Olli Ahlroos: Absurdiksi nyrjähtänyt tarkkailija.
Liikekieli.comin kuulumiset Kuopiosta saa luvan aloittaa koreografi Arja Tiili. Hänen uusi festivaaleille tilattu teoksensa Kukaan ei katso saa maailman kantaesityksensä festivaalien viimeisenä esityksenä keskiviikkona 20.6.
Absurdiksi nyrjähtänyt tarkkailija
Yleisesti hyvin omaäänisenä pidetyn koreografin Arja Tiilen lukuisten teosten ja niiden nyrjähtäneiden teemojen jatkoksi tämänkertainen teos Kukaan ei katso käsittelee mielen valtaa ja väkivaltaa. Luvassa on todennäköisesti aimo annos absurdiaa ja koreografille ominaista nyrjähtäneisyyttä kun teos vie katsojan jonnekin mielisairaalan ja Reservoir Dogsin, toden ja epätoden, mielen ja mielivallan välimaastoon..
Vajaan viikon kuluttua – ensi keskiviikkona – on maailman kantaesitys uudelle teoksellesi, mitä kuuluu juuri tänään Arja Tiili?
”Vähän väsyttää. Se johtuu ehkä siitä, että tapasin eilen Kaari Martinin ryhmäläisiä. Käytiin syömässä ja meni vähän myöhään”, Tiili naurahtaa.
”Ollaan katseltu valotilanteita ja kokeiltu erilaisia vaihtoehtoja ihan viimetingassa… Ihan hyvä juttu, ihan hyvää kuuluu. Kivasti on mennyt. Työryhmä on hyvä. Intensiivistä keskustelua on ollut. Eilen katseltiin läpimenoja videolta.”
Odottaako katsojaa yllätys keskiviikkona?
”Varmasti riippuu katsojasta! Aika rikkonaista dramaturgiaa minä olen ylipäänsä harrastanut. Tässä se on ihan selkeästi esillä. [Quentin] Tarantinokin käyttää elokuvissaan epälineaarista kerrontaa. Liikutaan vähän eri ajoissa ja paikoissa. Sellaista tähänkin on haettu.”
”Kun käsittelee asioita absurdismin kautta, jotkin asiat saattaa tulla yllätyksinä kun niitä ei selitetä. Siinä mielessä yllätyksiä saattaa tulla.Tässä liikutaan mielisairaalassa, jossa nämä hahmot sitten kuvittelee näitä gangsteri-juttuja.”
”Ihan pienien lapsien ei kannata tulla katsomaan”, Tiili jatkaa. ”Aseiden pauketta ja räiskintää on tiedossa. Ja tietysti kun asioita ei selitetä, niin lapset ei välttämättä ymmärrä kaikkea. Kyllä tässä yllätyksiä on.”
Miten käsittelet väkivaltaa teoksessa?
”Meidän väkivallan käsittely on huumoripitoista mutta silti vakavaa, unohtamatta mielen kautta tapahtuvaa väkivaltaa. Joissakin kohtauksissa on haettu jopa elokuvista tuttua efektihakuisuutta. Minä en väkivaltaa käsittele mitenkään teoreettisesti vaan lähinnä intuitiivisella tasolla. Eihän Tarantinon elokuvissakaan sitä väkivaltaa selitellä, vaan katsoja voi lukea niitä merkityksiä suhteessa moniin asioihin. Tässä teoksessa väkivalta on suhteessa myös mielisairauteen. Väkivaltaa voi tehdä myös itselleen.”
Mikä Tarantinossa kiinnostaa?
”Tarantinon elokuvissa kiinnostaa dramaturgia. Tarantinolla on rohkeita valintoja. Hänen leikkausmetodinsa ovat aika hauskoja. Siinä on sellainen röyhkeys, joka minua kiinnostaa… ja viihteellisyys. Elokuvan musiikki on tarkkaan valittu jo jopa ennen kuin hän rupeaa tekemään koko kohtausta. Vähän samoilla linjoilla ollaan mekin menty; esimerkiksi improvisaatioiden tai musiikin kautta on haettu erilaisia vaihtoehtoja kohtauksille. Se siinä kiinnostaa, röyhkeys; Tarantinon metodi.”
Teoksen nimi Kukaan ei katso luo kiinnostavan jännitteen teokselle. Miten päädyit tällaiseen nimeen?
”Kukaan ei katso… kun on katseenkohteena olematta tietoinen siitä. Vähän tämmöinen ajatus minua kiehtoi; miten silloin toimii, kun kukaan ei katso. Se tulee kyllä sitten esityksessä ilmi.”
Teoksissasi taitaa usein olla jonkinlaisia nyrjähtäneitä teemoja (väkivalta, kauhu, pelko, terrori, rikkinäisyys, takaperoisuus, yliluonnollisuus) ja usein omalaatuista absurdiutta. Mitenkäs näin? Onko sinulle luontaista katsoa maailmaa jonkinlaisten nyrjähdysten kautta?
”Joo, ja minä näen maailmassa paljon huumoria, samoin marginaaleissa tapahtuvissa asioissa. Nuorempana, kun katsoin esityksiä, katsoin aina sinne lavan sivulle. Keskityin siihen, mitä joku tyyppi jossain nurkassa puuhaa. Päätapahtumat saattoivat jäädä minulta kokonaan näkemättä ja se alkoi huvittaa minua ja rupesin sitä kautta miettimään, mitä se oleminen lavalla oikein on. Jos joku asia on hauskaa, se voi olla vakavakin asia, mutta sitä katsotaan jotenkin nyrjähtäneesti. Maailmankuva saattaa minulla olla sellainen, etten aivan siihen ’mainstreamiin’ mahdu. Minä tykkään niistä tapahtumista, jotka tapahtuu näyttämön sivustoilla. Se on vähän niin kuin elämä! Päätapahtumat ei ole kauhean kiinnostavia… Sympatiat on hörhöjen puolella!”
”Ei se ole mikään tietoinen valinta seurata nyrjähtäneesti maailmaa. Tästä näkökulmasta maailma on vaan minun mielestä parempi. Se tuntuu paremmalta: tuntuu, että on toivoa.”
Minkälaista on ollut työskennellä teoksen kanssa täällä Kuopiossa ja tanssiteatteri Minimin kanssa?
”Kivaa. Tämä on kaunis paikka. Asun festivaalien ajan puutalossa. Se on rentouttavaa. Pystyn keskittymään työhön vähän eritavalla kuin kotona, kun on vain tätä työtä varten Kuopiossa.”
”Tuntuu hyvältä kun kaupungilla näkee metsän ja järven melkein joka suunnassa. Se on rentouttavaa.”
Mitä itse odotat tämänvuotisilta festivaaleilta, jokin tietty esitys/teos, jota odotat erityisen innokkaasti?
”Elemento Bruton ajattelin katsoa… täällähän on vaikka mitä! Tykkään tästä Les Ballets C. de la B:n ryhmästä todella paljon, mutta on aivan älytön hinta: 50€!”
Mitä suunnitelmia sinulla on festivaalien ja kantaesityksen jälkeen?
”Lomaa!”
Lyhyen loman jälkeen Kukaan ei katso saa festivaalien jälkeen vielä uusintaensi-illan Kuopion Kaupunginteatterissa 28. elokuuta ja näytöksiä on sen jälkeen lokakuulle asti. Elokuussa Arja Tiili aloittaa myös uuden teoksensa Freak-A-Zo:n harjoitukset. Uusi teos saa ensi-iltansa marraskuussa Zodiakissa Helsingissä..
Olli A. Ahlroos
Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suorittaa työharjoittelua Liikekieli.comissa kevään 2007.
olli.ahlroos(at)liikekieli.com
Kuva: Johannes Romppanen
Korvaa sähköpostiosoitteessa (at) @-merkillä.
