Kuopio Tanssii ja Soi yhteisillassa nähdyt teokset BL Production ja Henkilökohtaista – Personal Matters antoivat enemmän sitä ”Soi” osuutta. Elävä musiikki tanssiteoksissa on aina positiivista ja tuo kokonaisuuteen oman lisänsä. Yhteistyö aloilla vaikuttaa lisääntyneen, mutta pääasiassa taloudelliset tekijät varmistanevat sen, ettei yhteisproduktioita ole todellakaan liikaa. Kuten Kuopion teoksissa, tavallista on, että yhteistyö saa alkunsa yhteisestä kiinnostuksesta ja halusta tehdä taiteellista yhteistyötä.
BL Production
Koreografia ja tanssi: Andrea Ladányi
Musiikki: Gergo Borlai
Henkilökohtaista – Personal Matters
Konsepti ja ohjaus: Arja Tiili
Esiintyjät: Petri Kanerva (b-boy), Kaisa Niemi (tanssija), Henna Kaikula (sirkustaiteilija), Niki Sopanen (b-boy) ja Arja Tiili (tanssija)
Tanssiorkesteri Eräpäivä: Kasperi Laine, Antti Kivimäki, Ville Väätäinen, Joska Josafat
Valosuunnitttelu ja videoprojisoinnit: Jani-Matti Salo
Ensi-ilta 7.8.2008 Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskus
Kuopio Tanssii ja Soi
Musiikkikeskus 16.6.2009
Musiikki nousee tanssin yläpuolelle
Kuopio Tanssii ja Soi yhteisillassa nähdyt teokset BL Production ja Henkilökohtaista – Personal Matters antoivat enemmän sitä ”Soi” osuutta. Elävä musiikki tanssiteoksissa on aina positiivista ja tuo kokonaisuuteen oman lisänsä. Yhteistyö aloilla vaikuttaa lisääntyneen, mutta pääasiassa taloudelliset tekijät varmistanevat sen, ettei yhteisproduktioita ole todellakaan liikaa. Kuten Kuopion teoksissa, tavallista on, että yhteistyö saa alkunsa yhteisestä kiinnostuksesta ja halusta tehdä taiteellista yhteistyötä.
Tällä kertaa molemmissa teoksissa musiikki päihitti liikkeen.
Unkarilaisen parin, tanssijatar Andrea Ladányin ja rumpalisti Gergo Borlain, teos BL Production pohjautuu improvisaatioon. Molemmat ovat omissa lajeissaan erinomaisia ja persoonallisia esiintyjiä. Ladányi on kainaloihin asti ulottuvissa jaloissaan, on niissä sitten kärkitossut tai korkokengät, hätkähdyttävä näky. Borlain on luonteva osa rumpuja ja saa ne elämään hurjaa rytmiä.
Ja rumpurytmit kiemurtelevatkin. Vaikka etenkin teoksen alussa impulssit ovat molemmanpuolisia, teoksen edetessä Ladányi ei heittäydy kehollisesti mukaan, vaan kontrolloi tarkasti omaa lähes patsasmaista olemustaan. Rakastelu rumpujen kanssa – mielikuvaa on välillä vaikea välttää – on esitysluontoista, ei vapaata ja rentoutunutta.
Teoksen loppuosassa ohjat annetaan kirjaimellisesti Borlainin käteen. Rumpuduetossa, missä Borlain ohjaa Ladányin käsiä, on shamanistista taikaa. Ladányi vaipuu lähes transsiin ja antaa Borlainin soittaa suurta rumpusettiä vaivatta useita minuutteja. Aikamoista kehonhallintaa, mutta lopulta musiikki on mielenkiintoisempaa kuin kaksikon liike.
Arja Tiilin ohjaamassa Henkilökohtaista – Personal Matters poikkitaiteellisuutta löytyy enemmänkin kuin tanssin ja musiikin akselilla. Tanssijoiden vahvuudet löytyvät niin nykytanssista, breakdancesta kuin sirkustaiteestakin. Nelihenkinen Tanssiorkesteri Eräpäiväkin on koottu kolmesta eri bändistä.
Siinä kun bändi soittaa vaivatta ja mukaansatempaavasti, tanssijajoukko tuntuu olevan jo kesäterässä. Tosin oma liikesilmäni havaitsee vähäisenkin kompuroinnin helpommin kuin korvani erottaa kesämuusikot, joten tässä asiassa saatan olla väärässäkin. Selvää kuitenkin on, että kepeästi etenevä tanssi on välillä työn takana.
Teos etenee yhteisestä osuudesta esiintyjien soolojen kautta lopun yhteiseen tykitykseen. Pohjaa sooloille haetaan menneestä, seinälle heijastetaan lapsuuskuvia ja kerrotaan tanssijoiden haaveista. Lieneekö syy tietyssä iässä olevissa koreografeissa, mutta viime aikoina olen törmännyt useamminkin samaan aihepiiriin. Myös eri tanssilajien edustajat ovat selvästi löytäneet toisensa. Henkilökohtaista – personal matters -teoksen suurin ongelma on dramaturgiassa ja teoksen ennalta-arvattavuudessa. Paljon hyviä palasia, mutta yhteinen kuva ei muodostu kovin antoisaksi.
Merja Koskiniemi
