Karoliina Yli-Honko: Konsertto kahdelle istuvalle miehelle
Jonathan Burrowsin ja Matteo Fargionin yhteisteos Both Sitting Duet on erityislaatuinen esityskokeilu, joka on maailmalla niittänyt mainetta ja palkintoja. Teos rakentuu minimaalisesta määrästä ja laadusta: lavalla on kaksi tavallista tuolia ja esiintymisvaatteet voisivat olla herrojen omasta arkivaatekaapista. Sitten he istuvat ja elehtivät. Mikä teoksessa siis on niin kiehtovaa? Lue
Laura Veikkolainen: Käsien tanssi
Vaikutelma, jonka Burrowsin ja Fargionin liikkuminen saa aikaan, on toisaalta tanssinomainen; toisaalta näyttää kuin esiintyjät keskustelisivat keskenään tai jopa yleisön kanssa. Lue
Kuva: Herman Sorgeloos
Both sitting duet
Koreografia ja tanssi: Jonathan Burrows ja Matteo Fargion
Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoa 28. ja 29.10.2006
Liikkeellä marraskuussa 2006
Konsertto kahdelle istuvalle miehelle
Tanssija-koreografi Burrowsin ja säveltäjä Fargionin rento yhteistyö sekä intiimin välitön läsnäolo luovat esitykselle vahvan selkärangan, joka täydentyy pienieleisellä huumorilla. He toimivat melkein kuten taikurit, saadessaan mitättömiltä vaikuttavista aineksista katsojan otteessaan pitävän kokonaisuuden. Vaikka he istuvat lähes koko ajan, niin heidän kehonsa luovat liikkeillään ja eleillään musiikkia.
Musiikki ja erityisesti konserttitilanne tulee vahvasti mieleen miesten tulkinnasta: liikkeet ikään kuin soivat. Lisäksi heillä on edessään lattialla vihot, joissa on selvästi jokin notaatio, johon he kiinnittävät huomionsa kuten klassisen koulutuksen saanut soittaja nuotteihin.
Välillä mieleeni tulevat myös näytelmät ja kielellisyys liikkeiden toistuvissa ja tarkkaan rakennetuissa fraaseissa, mutta lopulta kallistuin enemmän musikaalisuuden kannalle. Taiteilijoiden intentiot välittyivät siis hyvin teoksesta, sillä yleisökeskustelussa paljastui heidän lähteneen liikkeelle Morten Feldmanin sävellyksestä (nuoteista, kuuntelematta sitä) ja sen kääntämisestä tanssin kielelle.
Both Sitting Duet leikkii esittämiskäsityksillä ja esityksen rajapinnoilla. Esiintyjät reagoivat yleisön nauruun ja omaan tekemiseensä spontaanin oloisesti, toisin sanoen he rikkovat rajaa esityksen ja katsojien välillä. Välillä miehet tulkitessaan “sävellystä” vaikuttavat siltä kuin olisivat yllättyneitä siitä miten heidän tulee tehdä. Lisäksi he ilmeillään kommentoivat liikkeitään, sekä omia että toisen. Tekeminen on konstailematonta ja liikkeet sinänsä eivät ole monimutkaisia. Juju on liikkeiden vaihtelevassa laadussa, variaatioissa ja rytmissä.
Teoksen alkupuolella mietin, että tämä tulee vielä olemaan pitkästyttävä. 45:n minuutin kesto tuntui pitkältä ajatukselta, mutta itse asiassa aika kului hämmästyttävän nopeasti Burrowsin ja Fargion seurassa. Tätä olisin voinut katsoa vielä enemmän – onneksi taiteilijatyöpari on tehnyt samaa ideaa varioiden kaksi uudempaakin teosta.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti Liikekieli.comiin sekä estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
Oulu 31.10. ja 1.11.2006 Nukun isossa salissa
Käsien tanssi
Koreografi ja tanssija Jonathan Burrows sekä säveltäjä Matteo Fargion esittävät Both sitting duetinsa tuoleilla istuen, käsiään ja yläruumistaan käyttäen. Vain kerran esityksessä noustaan seisomaan.
Teoksen äänimaailma syntyy ihon hankautumisesta ihoon tai vaatteisiin, taputuksista, naurusta ja huudahduksista. Teos perustuu erääseen musiikkikappaleeseen, jonka on säveltänyt amerikkalainen säveltäjä Morton Feldman – ainakin kappaleen rytmi on peräisin Feldmanin sävellyksestä. Burrows ja Fargion ovat yhdessä keksineet nuotteihin sopivat liikkeet.
Lähtökohtana on, että liike hienoisesti rikkoo 120 iskua minuutissa sykkivää rytmiä, joka otetaan ennen esitystä metronomista. Tanssijat paljastavat myös, että Burrows on esityksen viulu ja Fargion piano – sitä minä en olisi itse tullut ajatelleeksi. Ääni otetaan käyttöön esityksen loppupuolella, Fargionin mukaan silloin, kun on mahdotonta keksiä, mitä käsillä vielä voisi tehdä.
Kumpaisellakin tanssijalla on mukana esityksessä omat muistiinpanonsa. Myöhemmin paljastuu, että Fargion on kirjoittanut omat muistiinpanonsa säveltäjän transkriptiolla siinä missä Burrows on luottanut yksinkertaisempaan numeroimistekniikkaan. Esiintyjät kääntävät muistiinpanolehtiöidensä sivuja sitä mukaa, kun esitys etenee. Toinen useammin kuin toinen, erilaisen merkitsemistekniikan takia.
Vaikutelma, jonka Burrowsin ja Fargionin liikkuminen saa aikaan, on toisaalta tanssinomainen; toisaalta näyttää kuin esiintyjät keskustelisivat keskenään tai jopa yleisön kanssa. Tanssiomaisuus syntyy liikkeiden sulavuudesta ja rytmikkyydestä, joiden osalta balettitanssijataustainen Burrows ja säveltäjä Fargion kuitenkin poikkeavat toisistaan. Keskustelunomaisuus syntyy puolestaan siitä, että esityksessä on paljon keskusteluun liitettäviä elementtejä.
Yhtyminen toisen liikkeisiin on kuin yhtyisi toisen mielipiteeseen; uuden liikkeen tuominen esitykseen kuin uuden seikan tai näkökulman ottamista esiin. Esiintyjät ottavat katsekontaktia toisiinsa ja yleisöön, pitävät kanavaa auki ikään kuin keskustelisivat, he saattavat naurahtaa ja antavat ulkoa tulevien äänien viedä huomionsa välillä.
Burrows ja Fargion, jotka ovat esittäneet duettoansa ympäri maailmaa jo vuodesta 2002, kertovat esityksen lopuksi, että tanssi on elänyt ja muuttunut koko ajan. Itse asiassa esitys, joka Oulussa nähtiin, ei ollut ihan se alkuperäinen tanssi, vaan muunnelma siitä.
Esiintyjät myönsivät, että joka esitys on hienoisesti toisesta eroava. Eroihin vaikuttaa esimerkiksi se, millainen yleisö on. Oulussa nähdyssä esityksessä yksi vaikuttava tekijä oli Jonathan Burrowsin mukaan ulkona paukkuva 13 asteen pakkanen: tanssijan pää ei toimi kylmässä yhtä hyvin kuin lämpimässä!
Laura Veikkolainen (s. 1980) on valmistumassa piakkoin filosofian maisteriksi pääaineenaan suomen kieli. Asuinkaupungissaan Oulussa hän on työskennellyt muun muassa suomen kielen opettajana sekä lehti- ja radiotoimittajana. Tanssia Laura on harrastanut koko nuoruutensa: kilpatanssi vaihtui yläasteella disco- ja jazztanssiin. Lauraa kiehtoo, miten liikkeen ja visuaalisten elementtien avulla voidaan kuvata tunteita ja mielentiloja.
