Kiitos, Ateena, antamistasi kokemuksista. Hyvää päivää Berliini, hauska tutustua! Kokemukseni Ateenasta ja Berliinistä eroavat toisistaan niinkuin laiska kelluminen sinkoilevasta hyppysarjasta.

9.1.09

Matkakokemuksia, osa 4

Ateenasta Berliiniin

Kiitos, Ateena, historiallisesta annistasi.

Kiitos uuden kulttuurin observointimahdollisuudesta.

Kiitos, että sait minut toteamaan taas kerran, että rakastan maailmaa jossa elän. Rakastan tanssia, kehollisuutta, esittäviä taiteita, arkeani tanssin parissa.

Kiitos siitä, että kunnioitan taas hiukan enemmän niitä yksityiskohtia esiintyjän elämässä, joille sokeudun tasaisin väliajoin viettäessäni aikaa vain niiden keskellä.

Kiitos te, ketkä näytitte minulle toisenlaisenkin tavan elää: elo ilman tietoisuutta kehosta.

Ateenassa sain tilaisuuden seurata ihmisiä, jotka eivät huolehdi kehostaan. Heille tietoisuus kehon tilasta ei ole tärkeää. Heille kehonhuolto, kehon linjaus, kehon kautta aistiminen ja kehon kuuntelun mukaan eläminen ovat vieraita käsitteitä. Heille on täysin mahdollista herätä ja aloittaa päivä ilman kehollista tunnustelua omasta olotilasta. Ylösnouseminen voi tarkoittaa sitä että hakee kannettavan tietokoneen ja asettuu sen kanssa takaisin makuulle.

Keholleen voi antaa vettä satunnaisesti, silloin kun muistaa. Ruokaa saa tilattua nopeasti pikaruokapaikasta sitten kun nälkä yllättää (ruokintaan ei tarvitse valmistautua ennnekuin kehon hälytykellot alkavat soida). Tietokoneen äärellä voi olla missä asennossa tahansa, ergonomisella työasennolla ei ole niin väliä. Ihon voi pestä vasta illalla. Päivä kuluu nopeasti tietokoneen parissa ja ulkona voi käydä hengittämässä raitista ilmaa sitten jos uni ei tule ennen aamukolmea.

Arvostan ihmisen kotia, kehoa. Se ei ole maailman ydin, eikä tärkein asia maailmassa. Se on kuitenkin läsnä yksilön elämässä jatkuvasti, aina ja koko elämän ajan. Siitä ei pääse eroon, eikä sitä voi (ainakaan kokonaan) vaihtaa. Jokin niin läsnäoleva asia on hyvän kohtelun arvoinen.

Keho ei myöskään ole irrallinen osa ihmistä, vaan muodostaa kokonaisuuden sielun ja hengen kanssa. Kehon hyvinvointi on siis suorassa yhteydessä ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Minulle keho toimii kertojana, eräänlaisena tunteiden, olotilan ja historian viestinvälittäjänä. En ole kokonainen, jos en ota huomioon kehoni välittämiä viestejä. Vaikka pyrin ymmärtämään kehoni kertomuksia ja elämään saamieni viestien mukaisesti, niin olen vasta kehollisen tietoisuuden lähtöruudussa.

Matkustaessa ympäristö muuttuu, eikä aina tiedä mitä vastaan tulee. Keho kuitenkin kulkee aina mukana. Itseään ei pääse karkuun vaikka heittäytyisi keskelle väenpaljoutta, piiloutuisi luonnonkauneuden keskelle tai soluttautuisi osaksi vierasta kulttuuria. Kehon olotilaa on hauska seurata vaihtuvien paikkojen mukaan. Ateena: paksu ja painava. Berliini: kevyt, energinen ja voimakas. Lentokone: ilmalla täytetty ja väsynyt. Pelottava kuja: lihakset kireinä ja sisäänpäin kääntyneinä. Joenranta kauniina pakkaspäivänä: rintakehä laajana, kuin luita ei olisi tiellä ollenkaan.

Keho lamaantuneena ja iho saastekerroksen peitossa lähden Ateenasta Berliiniin. Kokemuksennälkäisenä lataan lukemattoman määrän odotuksia uudelle kaupungille. (Mitä siis opin odotuksien muodostamisen turhuudesta, en paljoakaan…) Yksi suurimmista odotuksista on kehoni huomioonottamisen kautta saavutettu kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se on oikeastaan itselle asetettu odotus, kyky osata elää paikasta huolimatta kehoystävällisesti, ja samalla se on harras toive: kunpa tämä kaupunki tukisi tapaani elää.

Berliini täyttää odotukseni. Yhdeksän tunnin matkustamisen jälkeen saavun suoraan saksalaiseen tanssistudioon juuri alkavalle nykytanssitunnille. Helpotus vyörähtää ylitseni heti astuessani tanssisaliin: koen ympäristön kotoisaksi, näen tutun oloisia ihmisiä ja saan vapaasti aistia tapahtumia kehollani, avata kehollisen kokemisen kanavan. Ensimmäiset päivät elän siitä, että saan tanssia aamusta iltaan. Seuraavina päivinä kokemukseni syvenee ja alan luottaa tähän kaupunkiin, sillä hyvä tunne vahvistuu myös muilla osioilla kuin kehollisen tunteen kohdalla.

Tanzfabrik Berliinin BMC–tunti on erittäin antoisa. Lisätietoa tanssia laajalla skaalalla tarjoavasta studiosta osoitteessa www.tanzfabrik-berlin.de. Marameo–studio taas tarjoaa mm. vaativia ja innostavia aamutreenitunteja vaihtuvien opettajien vetäminä, www.marameo.de.

Huomiot omista tarpeista ovat yhtäaikaa ihania ja kamalia. Ihanaa on tunne oikeasta suunnasta, kamalaa taas on oma sulkeutunut maailmankuva. En olisi uskonut maailmani olevan näin pieni ja oman napani ympärillä pyörivä (…kirjaimellisesti, pyörin uskomattoman paljon). Aiemmin olen ahdistunut jos huomaan että tanssi valloittaa koko elämäni, sillä tanssin parissa toimivien ihmisten samankaltainen elämänsisältö on tuntunut tukalalta. Niinä hetkinä olen pyrkinyt pääsemään toisiin tiloihin, toisten ihmisten läheisyyteen ja uusiin elämänrytmeihin. Nyt yhtäkkiä haluan vain olla omassa maailmassani.

Pieneneekö elämäni piiri? Kyllä. Turha väittää että olisin enää avoin kaikelle, mitä maailma eteeni tuo. Ja sitä tarkemmin tunnustellessani, olen aika onnellinen. Todella onnellinen! Minulla on aavistus siitä mitä haluan – ja se on jo paljon. Tiedän kuinka haluan elää. Haluan ammentaa lisää oppeja omasta maailmastani ja syventää tietoisuuttani minua kiinnostavista asioista. Tunne ei sulje minulta pois avoimuutta eikä kiinnostusta uusia asioita kohtaan. Se vain kanavoi käyttäytymistäni mielekkääseen suuntaan.

Tanssitaiteilija Pauliina Silvennoinen on valmistunut Turun taideakatemiasta 2005 ja opiskellut tanssia Fontys Danceacademiessa Hollannissa sekä eri studioilla New Yorkissa. Hän on esiintynyt freelance-produktioissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Hollannissa.