Karoliina Yli-Honko: Rakennuspressuja ja heittopusseja
Esityksen vallitseva kontrasti on lavastuksen ja muun ilmaisun sekä klassisen laulun välillä. Liikkeet ovat usein kovia, dynaamisia tai rujon kulmikkaita, kun taas musiikki on puhdasta ja herkkää. Jännitteestä syntyy ajoittain hieman absurdi tunnelma, joka muistuttaa eriskummallista työläisoperettia. Lue
Tuomas Lahti: Miehekästä pelkoa
Bâche liukuu hellän-karmeiden tilanteiden ja yksinkertaisen runollisuuden tukemana jonnekin sinne, pressun alle, jonne en uskalla rauhassa käpertyä. Lue
Kuva: Chris Van der Burght
Bâche
Les Ballets C. de la B.
Ohjaus/Koreografia: Ken Augustijnen
Laulu: Steve Dugardin
Sävellys/Sovitus/Piano: Guy Van Nueten
Esiintyjät: Koen Augustijnen, Ted Stoffer, Tayeb Benamara, Ghislain Malardier
Liikkeellä marraskuussa 2005
Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskus
29. ja 30.10.2005
Rakennuspressuja ja heittopusseja
Koen Augustijnenin ohjaama ja koreografioima bâche on monitasoinen, miesten maailmaan sijoittuva teos. Esiintyjät ovat kaikki miehiä, jotka käsittelevät omia, toistensa sekä yhteiskunnan ongelmia voimakkaiden vastakkainasettelujen kautta.
Puitteet tuovat mieleen rakennustyömaan, keskellä on lavaa hallitsevana elementtinä suuri vihreällä pressulla peitetty kasa. Metalliset, rakennustelineitä muistuttavat rakenteet tuovat teokseen liikkuvuutta myös vertikaalisesti. Esiintyjät on puettu tyylitellysti työläisiksi ja kadunmiehiksi. Itse esitys on kuitenkin kaukana machoilusta. Pressun alta paljastuukin piano ja miehet päätyvät luuttuamaan lattiaa teoksen alussa. Teoksen nimi on hyvin konkreettinen, suomeksi ranskankielen sana bâche tarkoittaa pressua tai suojapeitettä.
Ilmaisukeinona tanssi ei ole teoksessa pääosassa, vaan se limittyy näyttämölliseen ilmaisuun, puheeseen ja lauluun. Esityksen vallitseva kontrasti on lavastuksen ja muun ilmaisun sekä Steve Dugardinin klassisen laulun välillä. Liikkeet ovat usein kovia, dynaamisia tai rujon kulmikkaita, kun taas musiikki on puhdasta ja herkkää. Jännitteestä syntyy ajoittain hieman absurdi tunnelma, joka muistuttaa eriskummallista työläisoperettia. Pianolla säestettävä laulu vuorottelee Guy Van Nuetenin luoman äänimaailman kanssa. Tärkeitä ja jatkuvia vastapareja ovat lisäksi feminiinisyys-maskuliinisuus sekä heikkous-vahvuus.
Liikkeellisesti teos oli toisaalta mielenkiintoinen, mutta toisaalta se jäi aavistuksen yksipuoliseksi. Lähtökohta ei ollut niin sanotusti taidetanssille tyypillinen, sillä tanssillinen taidokkuus ja tekniikka eivät olleet tavoitteena. Liike oli akrobatiallisesti ja kokeilullisesti inspiroitunutta. Mielestäni liikkeessä keskityttiin tekemiseen, kontaktiin ja tunteeseen. Liikkeet vaikuttivat välillä jopa hallitsemattomilta, mikä toi oman fyysisen ja jännittävän lisänsä niihin.
Yleisö haukkoi henkeään kun isoa miestä heitellään kuin roskasäkkiä, eikä voi olla ollenkaan varma, että hänet saadaan kiinni ennen maata. Tanssin kautta käsiteltiin myös heikkoutta ja kuolemaa kun yksi ryhmästä joutuu silmätikuksi tai kirjaimellisesti heittopussiksi tai kun häntä dominoidaan kuin sätkynukkea.
Ehdottomasti teoksen parhainta antia olivat vaihtelevat ja persoonalliset esiintyjät. Jokainen on aidon oloinen tyyppi. Miehet käyvät keskenään koko ajan dialogia ilmeillä, eleillä ja lauseilla kuin kommentoiden esitystä. He ottavat etäisyyttä esitystilanteeseen ja tulevat sen läpi naureskelemalla toisilleen ja pyyhkien hikeä.
Bâche rakentuu pienille osioille ja tapahtumille, joilla ei ole sen kummempaa sidosta toisiinsa. Kokonaisuus jäi siten hieman hämäräksi. Teos eteni melko verkkaiseen tahtiin, mikä ei sinällään ole huono asia. Välillä tosin tuntui siltä, että yhtä ideaa venytettiin ja toistettiin, mutta siihen ei tuotu mitään uutta. Teos oli täynnä pieniä oivalluksia, jotka olivat hauskoja, mutta eivät niinkään mieleenpainuvia.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org). Lisätietoja: karoliina.yli-honko@helsinki.fi
Miehekästä pelkoa
Belgialainen koreografinen kollektiivi Les Ballets C. de la B. on antanut upean suunnan nykytanssille. Nyt aiheena on pelko. Kukapa ei olisi sitä tuntenut. Siihen, mitä se on, ja miten sitä voi ilmaista ja käsitellä on nyt otettu miesryhmän näkökulma. Miehisyys, mitä on pelkäävä mies? Teoksessa on kuusi miestä, jotka kukin omalla tavallaan näyttävät ja samalla piilottavat omia pelkojaan.
Kollektiivinen kanssakäyminen, kisaillen vertaillen, hyväksyen erilaisuuden, mutta myös peläten sitä. Pelko omasta itsestä. Mitä muut ajattelisivat, jos todella näyttäisin kaikki ne pelot ja purkaisin kaiken sen pahan olon, joka sisälläni on? Jäisinkö yksin?
Olisiko joku tarpeeksi vahva sitä kestämään? Peittelyä ja valhetta, pelkoa todellisuudesta. Tarve saada fyysiset rajat; turvan, jossa voi pahaa oloaan purkaa, vastuuttomasti. Antaa vastuu hetkeksi toiselle. Ja vaikka mitä tekisin, toinen ei lähde – hän kestää. Hän on pitelemässä ja luomassa sen vankan turvapaikan, jossa voi pahaa oloaan riehua ulos.
”Bâche” käsittelee pelkoa myös huumorin kautta. ”Full Monty” (suom. Housut pois) -elokuvan tyyppinen komiikka on tarttuvan hykerryttävää. Aina ei ole tarve käyttää angstista tapaa pelon ilmentämisessä. Teos on rooleista riisuutumista, omana itsenä olemista ja uskallusta luottaa toiseen.
Miten purkaa pressun (ranskaksi Bâche) alta se pelko-roina, joka kaivertaa? Teos liukuu hellän-karmeiden tilanteiden ja yksinkertaisen runollisuuden tukemana jonnekin sinne, pressun alle, jonne en uskalla rauhassa käpertyä.
Tuomas Lahti
Kirjoittaja on Ranskassa asuva tanssija, joka on valmistunut Centre de danse contemporaine -koulusta Angersissa, Ranskassa 2001. Hän toimii Liikekieli.comin Ranskan kirjeenvaihtajana.
