Markus Renvallin ja Elina Lauttamäen Avoin tanssi 3:1 tarjoaa kaikille mahdollisuuden tanssiin.
Media tarvitsee korvia − taide antaa nähdä ja tulla nähdyksi
Mediataiteilija Markus Renvall istuu Kiasman kahviossa ja piirtää paperille ympyröitä ja laatikoita. Niissä heräävät eloon ympäröivä maailma, ihmiset ja media.
”Media on keskellä ja tarkkailee sieltä tapahtumia. Mutta sillä ei ole korvia”, Renvall selventää.
Yhteys jää yhdensuuntaiseksi, eikä tavallinen ihminen saa ääntään kuuluville tai itseään näkyville. Hän jää varjoon ympäristössä, joka täyttää tilan myyntipuheillaan ja informaatiomassallaan.
Markus Renvallin ja tanssipedagogi Elina Lauttamäen Avoin tanssi 3:1 -teoksessa korvat, silmät ja näyttämön takaovet on aukaistu kaikille. Tai kaikille niille, jotka tulivat parivaljakko vastaan.
Renvall ja Lauttamäki kuvasivat kesän aikana lähes viidenkymmenen eri henkilön esittämän, viisi sekuntia pitkän tanssipätkän videolle. Osa pätkistä kuvattiin studiossa, mutta pääosin Renvall ja Lauttamäki kiersivät paikoissa, joissa ihmiset liikkuvat luontaisesti – jotka ovat heille itselleen ominaisia ja turvallisia.
Moni vastaantulija ilahtui siitä, että juuri hänen tanssinsa haluttiin videoida. Nekin, jotka eivät halunneet tulla kuvatuksi, saattoivat uppoutua taiteilijoiden kanssa syviin keskusteluihin. Syntyi yhteys. Oli korvat.
Elämä liikkeessä
Videoista nousee esiin spontaani, ihmisen elämänhistorian kokoava ja sitä kuvastava liike.
”Halusimme tehdä teoksen, jossa arkiliike pääsee pääosaan. Moni kuvattavista halusi tehdä otoksen heti, ettei ehtisi ajatella liikaa. Jotkut halusivat kuvata tanssinsa uudestaan, mutta yleensä päädyttiin kuitenkin ensimmäiseen otokseen”, Elina Lauttamäki kertoo.
Renvall ja Lauttamäki katsoivat videot läpi yhdessä tanssija Riina Hannukselan kanssa. Viisisekuntisten perustalta he rakensivat teoksen yhteyteen oman koreografiansa.
”Kun videon tanssia analysoi, sieltä löytyi yllättäviäkin liikkeitä. Se rikastutti omaakin ymmärrystä”, Lauttamäki kertoo.
Hannuksela bongasi otoksista liikkeitä, joita tanssijat ovat päntänneet omiin kehoihinsa tanssisaleissa vuosikaudet. Yhtäkkiä tavallinen kaduntallaaja saattoi tehdä samaisen liikkeen videolla.
”Videoita katsoessa syntyi oivallus siitä, että kaikki liikkeet ovat tosiaan syntyneet jostakin”, Hannuksela nauraa.
Tekijöiden tarkoituksena ei ollut kopioida ”tavisten” liikkeitä ammattilaisten muottiin vaan rakentaa niiden pohjalta heille itselleen sopiva koreografia.
Riina Hannukselan mukaan se vaati tanssijalta kuitenkin omien rajojensa rikkomista ja oman mielensä avartamista.
”Tanssitaiteilijat eivät ole tyhjiä sankoja, joihin liikkeen voi vain kaataa, mutta meitä on treenattu niin voimakkaasti tiettyjen mallien mukaan, että meilläkin on omat maneerimme. Liikekielemme on rajoittunutta”, hän pohtii.
”Tämä teos on jonkinlainen tanssitaiteen sisäinen manifesti. Mikä tahansa liike on tanssin arvoinen. Suomessa tanssilla on vakiintunut asema, mutta sen piiri on aika suljettu. Ihmisten mukaan kutsuminen on keino murtaa sitä.”
Kulttuuri parantaa ja jähmettää
Viime aikoina useat taiteilijat ovat ottaneet teoksiinsa mukaan ei-ammattilaisia. Osallistuminen ja taidekentän verhojen aukaiseminen ulkopuolisille lisäävät avoimuutta ja ymmärrystä ja parhaimmillaan rikastuttavat itse taidetta ja sen maailmankuvaa.
Markus Renvall ja Elina Lauttamäki ovat tehneet yhteistyötä jo seitsemän vuoden ajan, ja avoimuus ja osallistuminen ovat olleet heidän teoksissaan vahvasti läsnä.
Renvall edustaa Straight on Medicine Art -taidesuuntaa, jonka keskiössä ovat sosiaalisuus ja yhteisöllisyys. Mediataiteilija näkee tanssissa paljon henkistä ja fyysistä potentiaalia.
”Tanssin maailma voisi olla aika tervehdyttävä, mutta meidän kulttuurimme yrittää jähmettää meidät. Meidän pitäisi tehdä lähiympäristössämme enemmän asioita toisillemme. Esimerkiksi perhetanssit voisivat olla hyvä esimerkki”, myös päiväkodeissa lasten liikekieltä kuvannut Renvall kannustaa.
Avoin tanssi 3:1 nähtiin kymmenvuotisjuhliaan viettäneen URB09-festivaalin päätösjuhlassa.
Tiia Lappalainen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on intohimoinen tanssin katsoja ja harrastaja.
