Tänä vuonna Täydenkuun Tanssien valoissa nähtiin perussettiä, jylhää draamaa ja punervia sävyjä.

Valosuunnittelija Mia Kivisen huomioita Täydenkuun tansseilta 2008.

Mia Kivinen: Jos valon tärkein tehtävä olisi olla kaunista, Something Spooked the Horses -teoksen valot olisivat surkeasti epäonnistuneet. Mutta kuten sivistynyt lukijani tietää, näin ei ole.

Mia Kivinen: Valopotpuri Pyhäsalmelta Valosuunnittelija kommentoi niitä Täydenkuun Tanssien esityksiä, joita ehti omien festivaalipuuhiensa ohessa näkemään.

Mia Kivinen: Vuosikertavaloa ja fasismia Tero Saarinen Companyn kolmen esityksen ilta toimii myös monipuolisena miniretrospektiivina Mikki Kuntun valosuunnitelmista.

Mia Kivinen: Eipä tartte sitte puukon kanssa heilua Kostoa huviksi ja hyödyksi videotykin karussa valossa.

Mia Kivinen: Kokonaisvaltaista visualisointia ja jääriitteen kirkasta valoa Suurperhe on juuri sellainen esitys, jota kritiikeissä kiitetään hienosta visualisoinnista, mutta jätetään sen suunnittelijat mainitsematta. Visuaalisuus on niin ehyttä, ettei keskivertokatsojakaan tajua

Mia Kivinen: Karvahattujen hiljaista huumoria low-tech-valoissa Kaukaa haettua on valaistu aitosiperialaiseen instant-tyyliin tekniikassa pihtaillen, tunnelmassa säästämättä.

Mia Kivinen: Idästä länteen ja viulunsoittaja katon päälle samaan hintaan Tsuumin Veli on slaavilais-balkanilaisella musiikilla maustettu nostalgiakiertomatka menneessä maailmassa. Hyvää perusvaloa ja yksinkertaisia, toimivia ideoita.

Mia Kivinen: Rieku ja Raiku goes Bauhaus Taidehistoriallinen musiikkitrippi tanssimaustein. Heidi Kilpeläisen esitys ihan oikeasti ”pakenee selityksiä” – ylinopeudella.

Mia Kivinen: Yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista valosisääntuloa Valosuunnittelun vannoutunut minimalisti venyttää näkökulmaansa leijonan luolassa.