”Kenen tehtävä oikeastaan on sanoittaa tanssia? Kriitikoiden? Tanssijoiden? Koreografien? Kadun miesten? Tanssiopiston tyttöjen?” pohtii Matleena Ikola.

”En enää säikähdä ihoja. Ihoista on tullut ystävällisiä, uteliaisuuteni kohteita, tutkimusalueita. Niistä on tullut ennen kaikkea kiinnostavia!” kirjoittaa Matleena Ikola.