Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Juha Jokela esitteli muutama vuosi sitten Teatteri&Tanssi –lehteen kirjoittamissaan kahdessa kolumnissa (Teatteri&Tanssi 1&2/2012) kaksi lähtökohtaa kritiikin kirjoittamiselle: kriitikon vastuu taiteen tekijälle ja kriitikon vastuu lukijalle.
Yksin ollessani tanssin kuin hullu. Muiden seurassa todella harvoin. Joskus häissä. Jos on pakko. Taannoin, eräiden hääjuhlien tanssilattialla häpeääni hikoillen, tulin ajatelleeksi, että Bill Cosby on varmasti maailman paras tanssija.
Impulssin kirjoitukselleni on antanut Moshe Feldenkraisin kirjan Tietoisuutta liikkeen avulla juuri ilmestynyt suomennos.
Onko nyt, tänään, mahdotonta ajatella, että taiteen itseymmärrykseen kuuluisi käsitys tehtävästä tai periaatteellisesta aikomuksesta? Voiko vielä kirjoittaa taidemanifestin? Kuinka pitkälle riittää se, että taiteen nykyasemaa yhteiskunnassa yritetään puolustaa sanomalla, että
Suoritin kuukauden mittaisen työharjoittelun Noora Nenosen taiteellisen tutkimuksen työryhmän jäsenenä. Kuukauden mittaisella tutkimusjaksolla työskentelyn kantavana voimana oli kiinnostus niihin erilaisiin ideologioihin ja käytäntöihin, joita keho kohtaa ja joita siihen kohdistetaan
Huomaan tämän olevan jonkinlainen yleinen trendi – uusia tanssifestivaaleja tuntuu syntyvän Aasiaan kuin sieniä sateella. Järjestäjiä kuten osallistujiakin houkuttelevat varmasti halvat kustannukset, auringon lämpö, rannan läheisyys ja miksei se eksotiikkakin.
Tämä teksti käsittelee luomistekoja. Ajasta ja paikasta riippuen luomistekoja voidaan pitää rikoksina tai taiteena, häiriköintinä tai itseilmaisuna. Joskus ne ovat kaikkea tätä, samaan aikaan.
Pirinää Kun Liikekieli-lehden päätoimittaja Veera Lamberg otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan verkkolehden juhlavuosijulkaisuun, ajattelin että voisi olla mielekästä keskustella entisten, vuonna 2009 ja 28-vuotiaana vastavalmistuneena, kirjoittamieni kolumnien kanssa. Haluankin tähän
Katsoin ja kuuntelin Taidepoliittisen huippukokouksen suorana lähetyksenä Areenasta. On erittäin hienoa, että se järjestettiin. Siinä oli kova työ takana. Kiitos kaikille osallisille siitä.
Baltic Circle -festivaali, Checkpoint Helsinki ja Public Movement järjestivät eilen tapahtuman, jonka tarkoituksena oli saattaa poliitikot, taiteen kentän toimijat, virkamiehet ja tutkijat ensimmäistä kertaa yhteen käsittelemään taiteen asemaa yhteiskunnassa. Toivomuksena
Pohjoismaisia ja balttilaisia tanssitaiteen ammattilaisia kokoava Kedja Maarianhamina on parhaillaan käynnissä Ahvenanmaalla. Sen kunniaksi Liikekieli.com julkaisee yhden Kedja Writing Movement -apurahalla kirjoitetun artikkelin, jossa tanssitaiteilija Maija Ikonen pohtii kinesteettistä empatiaa
Salzburgissa järjestettiin toukokuussa workshop ja seminaari, jossa paneuduttiin Don Juanin hahmoon ja sen merkitykseen erityisesti 1920- ja 30-luvun tanssi- ja kuvataiteessa, kirjallisuudessa sekä musiikissa. Teemaan liittyen nähtiin jo kadonneiden tanssien