Broadway viikossa (osa 1)

Kuva Simo HeiskanenTuomo Railo – Matkailijan lyhyt oppimäärä New Yorkin musikaaliteattereihin. Seitsemän musikaalia ja yksi talk show viikon kestäneen New Yorkin matkan aikana. Johtopäätös: Broadway on voimissaan.


Näimme siippani Simo Heiskasen kanssa seitsemän Broadway-musikaalia ja yhden talk show:n viikon kestäneen New Yorkin matkamme aikana. Ne olivat, siinä järjestyksessä kuin ne näimme: Moving Out, Dame Edna – Back With A Vengeance!, Mamma Mia, Rent, Avenue Q, Bombay Dreams, The Producers ja 42nd Street.

Vaikka ’otanta’ oli vain murto-osa Broadwayllä paraikaa pyörivistä tuotannoista, voi näkemämme perusteella todeta, että Broadway on voimissaan. Tiukka kilpailu on pitänyt huolen siitä, että esiintyjien ammattitaito on kaikissa näkemissämme esityksissä häkellyttävä, käsikirjoitukset älykkäästi tunteisiin vetoavia ja hauskoja, ja esitysten toteutukset viimeisen päälle hiottuja.
East 44th Street, kuva Simo Heiskanen

Broadwayn pitkät perinteet esitysten ’tuotekehittelyssä’ olivat taanneet sen, että kaikkiin näkemiimme esityksiin oli syntynyt varsin persoonallinen, itseironinen ja puhutteleva ilmapiiri, jossa katsoja kokee saavansa vain parasta mahdollista. Silti esitysten välille muodostui eroja, joissa kaupallisempiin lähtökohtiin nojautuneet, konservatiivisempaa yleisöä houkuttelevat suuren budjetin esitykset tuntuivat pelaavan varman päälle pitäytyen poliittisesti neutraaleissa aiheissa, kun taas liberaalimmalle yleisölle suunnatuissa esityksissä seikkailivat eri vähemmistöjä edustavat sankarit ja niissä saattoi olla esimerkiksi pasifistinen sanoma. Niissä heitettiin usein myös hilpeätä ja ’suvaitsevaa’ herjaa George W. Bushista yleisön osoittaessa vapautuneesti suosiotaan.

Kuva: Simo Heiskanen

MOVING OUT

Moving Out on Broadway-esitykseksi suorastaan kokeellinen, sillä se on tanssiteatteria. Esityksen koreografia on Twyla Tharpin käsialaa. Tharp on luonut kokonaisuuden Billy Joelin musiikkiin, jonka esittää lavan yläpuolelle nostettu bändi. Lavalla nähdään pitkälle toistakymmentä tanssijaa. Tarina on Vietnamin sodan aikaan sijoittuva draama, jonka aiheena on – rakkaushuolien lisäksi – Vietnam-veteraanin kokema syyllisyys ystävänsä kuolemasta rintamalla. Tharp kertoo varsin monipolvisen tarinan puhtaasti tanssin ja liiketeatterin keinoin. Billy Joelin laulujen vokaaliosat esittävät bändin muusikot, eivätkä tutut sanoitukset liity lavatapahtumiin kuin satunnaisesti.

Tharpin koreografinen tyyli on Moving Out -esityksessä selvästi enemmän ”jazzbalettia” kuin hänen modernin tanssin genreen sijoittuvissa nykytanssiesityksissään. Koreografia on varsin näyttävää ja iskevää. Siinä on paljon piruetteja, korkeita nostoja ja akrobatiaa. Tarina etenee vauhdikkaasti ja yleisö elää huikeitten suoritusten kohottamana järkyttäviksi tarkoitettujenkin kohtausten läpi etunojassa.

Tanssijana hämmästelin pääosanesittäjän suorituskykyä läpi tämän tanssimaratonin ja koreografina tulin yllätetyksi muutamasta ennennäkemättömästä nostosta. Paikoitellen Tharpin käyttämä iskevä liikekieli ei tosin tuntunut tavoittavan Joelin laulujen svengiä ja ’iloinen paatoksellisuus’ nosti kasvoilleni vinon hymyn loppukohtauksessa, jonka auvoinen riehakkuus tuntui amerikkalaiseen tyyliin paisutetulta.

Moving Out -esityksen jälkeen kuulin vahingossa lyhyen puhelinkeskustelun teatterin aulassa, jonka eräs katsoja kävi ystävänsä kanssa. Hän kertoi rakastaneensa esitystä, vaikka siinä ei ollutkaan mitään tarinaa! Ilmeisesti Tharpin huolella työstämä tanssikerronta oli sittenkin osalle katsojista käsittämätöntä. Yhtäkaikki tämä ’sanaton’ esitys on pyörinyt Richard Rodgers -teatterissa yli kaksi vuotta täysille katsomoille, eikä menestystä tässä tapauksessa voi edes selittää paljettipukujen määrällä.

DAME EDNA – BACK WITH A VENGEANCE

Paljettia sen sijaan riittää ”Dame Ednan kostoiskussa” eli koomikko Barry Humphriesin vielä ennakkoesitysvaiheessa kaasuttelevassa talk showssa. Dame Edna on suomalaisillekin tuttu viime vuosikymmenellä pyörineestä Dame Edna Exprience -tv-showsta. Hahmon historia ulottuu kuitenkin kauas 50-luvulle, jolloin Barry Humphries ensimmäisen kerran esitteli tämän suorasuisen, hyvin toimeentulevan ja mauttoman ylellisesti pukeutuvan kotirouvahahmonsa Mrs. Norm Everidgen. Sen jälkeen australialaisesta Mrs. Everidgestä on tullut aatelinen ja maailmantähti eli yksinkertaisesta Dame Edna. Tämä säteilevän häijy hahmo pilkkaa, laulaa ja tanssii yleisön hurmoksiin nopealla tilanneälyllä ja täydellisen aseistariisuvalla tyylillä.

Tilanneälyä Dame Edna tarvitseekin, sillä hän poimii yleisöstä vapaaehtoisia numeroidensa aiheiksi ja avustajiksi. Näkemässämme esityksestä Dame Edna mm. soitti yleisöstä poimimansa nuoren parin vanhemmalle keskustellakseen nuorten aviollisista ongelmista. Onnistuipa eräs yleisöstä valittu vanha rouva nousemaan illan toiseksi tähdeksi Dame Ednan avustajan Mrs. Madge Allsopin roolissa. Ja tietysti australialainen Dame Edna ilkkui amerikkalaisten viimeaikaisille saavutuksille tyyliin: You did it again – I’m back on Broadway!

The Music Box -teatteri ei ollut vielä ääriään myöten täynnä tässä toisessa ennakkoesityksessä. Kriittinen newyorkilaisyleisö jaksaa odottaa parin viikon päähän, jolloin esitys saa varsinaisen ensi-iltansa ja lehdistön arviot. Muutamat tyhjät paikat Dame Edna selitti kuuluvan niille katsojille, jotka ovat ehtineet vanhuuttaan kuolla hänen neljän vuoden Broadway-poissaolonsa aikana. Ilta loppuu perinteiseen gladiolus-kohtaukseen, jossa koko yleisö saa kuntoonsa suhteutettua liikuntaa. Dame Ednan ja yleisön lisäksi lavalla nähdään vain kaksi tanssiparia ja pianisti, joten tästä show:sta tullee tuottajilleen ja Barry Humphriesille varsinainen kultakaivos.

MAMMA MIA

Cadillac Winter Garden -teatterissa esitettävä Mamma Mia on sen sijaan jo osoittautunut rahasammoksi. Tämä Abban ikivihreiden hittien ympärille kehitelty musikaali on kerännyt valtavan teatterin täyteen yhdeksän kertaa viikossa vuodesta 2001 lähtien.

Mamma Mian tarina sijoittuu kreikkalaiselle saarelle, mutta henkilöt ovat kuitenkin amerikkalaisia tai brittejä. Ilman tietoa isästään saarella kasvanut tyttö, Sophie, valmistautuu häihinsä äitinsä omistamassa ja johtamassa hotellissa. Sophie on löytänyt äitinsä yli kaksikymmentä vuotta vanhan päiväkirjan ja päättelee siitä, että hänellä on kolme mahdollista isää. Saadakseen asiasta selvän hän kutsuu nämä kolme herraa häihinsä äitinsä nimissä ja draama – johon Abban laulut loksahtelevat enemmän tai vähemmän onnahdellen – alkaa.

Reipasta komedianäyttelemistä, nuorta ja vanhempaa lempeä sekä diskotanssia tarjoileva esitys nousee ajoittain nostalgisen musiikin mukana varsin hyväntuuliseen vireeseen. Tilanteet, joissa laulu alkaa, on pedattu hauskasti, joten yleisö palkitsee aina uuden laulun aplodein. Laulu- ja näyttelijäsuoritukset ovat loistavia; esityksen koreografia vaatimattomampaa. Mamma Mia ei ole ehkä Broadwayn rapein kokonaisuus, ja esityksen kliseinen ihmiskuva tökkii välillä pahastikin, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen se on kyllä.

Artikkelin toinen osa ilmestyy 26.11.2004.

Tuomo RailoKoreografi Tuomo Railo johtaa yhdessä Simo Heiskasen kanssa espoolaista vapaata tanssiryhmää, Glims & Gloms dance companya. Hänen viimeisin teoksensa, Näkki, oli ensi-illassa Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla kesäkuussa 2004. www.glimsgloms.com