Mikä on taiteen ja talouden, erityisesti nykytaiteen ja sen taloudellisen hyödyntämisen suhde? Entä onko taiteen ja taideteoksen tuotteistamisella vaikutusta taiteen ilmaisumuotoon? Voiko taiteellinen ilmaisu syntyä vastarinnasta tuotteistamista ja taloudellista hyödyntämistä
Kriitikon työ on selkeä asiantuntijatehtävä. Oman alan tuntemus avaa mahdollisuuden problematisoida ja analysoida taideteoksia ja muita kulttuuriobjekteja. Mutta mitä syntyy silloin, kun uskaltautuu varsinaisen kompetenssinsa rajojen yli?
Seeing and perceiving the other person acting, performing, running, jumping, walking, skating or doing any other kind of movement gives us one possible way to feel connected to the others.
Tässä esseessä pyrin lyhyesti tutkimaan sitä, minkälaisia poliittisia mahdollisuuksia koreografialla voisi olla. Voisiko koreografian käsitettä käyttää entistä enemmän, jotta asetelmat, strategiat, valtasuhteet, tavoitteet, arvot ja maailmankatsomukset tulisivat näkyvämmiksi? Voidaan kysyä,
On luonnollista, että lahjakas ja omalaatuinen taiteilija kiinnostaa ihmisiä. Väitän kuitenkin, että tässä ihmettelyn kohteena oleva vakaumus, jonka mukaan teoksien ymmärtäminen vaatii tietoa taiteilijasta (tästä lahjakkaasta ja omalaatuisesta visionääristä), on
Suomalainen kansallisromantiikka on arkkifasismia. Se on sitä, että yhteisö ja politiikka perustetaan esteettiselle itseidentifikaatiolle. Ehkä taiteen haaste onkin nyt siinä, että sen on salakuljetettava itsensä ”kansan” keskuuteen, käytettävä naamioita, väärennettävä
Voiko arvottamista pitää lähtökohtaisesti vain huonona ja alhaisena kritiikin sisältönä? Toisaalta voiko analyysia pitää lähtökohtaisesti vain jotenkin ”oikeana” kritiikin sisältönä?
Suomen Kansallisbaletissa esitettiin teostrio otsakkeella ”Pohjoinen ulottuvuus”. Illasta jäi päällimmäisenä mieleen laadun epätasaisuus, yllätyksettömyys ja Maurice Ravelin orkesterimusiikki. Koreografien Jouka Valkaman, Johan Ingerin ja Jorma Elon töissä taito on läsnä. Kauden
Varsinainen kliimaksi saavutettiin kun pelkkään paavin hiippaan pukeutunut tanssija otti osaa kahden muun tanssijan väkivaltaiseen seksuaaliseen kohtaukseen piiskan ja leveän hymyn avulla.
Vaikka teos demarginalisoituu vääjäämättä ja saa taatusti kopioijia ympäri Eurooppaa, on tärkeää, että marginaali löytää edes joskus, hetkellisesti, lokaalisti, aina samalla jo sulautuen ja kopioituen osaksi kaanonia oman ainutlaatuisen näkökulmansa
Voisimmeko me hyväksyä sitä, että veronmaksajien rahoilla pyörivä taidelaitos, jonka ainoa tarkoitus on saattaa veronmaksajien rahoituksella korkealaatuista taidetta veronmaksajille, rakentaa ohjelmistonsa esimerkiksi jonkinlaisen ”hyväveli”- tai ”taikapiiri”-ajattelun, eikä suinkaan taiteellisten laatuvaatimusten
Olli Ahlroos: Täydenkuun tanssit – festivaalin perjantain ohjelmistoa hallitsi tietysti Vesa Tapio Valon 7 veljestä. Suurtuotannon esiintyjiä koeteltiin todenteolla, kun reilu kolmituntinen teos esitettiin perjantaina kaksi kertaa. Esitysten välissä esiintyjille