutama vuosi sitten Teatteri&Tanssi –lehteen kirjoittamissaan kahdessa kolumnissa (Teatteri&Tanssi 1&2/2012) kaksi lähtökohtaa kritiikin kirjoittamiselle: kriitikon vastuu taiteen tekijälle ja kriitikon vastuu lukijalle.

Näin tanssi Bill Cosby

Yksin ollessani tanssin kuin hullu. Muiden seurassa todella harvoin. Joskus häissä. Jos on pakko. Taannoin, eräiden hääjuhlien tanssilattialla häpeääni hikoillen, tulin ajatelleeksi, että Bill Cosby on varmasti maailman paras tanssija.

Onko taidemanifestien aika ohi?

Onko nyt, tänään, mahdotonta ajatella, että taiteen itseymmärrykseen kuuluisi käsitys tehtävästä tai periaatteellisesta aikomuksesta? Voiko vielä kirjoittaa taidemanifestin? Kuinka pitkälle riittää se, että taiteen nykyasemaa yhteiskunnassa yritetään puolustaa sanomalla, että

Työharjoittelussa Nouse ja käy! -teoksessa

Suoritin kuukauden mittaisen työharjoittelun Noora Nenosen taiteellisen tutkimuksen työryhmän jäsenenä. Kuukauden mittaisella tutkimusjaksolla työskentelyn kantavana voimana oli kiinnostus niihin erilaisiin ideologioihin ja käytäntöihin, joita keho kohtaa ja joita siihen kohdistetaan

Liikekieli.com 10 vuotta: Pirinää

Pirinää Kun Liikekieli-lehden päätoimittaja Veera Lamberg otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan verkkolehden juhlavuosijulkaisuun, ajattelin että voisi olla mielekästä keskustella entisten, vuonna 2009 ja 28-vuotiaana vastavalmistuneena, kirjoittamieni kolumnien kanssa. Haluankin tähän

Tanssi ihmisyyden tuottajana – kinesteettinen empatia ja ihmisenä olemisen taito

Pohjoismaisia ja balttilaisia tanssitaiteen ammattilaisia kokoava Kedja Maarianhamina on parhaillaan käynnissä Ahvenanmaalla. Sen kunniaksi Liikekieli.com julkaisee yhden Kedja Writing Movement -apurahalla kirjoitetun artikkelin, jossa tanssitaiteilija Maija Ikonen pohtii kinesteettistä empatiaa