Aerowaves FALL FOR DANCE -kiertue toi tänä syksynä Kuopioon, Ouluun, Tampereelle ja Helsinkiin kaksi ytimekästä, oivaltavaa ja raikasta tanssiteosta: saksalaisen Jolika
Teoksista ensimmäisenä nähty Pulse sai aikaan kehollisen kokemuksen siitä, miten syke ja musiikin biitti liikuttaa. Esityksen ja koreografian idea on yksinkertaisuudessaan kiehtova. Viisi tanssijaa Dwayne Toemere, Erwin Boschmans, Indra Cauwels, Annina Lingens ja Tim Senders seisovat rivissä ja mittaavat pulssiaan eri kohdista kehoa, kaulasta, mahasta, ranteesta, ohimolta, mistä ikinä sen saattaakin tuntea. Samaan aikaan jokin toinen osa kehoa, huulet, sormet tai jalka, alkaa naputtaa hiljalleen pulssin tahtiin.
Yhtäkkiä tanssijat säntäävät ympäri näyttämöä ja alkavat riuhtoa, hyppiä kykkyyn ja ylös tekemään mitä tahansa liikettä, joka hengästyttää ja nostaa sykettä. Yhtä nopeasti kaikki palaavat riviin ja mittaavat kiihtyneen pulssinsa, jonka tahtiin jälleen jokin muu osa kehosta alkaa sykkiä. Katsojana jo tässä kohtaa alan itse hengästyä ja tiedostaa oman pulssini. Sama rutiini toistetaan vielä kolmannen kerran, jonka jälkeen pulssin vaikutusta kehoon ja liikkeeseen tulee tehostamaan metronomin tikityksen kaltainen ääni. Tanssijoiden eri tahtiin sykkineet pulssit löytävät yhteisen tahdin. Syke laajenee koko kehoon, jonka rytmittämänä tanssijat alkavat hidastetusti, kukin omalla tavallaan liikkua.
Yhteisen rytmin välityksellä, joka vielä myöhemmin tehostuu teknobiitin säestämänä, tanssijoiden toistensa ja katsojien välille muodostuu intensiivinen jännite. Tätä tehostaa vielä tanssijoiden katseen kohdistuminen tiukasti yleisöön. Väkisinkin teknobiitin kuuleminen ja tanssijoiden seuraaminen alkaa liikuttaa. Jalka tahtoo naputtaa ja pää heilua, mutta yritän hillitä itseni.
Liikkeessä, joka musiikin voimistuessa kasvaa ja pikku hiljaa yhtenäistyy, on elementtejä, joita voi nähdä missä vain klubilla, keikalla ja bileissä. Siihen on helppo samaistua ja siihen haluaisi liittyä. Voimakkaana eri muodoissa sykkivä liike hengästyttää, tulee iholle ja sen läpi. Esityksestä poistuessa on energinen olo ja tekisi mieli edelleen hytkyä samaan tahtiin.
Illan toinen teos Duet for Two Dancers toimi hyvänä parina Pulselle. Esityksen teema oli täysin toinen. Jos Pulsen ydinajatuksen voisi tiivistää kysymykseen, mikä meitä liikkuttaa ja tanssittaa, niin Duet for Two Dancers kysyy, miksi olla tanssija, mikä merkitys sillä on yhteiskunnassa. Alussa näyttämöllä ovat sekä tanssijat Stefan Baier ja Ryan Djojokarso että koreografi Tabea Martin. Ensimmäisenä Baier astuu mikrofonin eteen, esittelee itsensä ja sanoo ”I am a dancer and I dance like this”.
Baierin tanssinäytteen aikana Djojokarso astuu mikrofonin eteen, esittelee itsensä ja sanoo ”I dance exactly the same” sekä yhtyy Baierin liikkeeseen. Miesten tanssiliikettä voisi kuvailla klassiseksi nykytanssiksi. Kädet ja jalat ojentuvat voimalla ja lennokkaasti sekä vuoroin vievät liikettä. Liikkessä on jäntevyyttä ja suuntaa ylöspäin sekä kierähdyksiä lattiatasossa. Samanaikaisesti Martin astuu mikrofonin eteen, esittelee itsensä ja sanoo ”I am a choreographer, I choreograph like this”, jonka jälkeen hän istuu yleisöön.
Miehet aloittavat erilaisten tanssiliikkeiden ja tyylien demonstraation. Vajaan puolen tunnin mittaisen esityksen aikana nähdään muun muassa perusliikettä, nopeaa liikettä, odottamatonta, loputonta, italialaista, suomalaista, kaunista, päättäväistä, mahdotonta, epäloogista, uuvuttavaa, eroottista ja vaikuttavaa liikettä. Tasaisin väliajoin miehet astuvat mikrofonin eteen ja tekevät toteamuksia tanssijan ammatista. Kun muille kertoo olevansa tanssija, saa vastaukseksi ihastelua, mutta itse kuitenkin pohtii, onko tanssijan ammatissa mitään järkeä.
Yhä humoristisemmiksi muuttuvissa liikesarjoissa ja välitoteamuksissa on itseironiaa, mutta myös selkeä sanoma. Miesten demonstroimista liikkeistä löytyy kaikki elementit, jotka nykytanssiesityksissä laidasta laitaan ovat tulleet tutuiksi. Nykytanssin kliseet tuodaan esiin ja niille saa nauraa, kuten myös omille pohdinnoille ammatinvalintansa tärkeydestä. Ainoa tanssityyli tai liike, jota miehet eivät demonstroi on ”musical movement”. Suomeksi käännettynä tämän voi ymmärtää tarkoittavan joko musikaalista liikettä tai musikaaliliikettä.
Väkisinkin itse ymmärrän termin musikaaliliikkeeksi sekä miesten liikkumattomuuden ja poistumisen näyttämöltä kommentiksi tanssijoiden rooliin musikaaleissa statisteina, tarinan kerronnan täytteenä. Teoksen sanoman voisikin kiteyttää kysymyksiin, mikä on tanssijan rooli taiteen kentällä ja yhteiskunnassa, mitä merkitystä on sillä, että liikkeen kautta pyritään välittämään tunteita ja tunnelmia sekä herättämään ajatuksia. Omalla kohdallani teoksen kysymykset vielä saavat pohtimaan, mitä merkitystä on tanssista kirjoittamisella, lukeeko tätä kukaan ja herättääkö se kenellekään mitään ajatuksia.
Isoista kysymyksistä huolimatta Duet for Two Dancers -esityksestä kuten myös Pulsesta poistuu hyvillä mielin, huvittuneena ja mietteliäänä. Kummastakin illan teoksestä jää yhtä vahva ja toisiaan täydentävä mielikuva. Kokonaisuus jättää energisoituneen olon omaan kehoon ja mieleen. Tällä tunteella on ainakin merkitystä itselleni katsojana siinä määrin, että tanssijoiden työn toivoisi saavan vielä enemmän arvostusta yhteiskunnassa.
Saara Moisio
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston teatteritieteestä ja Art Theory, Criticism and Management -maisteriohjelmasta valmistunut Tanssin Liikekieli ry:n rahastonhoitaja.
Lue myös Veera Lambergin ajatuksia Aerowaves Spring Forward -festivaalista Italiasta, jossa esitettiin 15 Aerowaves -ohjelmaan valittua teosta, muun muassa Suomessakin nähdyt teokset.
***
Jolika Sudermann: Pulse
Konsepti / Ohjaus: Jolika Sudermann
Esiintyjät: Dwayne Toemere, Erwin Boschmans, Indra Cauwels, Annina Lingens & Tim Senders
Valot / kiertuemanageri: Floor van Dongen
Ääni / tekniikka: Anouk Thole
Tuotanto Stephanie Lühn
Taiteelliset asiantuntijat: Esther Snelder & David Weber-Krebs
Jälkituotanto & levitys: Het Veem Theater, Amsterdam
Valokuvaus: Anja Beutler
Tabea Martin: Duet for Two Dancers
Koreografia: Tabea Martin
Tanssijat: Stefan Baier & Ryan Djojokarso
Musiikki: Igor Stravinsky
Valokuvaus: Leo van Velzen