Ajatusten kulkemuksia installaatioesityksessä FOOTNOTES 2

Tanssija ja koreografi Nadja Pärssisen, videotaiteilija Sari Antikaisen ja sellisti Marie-Claire Schlameuksen yhteistyönä toteuttama FOOTNOTES 2 -esitys seuraa lähiluonnossa tehtyjen kävelylenkkien askeleita pohtien kävelyn kerronnallisuutta. FOOTNOTES 2 on yksi korona-ajan teoksia, jonka toistaiseksi vain valitettavan pieni yleisö on päässyt kokemaan. Yritän tallettaa katsojakokemustani sanoihin jakaen teoksesta tekemiäni havaintoja sekä omia teoksen pohjalta heränneitä ajatuksiani.

Askeleet rahisevat jäätyneellä pinnalla, eteenpäin, eteenpäin. Mustavalkoinen video alkaa kuljettaa minua, esityksen katsojaa, taivaltamisen tematiikkaan. Aluksi tanssija Nadja Pärssinen pysyy tilassa paikallaan, liike on rajoitettua ja artikuloitua, askeleet lyhyitä. Tilan ja kulun tuntu syntyy taustalla pyörivän videoinstallaation kautta. Marie-Claire Schlameuksen sello liittyy mukaan äännähdyksin. Sellisti ja tanssija vaikuttavat kuuntelevan ja reagoivan toistensa impulsseihin, meneillään on eräänlainen neuvottelu, vuoropuhelu.

Esitys tapahtuu Kulttuurikeskus Sähinässä tilassa, jota parhaiten kuvaa sana toimistomainen. Se ei kuitenkaan häiritse, vaan toimii sopivan kokoisena ja sopivasti intiiminä tilana kymmenpäiselle pandemia-ajan yleisölle. Kekseliäänä rekvisiittana toimivat lukuisat post-it laput, jotka putoilevat hiljalleen seinältä kuin syksyn lehdet. Tanssija yrittää päästä ideasta kiinni ja liimaa humoristisesti post-it laput silmilleen. FOOTNOTES 2 on jonkinlainen sekä jaloilla että päällä koettava mielentila. Kun jalat kartoittavat maastoa, ajatukset raksuttavat päässä. Ajatukset kehollistuvat tanssiksi. Kun videolla kävely edistyy, tanssijan liike tilassa vapautuu ja tulee vahvemmaksi, itsevarmemmaksi. Pärssinen käyttää sellistin mikrofonia ja tunnustaa hieman ujosti.

I love.. I love.. I love this idea that walking has a narrative.

Esitys synnyttää itselleni assosiaation kävelemisestä ajatusten ja ideoiden kehittelynä. Sen tunteen, kun on ollut jonkin ajatuksen vanki, mutta pitkä kävelylenkki ja liike avaavat mieltä painavaan asiaan eri näkökulmia. Tanssi ilmenee teoksessa ajattelun muotona, jossa kokemus liikkeestä avaa väylän uusiin tiedollisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin ulottuvuuksiin.

Loputtomiin kävelylenkkeihin, missä muuallakaan kuin lähiluonnossa, on helppo samaistua. Olen herätellyt ruutujen ääressä paikalleen jumahtanutta liike-energiaa ulkoilmassa juosten, hypähdellen, ravistellen, kun kotona seinät kaatuvat päälle eikä ole tilaa liikkua, hengittää, ilmaista itseään. Pandemia-aika on saanut minut huomaamaan, kuinka tanssijana olen ehdollistunut kliiniseen ja turvalliseen studiotilaan, joka mahdollistaa lattialle heittäytymisen, liukumisen, pyörimisen esteettä, sopivalla määrällä kitkaa höystettynä. Ulkona, epätasaisella alustalla, sään armoilla liikkeestä tulee varovaisempaa. On ensin tultava sinuiksi ympäristön kanssa ennen kuin voi antaa mennä.

Nadja Pärssinen on onnistunut löytämään rajoitetuista olosuhteista luovuuden lähteen. Videoteos laajenee kävelyaskelista tanssikohtauksiksi. Talvi vaihtuu kesäksi, koko vuoden sykli on näkyvissä. Tanssija tanssii yhä samalla puistoaukiolla. Tilassa livenä tapahtuu kieppuvan virtaava lattiatyöskentelysoolo, jossa Pärssinen on elementissään. Liikkeen ja vauhdin riemu, jonkinlainen vapaus välittyy siitä katsojalle. Ah, muistan, tuolta se tanssi parhaimmillaan tuntuu, kun ei ole varma kuljettaako liike tanssijaa vai tanssija liikettä. Luonnehdin näkemääni sanoilla huumori, kepeys, kulku eteenpäin.

Sooloteoksissa, joissa tanssija on itse toiminut myös koreografina, on mielestäni usein erityistä autenttisuutta ja liikekielen kirkastunutta henkilökohtaisuutta. Improvisaatio ja koreografioitu materiaali vuorottelevat hengittävästi. FOOTNOTES 2 tuntuu ennalta-arvaamattomalta ja sisältää pieniä yllätyksen elementtejä. Yhtäkkiä tanssija siirtyykin hetkeksi liikkumaan yleisön taakse. Pärssisen tapa olla läsnä on veikeä, leikkisä, hän leikittelee esiintyjäroolillaan ja sen pudottamisella. Pinnan alla kuultaa häivähdyksiä yksinäisyydestä ja yhteiskunnan asettamista odotuksista, joista vihiä antavat muutamat lyhyet lauseet ja ääneen lausutut ajatukset.

Muusikon, tanssijan ja videotaiteilijan yhteistyötä on teoksessa selvästi ajateltu ja työstetty kokeellisesti. Video ja ääni eivät jää vain taustalle, vaan monia erilaisia tapoja yhdistää elementtejä testataan näyttämöllä. Kaikki kolme taiteilijaa ovat läsnä tilassa, yleisön katseen edessä ja he kommunikoivat keskenään. Antikaisen videoinstallaation kävelyn monotoninen painonsiirto antaa teokselle visuaalisen pulssin. Samalla Schlameuksen luoma sellon ja elektronisen musiikin symbioosista koostuva äänimaailma on enemmän yhteydessä tilassa läsnäolevaan tanssijaan kuin videoon. Myös videoteoksella leikitellään, välillä se projisoituu tanssijan selkään. Lopputulos on kudelma, jossa luova prosessi paljastetaan katsojalle näkyväksi.

You don’t need to be heroic or walk thousand miles.

Osa ääniraitaan upotettua sitaattia Virginia Woolfilta jää kummittelemaan mieleeni. Se on omalla tavallaan inspiroiva, ja tämän teoksen yhteydessä muistuttaa, että merkityksellisyys löytyy läheltä, omasta kehosta, lähiluonnosta. Kulkeminen, taivallus, on itse tarkoitus. On kävely, jolla ei ole selkeää päämäärää, mutta kyse ei ole myöskään päämäärättömästä vaeltelusta. Ajattelen taivallusta metaforana luovuudelle. Luovan työn päämääränä on kehitellä jotain sellaista, jonka lopputulemaa ei vielä lähtöhetkellä ole näkyvissä.

Nelly Hakkarainen
Kirjoittaja on tanssitaiteilija ja teatteritieteen maisteriopiskelija.

 

FOOTNOTES 2

Koreografia ja tanssi: Nadja Pärssinen
Videotaide: Sari Antikainen
Sello: Marie-Claire Schlameus
Ensi-ilta: 05.09.2021, Kulttuurikeskus Sähinä, Helsinki
Tukijat: Avek – audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus, Espoon kaupunki, Taike – Taiteen edistämiskeskus & Kultuurikeskus Sähinä

Artikkelikuva Sari Antikainen. Kuvassa Marie-Claire Schlameus ja Nadja Pärssinen.