Pieni Suomalainen Balettiseurue, ensimmäinen suomalainen balettitanssijoista koostuva tanssiryhmä Kansallisoopperan ulkopuolella, aloitti toimintansa viime vuoden lopussa.
”Kansallisbaletin tehtävänä on aina toimia suomalaisen baletin lippulaivana. Pieni Suomalainen Balettiseurue on kuin muumiperheen purjevene, joka purjehtii minne haluaa”, kuvailee puheenjohtaja Sami Saikkonen ryhmänsä lähtökohtia.
Baletin nuorta voimaa ja tahtoa
Pieni Suomalainen Balettiseurue, ensimmäinen suomalainen balettitanssijoista koostuva tanssiryhmä Kansallisoopperan ulkopuolella, aloitti toimintansa viime vuoden lopussa. Se toimii PJL8 –tanssin ja teatterin kannatusyhdistyksen ylläpitämänä vapaana ryhmänä, joka on puheenjohtajansa Sami Saikkosen mukaan toistaiseksi enemmänkin esitysfoorumi. Se ei voi vielä tarjota kenellekään varsinaista työpaikkaa, mutta sen sijaan ikään kuin taiteellisen hautomon, jossa nuorilla balettitanssijoilla on mahdollisuus vaihtaa näkemyksiään, kehittyä, kokeilla ja treenata. Haastattelin Saikkosta ryhmän alkutaipaleesta ja tulevaisuuden visioista.
Pienen Suomalaisen Balettiseurueen tausta ulottuu kauas 50-luvulle asti, jolloin balettitanssijoiden keskuudessa levisi toive toisesta suomalaisesta balettiryhmästä Kansallisbaletin rinnalle. ”Ihmettelen, miksei kukaan ole perustanut sitä aikaisemmin”, toteaa Sami Saikkonen ja korostaa, ettei idea ole hänen omansa. Jo kauan on toivottu ryhmää, joka Kansallisbalettia pienempänä organisaationa voisi kenties toteuttaa vapaammin tanssijoittensa omia taiteellisia visioita, toimia kiertueteatterina, ja tuoda balettia sellaisiinkin paikkoihin, jossa sitä ei tavallisesti nähdä. ”Kansallisbaletin traaginen kohtalo on olla niin suuri ja ainoa”, toteaa Saikkonen.
Balettiseurueen eetoksena on paitsi nuorien tanssijoiden halu kehittyä ja toimia alallaan, johon he ovat vuosia kouluttautuneet, myös yleisölähtöisyys. Ryhmä ei halua vain työllistää tanssijoita, vaan palvella yleisöä: lisätä balettitaiteen näkyvyyttä Suomessa ja tehdä ennen kaikkea kiinnostavia, helposti paikasta toiseen liikuteltavia esityksiä, joista yleisö voi aidosti nauttia. Kun uusi yleisö löytää baletin ja pitää näkemistään esityksistä, parantuu myös tanssijoiden asema. Lopulta saadaan ehkä ryhmä, joka voi työllistää vakituisesti ja toimia balettitanssijoille toisena mahdollisena työpaikkana Suomessa Kansallisbaletin rinnalla.
”Kansallisbaletin tehtävänä on kuitenkin aina toimia suomalaisen baletin lippulaivana. Pieni Suomalainen Balettiseurue on sitten ikään kuin muumiperheen purjevene, joka purjehtii minne haluaa”, kuvailee Saikkonen kahden balettiryhmän erilaisia lähtökohtia. Hän on erityisen kiinnostunut siitä, miten nuoret tanssijat kasvattavat identiteettiään nimenomaan suomalaisena klassisen baletin taiteilijoina: ”Ei ole suomalaista taidetta, jos eivät suomalaiset sitä tee. Tanssi on universaaleinta paikalliskulttuuria, jonka voi viedä maailmalle. Nykytanssissa on jo kauan puhuttu suomalaisesta ilmeestä ja erikoislaatuisuudesta, joka huomataan kansainvälisesti, mutta entä klassinen baletti? Voisiko suomalaisella klassisella baletillakin olla oma laatunsa? Kyse on siis myös henkisistä, kansalliseen identiteettiin liittyvistä arvoista.”
Kun Saikkonen teki oopperan Alminsaliin vuonna 2005 Pienten joutsenten lammen vastavalmistuneille tanssijoille, hänestä tuntui pahalta, kun niin harva hänen teoksensa tanssijoista sai lopulta töitä Kansallisbaletista. ”Tanssijoiden pitkä vaativa koulutus meni ikään kuin hukkaan, kun niin moni jäi työttömäksi. Kuitenkin kaikilla oli valtava halu ja palo tehdä tätä työtä. Ja kuinka kehittyä ammatissa, jos ei saa siihen edes mahdollisuutta?” kysyy Saikkonen kuvaillessaan Pienen Suomalaisen Balettiseurueen idean kehittymistä.
”Tanssijahan, ja taide ylipäätään, kehittyy vain tekemällä. Tanssitekniikkakaan ei ole itseisarvo, vaan halu tehdä ratkaisee. Loppupeleissä taito on aina vain taiteen väline. Halusin antaa nuorille lahjakkaille tanssijoille mahdollisuuden jatkaa työtään klassisen baletin ammattilaisina Suomessa. Antaa mahdollisuuden tehdä ja kokeilla. Olen vain tämän asian alkuun paneva voima. Nyt meillä on jo oma tuottaja ja tuotantotiimi, jossa jokaisella on oma tehtävänsä. Yhdessä ajetaan asiaa eteenpäin.”
Muutamassa kuukaudessa yhdistyksen jäsenmäärä on jopa viisinkertaistunut, ja seurueen ensimmäiset Iltamat joulukuussa saivat hyvän vastaanoton. Kannatusjäseneksi pääsee kuka tahansa, ja varsinaiseksi jäseneksi balettitanssijat tai koreografit, jotka ovat kiinnostuneita käyttämään teoksissaan klassisesti koulutettuja tanssijoita. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen ilmaisen treenitunnin kerran viikossa sekä mahdollisuuden verkostoitua, jakaa ja kehittää omia ideoitaan. Tarkoitus on myös tarjota neuvontaa siitä, kuinka selvitä freelancerina ammattikentällä.
”Nyt asioita on sovittu jo vuoteen 2011 asti”, iloitsee Saikkonen. Koko ajan ryhmä hakee lisää rahoitusta, jota toivotaan tulevan myös kansainvälisiltä tahoilta kuten EU:lta. ”Joka puolella satsataan nyt paljon nuorisotyöttömyyden poistamiseen, ja on täysi vääryys, jos nämä tanssijat eivät saa siitä budjetista osaansa”, Saikkonen toteaa. Seuraavaksi Pieni Suomalainen Balettiseurue suuntaa toukokuussa Helsingin kaduille tanssimaan.
”Esityksen nimi on 2×2 – Tanssia toukokuun taivaalle. Tuo kaksi kertaa kaksi tarkoittaa näyttämön pinta-alaa. Koko produktion on nimittäin mahduttava autooni”, Saikkonen virnistää. Ohjelmassa on muun muassa Kuoleva joutsen sekä kavalkadi uusia koreografioita. Elokuussa seurue esiintyy Helsingin Juhlaviikoilla sekä Helsingin ja Tuusulan taiteiden öissä. Ensi joulukuussa on taas vuorossa ”jo perinteeksi muodostuneet” Iltamat, joiden ohjelma muhinnee vielä taiteilijoiden mietintämyssyissä. Saikkonen suhtautuu toiveikkaasti ryhmän tulevaisuuteen niin taloudellisten kuin taiteellistenkin haasteiden edessä: ”Köyhällä on varaa ottaa riskejä.”
2×2 – Tanssia toukokuun taivaalle 16.5.2010 Mikonkadulla ja Senaatintorilla Helsingissä. Vapaa pääsy.
Veera Lamberg
Kuvat: Ulpu Puhakka
