Taidekollektiivi Rikastamon teos Respect! Helsingin Vapaan taiteen tilassa on ihastuttava ja hämmentävä.
Vapaan taiteen tila on ainutlaatuinen areena poikkitaiteellisille teoksille, joissa on vahva visuaalinen sanoma. Pommisuojassa valkean kiven sisällä sijaitseva tila on jo itsessään mieleenpainuva kokemus. Sisääntuloaulassa koen astuvani lempeään tyhjyyden tilaan. Täysin valkoinen kiviaines ympäröi minut. Huomioni kiinnittyy pöytään, jonka päälle on aseteltu taidokkaasti raparperishotteja, pieniä leipäsiä ja teevalikoimaa. Alusta on luotu kokonaisvaltaiselle taide-elämykselle.
Näyttämö on aseteltu perinteiseen malliin. Katsomo ja sen edessä oleva esiintymisalue sijaitsevat pitkän kivisen käytävän keskitilassa. Skenografi Reija Steniuksen luoma tunnelmallinen esinekollaasi näyttämön takaosassa tuo mieleeni puolalaisen Tadeuz Kantorin näyttämölliset esinekollaasit, joissa yhdistyvät löydetyt esineet ja niiden herättämät muistot. Steniuksen lavastuksesta huokuu samankaltaista tyyneyttä. Menneen läsnäoloa nykyhetkessä. Näyttämön takaosaan luotu kokonaisuus tuo mieleen tuulikellon. Ryhdikkäästi henkareissa ‘lepäävät’ miehen takit ja liivi sekä irrallinen puumateriaali luovat teoksesta hengittävän. Kokonaisuus on elävä ja ihmeellinen. Valosuunnittelija Lauri Sirénin luomat vilkkuvat valopisteet installaation uumenissa tukevat elämän tuntua.
Lavastus on vahvasti läsnä koko teoksen aikana, kuitenkaan tekemättä numeroa itsestään. Se piirtää mieleeni tarinan jo pois nukkuneesta miehestä, joka todistaa ja näkee kaiken omalla hiljaisella tavallaan.
Teoksen alkuosa on vaikuttava. Tanssitaiteilija Mirva Keski-Vähälä liikkuu rauhallisin askelin raskaan kankaan peittämässä asussaan näyttämötilaan. Pysähtyy. Elottomana kuin veistos. Mielikuviini piirtyy majakanvartija keskellä merta hiljaisuudessa, yksinäisyydessä. Tyhjyyden ympäröimänä. Riku-Pekka Kellokosken toteuttama hienovarainen äänimaisema tukee mielikuvaa ja luo tilan tuntua.
Teoksen alun rytmi ja visuaalinen kokonaisuus virittävät katsojan mielentilaan, jossa ajatuksille ja mielikuville annetaan aikaa. Kokonaisuudella ohjataan katsoja teoksen lukemisen tapaan.
Tunnelma häiriintyy kuitenkin seuraavan kohtauksen aikana, jossa Keski-Vähälä ja Kellokoski hyörivät Anna Venäläisen ympärillä. Tilanne jatkuu Venäläisen poukkoilevalla soololla Keski-Vähälän jäädessä taustalle lavastukseen sulautuneena. Muutos on aivan liian äkkinäinen ja jyrkkä. Katsojana olen hämilläni, en ymmärrä, en saa otetta kerronnasta. Tuokioksi menetetty kerronnan kaari kurotaan umpeen seuraavan kohtauksen aikana jossa Venäläinen ja Keski-Vähälä toteuttavat kontaktia ja nostoja hyödyntävän dueton. Koreografia on kekseliäs ja saan hienoisen otteen tarinasta; rauhasta ja rauhattomuudesta. Ja kaiken tämän lomassa tapahtuvasta satunnaisesta yhteydestä – elämän tanssista joka virtaa vuolaana silloin kun yhteys löytyy.
Päällimmäisenä teoksesta mieleen jää Vapaan taiteen tila ja sen ainutlaatuisuus. Katsojana kaipasin valkoisten kiviseinämien tuomista osaksi teosta. Katsomon ja näyttämön asemoimisella olisi luotu vahvempi toteutus ja vaikuttavampi kokonaisuus.
Loppusanoiksi vielä kiitokset teoksen muusikkona toimineelle Kellokoskelle. Häntä oli helppo katsoa. Luontevuus ja omalaatuinen olemus jossa oli ripaus Einsteinin kaltaista hulluutta ja maanläheistä kansanmuusikkoa jää pysyvästi mieleen. Kyseessä on eittämättä monipuolisesti lahjakas muusikko ja mielenkiintoinen persoona.
Liana Potila
Kirjoittaja on Turun saariston ekumeenisessa ArtsFamily-yhteisössä asuva ja työskentelevä kristitty tanssija, muusikko ja monitaiteilija.
***
Taidekollektiivi Rikastamon Respect! Vapaan taiteen tilassa 13.6.2015. Teos nähtiin kesäkuussa 2015 myös Paikallisliike-festivaalilla Kuopiossa sekä Joensuussa.
Konsepti, koreografia: työryhmä
Tanssi: Mirva Keski-Vähälä ja Anna Venäläinen
Skenografia ja puvut: Reija Stenius
Musiikki & äänet: Riku-Pekka Kellokoski
Valot: Lauri Sirén
Valokuvaus: Reija Stenius
Tuotanto: Taidekollektiivi Rikastamo
Tukijat: Taiteen edistämiskeskus, Itäinen tanssin aluekeskus ja Helsingin kulttuurikeskus
