Maija Halinen: ” Pidän siitä, että esiintyjät ovat lähellä yleisöä, se tekee liikkeestä jotenkin todellisemman tuntuista.”
Maria Prokhorova: ”This doesn’t feel social and democratic. This feels very universal.”
Lähdin katsomaan Maija Hirvasen keväällä 2011 eduskuntavaalien alla ensi-iltansa saanutta Our Social Democratic Bodies -teosta sunnuntai-iltana pitkän viikon päätteeksi melko väsyneenä. Mieli avoimena ja ilman erityisiä ennakko-odotuksia teoksen monitasoisuus aukenikin hyvin.
Teos on ensimmäinen osa Hirvasen trilogiasta Operaatio Me, ja se kuvaa nykyihmisiä ja niitä asenteita, joita hyvinvointivaltion taustalta löytyy. Trilogian toinen osa For Those Who Have Time esitettiin ensimmäistä kertaa hiljattain päättyneellä Liikkeellä Marraskuussa -festivaalilla.
Tanssijat ovat yleisön saapuessa jo valmiiksi tilassa, katsoen toisiaan hieman virnuillen. Pienehkö tila, jossa katsojat ovat neljällä sivulla ja tanssijat keskellä, toimii teokselle hyvin. Pidän siitä, että esiintyjät ovat lähellä yleisöä, se tekee liikkeestä jotenkin todellisemman tuntuista. Esityksen aloittava ja hetken taustalla jatkuva puupalikoiden kalistelu luo keskittyneen tunnelman.
Maija Hirvanen tunnetaan ajatuksia herättävistä ja usein hykerryttävän hauskoista teoksistaan, eikä Our Social Democratic Bodies poikkea linjasta. Koreografiasta löytyy villejä, hauskoja ja hellyttäviäkin elementtejä, kuten kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja reppuselässä kantoa. Yksittäisistä kohtauksista mieleenpainuvimpia on Dancing the War Away, jonka sunnuntain esityksessä esitti Maria Saivosalmi päässään absurdi hansikaspäähine.
Historia näkyy teoksessa yhtenä vahvana teemana, kuten ihmisen kehityskaarta kuvaavassa ”vaelluksessa”, jossa tanssijat ensin ryömivät, sitten konttaavat, sitten kävelevät kyykyssä ja kumarassa ja lopulta suoraselkäisinä lavan nurkasta nurkkaan, yllään suomalaiskansalliset maripaidat, jotka riisutaan ennen ihmiskunnan tekemiä virheitä kuvaavaa itsensä ruoskimista.
Kohtaus, jossa tanssijat kävelevät lavan reunoja pitkin luetellen suomalaiseen yhteiskuntaan ja ihmisiin, kansakunnan kollektiiviseen muistiin, liittyviä sanoja ja fraaseja katsoen yleisöä silmiin loi hyvää kontaktia tanssijoiden ja yleisön välille. Luettelo myös kirvoitti oivaltavuudessaan ja osuvuudessaan välillä lähes hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Tätä seurannut Miikka Tuomisen esittämä tanssi teemalla comparing ourselves to swedish people oli suorastaan hervoton.
Teos koostuu erillisistä osista, jotka Hirvanen nivoo yhteen tarjoten tanssijoille hetkiä liikkeessä. Näistä hetkistä yksi suosikeistani oli Miikka Tuomisen esittämä Drinking Coffee With Your Boss hillittömine kahvikuppineurooseineen.
Vajaan tunnin mittaisen esityksen tunnelma säilyi hyvin alusta loppuun, mutta ilman tanssijoiden täydellistä heittäytymistä olisi se voinut myös muodostua varsin kiusalliseksi. Teoksen hassutteleva, mutta samalla kuitenkin vakavahenkinen tunnelma ja Hirvasen monitasoinen ja paikoin jopa ilkikurinen koreografia tarjoaa katsottavaa monenlaiselle yleisölle.
Maija Halinen
Kirjoittaja on intohimoinen tanssin harrastaja, joka kirjoittaa sanomalehtien katastrofiuutisointiin liittyvää graduaan silloin kun ei tanssi.
“Ladies and Gentlemen! Now I will perform for you “War-away”-dance”, – she pulls a balaclava made of dozens of beige gloves on her head and starts dancing as she promised. Barefoot, wearing Chicago 30s short flesh-colored dress with a fringe, she makes a beat, tapping, kind of a ritual dance around.
War-away dance is one of the numerous dances in Maija Hirvanen’s work Our Social Democratic Bodies. There come along Right to Care -dance, Comparing Ourselves to Swedish People -dance, Small Independent Business Owners -dance, Whales are smarter -dance, Grass Root Levels -dance, Postmodernism -dance and many others. The performance is the first part of Hirvanen’s trilogy Operation We. By some reason I did not manage to follow trilogy’s order and saw its second part For Those Who Have Time first, which was premiered just two weeks before.
For those who have time. This song is for us. Let’s dance! – were the song’s words in the end of the second part of the performance series. Let’s dance, let’s dance – pops up in my mind while watching this first one.
Our Social Democratic Bodies is a humorous choreography performed by one male and two female bodies: bodies, executing gymnastic exercises with gymnastic white, red and blue ribbons; bodies, changing the clothes from flesh-colored garments to Marimekko bright striped shirts; bodies, showing accelerated version of human-beings’ evolution, – crawling diagonally back and forth, then getting into their all fours, then walking upright; bodies, standing in the circle and speaking simultaneously by catching the first syllables of each others’ words; bodies, moving in the space; bodies, slapping themselves and others with fly swatters and flinching with “auh”-sound as if they don’t know that it hurts; bodies, obsessively hugging each other and at the same time extremely holding a breath staying without a hug; bodies, having monologues and dialogues; bodies, wearing same blue jeans, white shirts and red sneakers; bodies, walking around the stage enumerating in one voice subjects composing Finnish society’s welfare and social democracy; bodies, having a compromise of using other as a bench and being used by other as a bench; bodies, ironically showing Let it go-choreography, – a choreographic process of creating dance material by means of dancer’s improvisation; bodies, having hard-rock party with its essential attributes – uncontrolled, unrestrained shaking movements, undue familiarity, chaos; bodies, performing dances on different subjects composing Finnish society’s welfare and social democracy; bodies, addressing to the audience with the words “Ladies and Gentlemen”; bodies, performing “War-away –dance” for two; bodies, performing “War-away –dance” for three…
I come to the performance venue 30 minutes before the performance starts. I am greeted immediately by the festival staff. Feels very social. There is 2,5 euro fee for coat check in the wardrobe. I’m told it’s not obligatory to leave the coat there. Feels very democratic. I’m glad to have time for coffee in the theater café. It’s full of people speaking different foreign languages. I meet a friend I haven’t seen for a while. She tells me that she is going to learn Russian. I tell her that I teach Russian to one Finnish guy. Feels very social. We separate in the theater space. I choose as usual a seat in the first row. She goes to the third one. Feels very democratic.
Another person I know seats on the edge of the same row though there are three free seat between us. This is obviously her usual choice. Feels very democratic. The audience in the performance venue is seated around the stage. I see other bodies watching the performance on the different sides of the stage rectangle. They attract my attention particularly on the moments they laugh. Sometimes they laugh really loud. Feels very social and very democratic. They laugh at the recognizable elements and clichés of the social democracy they live in embodied on the stage. They immerse into kind of a ritual dance with performers’ bodies making a beat, tapping the “War-away –dance” in the circle…again and again…
This doesn’t feel social and democratic. This feels very universal.
Maria Prokhorova
Dancer, who tries out different ways of viewing and reviewing dance
***
Maija Hirvanen: Our Social Democratic Bodies
Koreografia ja ohjaus: Maija Hirvanen
Tanssijat: Maria Saivosalmi, Eeva Muilu & Miikka Tuominen
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Pukusuunnittelu: Jouko Korkeasaari & Ville Häkkinen
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus & Maija Hirvanen
Tukijat: Valtion Tanssitaidetoimikunta & Taiteen keskustoimikunta
