Karoliina Yli-Honko: Nykytanssi From Finland
Monen ruokalajin kattaukseksi Täydenkuun tanssien Absolut Finland 2007 -iltaa ei voi kutsua, mutta valitut teokset olivat laadukkaita ja niistä muodostui mukava kokonaisuus. Vaikuttaa siltä, että ensimmäistä vuottaan festivaalia taiteellisesti luotsaavalla Harri Kuorelahdella on hämmästyttävää silmää – tai intuitiota – teosten valikoinnille ja yhteen asettamiselle.
Absolut Finland
Tommi Kitti: Improvisations’
Tanssi: Tommi Kitti
Muusikot: Johanna Juhola, Roope Aarnio
Helsinki Dance Company: Act of Unknown
Koreografia: Harri Kuorelahti
Tanssi: Valtteri Raekallio, Sofia Hilli, Jenni-Elina Lehto, Mikko Lampinen
Helsinki Dance Company: Teos siitä mitä on
Koreografia: Eeva Muilu
Tanssi: Sofia Hilli, Eeva Muilu
Puhti
Esiintyjät: Reetta Pirhonen, Anne-Mari Kivimäki
Tanssiteatteri Minimi: Absolut Finland
Esiintyjät: Tuomas Juntunen ja Antti Lahti
Muusikko: Tomi Kosonen
Sun-A Lee: Performing Dream
Koreografia ja tanssi: Sun-A Lee
Helsinki Dance Company: Apospasmata
Koreografia: Andonis Foniadakis
Juontaja: Johanna Keinänen
Täydenkuun tanssit 2007, Pyhäjärvi
Nykytanssi From Finland
Absolut Finland -illassa nähtiin Tommi Kitin liikkeen virtaa improvisaatioissa, kansanmusiikkia ja huumoria yhdistävä Puhti, tanssiteatteri Minimi klassikoksi muodostuneella Absolut Finlandilla ja useampi teos Helsinki Dance Companylta. Lisäksi Susanna Leinosen tilalla monikulttuurista näkökulmaa toi residenssissä Pyhäjärvellä tanssinut korealainen Sun-A Lee.
Tanssija ja stand-up koomikko Johanna Keinäsen juonnot olivat esityksen suola. Huolellinen valmistelu näkyi muun muassa siinä, että juonnot toimivat niin tasapuolisen kaksikielisinä kuin mahdollista. Keinänen toi iltaan hersyvää huumoria ja nasevia huomioita suomalaisuudesta. Kotimainen yleisö nauroikin lähes katketakseen esimerkiksi Keinäsen esittämälle suomalaiselle diskotanssille, joka perustuu “jäätyneeseen keskustaan”.
Tommi Kitin aloitus ‘Improvisations’ oli loistelias kaikessa yksinkertaisudessaan. Ensimmäistä kertaa tehty yhteistyö näiden muusikkojen (Johanna Juholan ja Roope Aarnion) kanssa osoittautui menestykseksi. Aidosti vuorovaikutteinen ja vapaasti virtaava esitys oli musiikin ja tanssin yhteensulauma.
Juholan ja Aarnion harmonikalla, kitaralla ja laululla luoma musiikki on modernilla tyylillään erottuvaa. Musiikkipainotteinen oli myös Puhti-duon esitys, jonka punaisena linjana kulkivat kansanlaulujen tarinat. Liike oli Puhdilla, toisin kuin Kitillä, hieman sivuosassa. Energiaa ja säteilyä naiskaksikolla oli sen sijaan yllin kyllin.
Sattuman kautta mukaan päätynyt Sun-A Leen tummanpuhuva Performing Dream oli yksi illan helmistä. Pienessä valon rajaamassa tilassa, digitaalisesti toteutetun sadeverhon takana Lee kiehtoi persoonallaan. Hän liikkui suuren osan soolostaan makuullaan tai muuten lattiatasossa. Pääosassa ovat varpaat ja sormet. Pienet liikkeet lumosivat kaleidoskooppimaisilla muutoksilla muodosta toiseen.
Tanssiteatteri Minimin Absolut Finland toimii samaan tapaan kuin Euroviisujen isäntämaata esittelevät postikorteiksi kutsutut lyhyet insertit. Esityksen myyntimiehet, Antti Lahti ja Tuomas Juntunen ovat tosin kaukana matkailun edistämisen ideaalista. Miehet ovat ulkoasultaan kuin Reinikainen-tv-sarjasta. He esittelevät suomalaisuuteen kuuluvia asioita verbaalisesti ja liikkeellisesti.
Esitys kulkee samaa kaavaa noudattaen, puhe- ja liikeosioiden vaihdellessa ehkä hieman mekaanisesti. Se ei oikeastaan tässä teoksessa ole häiritsevää, koska kyseessähän on Suomen esittelyshow. Absolut Finlandin kruunaa mämmin maistelusta aiheutuva taistelu sekä lopun huipennus: sauna. Olettaisin, että Absolut Finlandin huumori puree parhaiten suomalaisiin tai ulkomaalaisiin, joilla on jo todellisuuteen pohjautuva käsitys Suomesta.
Helsinki Dance Company on tänä kesänä nähty jo Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla ja jälleen Pyhäjärvellä. On hienoa, että ryhmän osaamista voi ihastella myös muualla Suomessa. Eeva Muilun ryhmälle tekemä Teos siitä mitä on toimii mainiosti. Sofia Hillin kanssa tanssi tällä kertaa Muilu itse sairastapauksen vuoksi. Teos on hulvattoman hauska ja nokkela tutkielma elämästä. Lavalle on luotu elämän testilaboratorio, jossa ruskeisiin työtakkeihin pukeutuneet Muilu ja Hilli kokeilevat, mitä kaikkea voi tehdä. Inspiraatiota teokseen on varmasti saatu lapsuuden innosta ihmetellä ja hullutella. Muilun teos on lähestulkoon nerokas! Ei ihme, että nuorella koreografilla on vientiä maailmalla.
Taiteellisen johtajan Harri Kuorelahden koreografia Act of Unknown toimii tasapainottavana elementtinä. Se on sarja kohtaamisia tehdashallimaisessa tilassa, jota valvoo suuren lampun heijastama silmänmuotoinen valo-varjokuvio. Liikkeissä on energiaa ja tanssijoille on annettu tilaa osoittaa oma osaamisensa.
Koko illan loppuhuipennuksena nähtiin Andonis Foniadakisin Apospasmata-koreografian viimeinen osa. Jenni-Elina Lehdon ja Valtteri Raekallion hätkähdyttävä duetto on kerta kerran jälkeen nähtynä kehittyneempi ja upeampi.
Illan motiivit olivat jakautuneet. Toisaalta tarkoituksena näytti olevan esitellä ulkomaalaisille vieraille suomalaista nykytanssia ja suomalaisuutta, toisaalta taas antaa kotimaiselle yleisölle mahdollisuus nauraa hieman suomalaisuudelle ja sen stereotypioille sekä luonnollisesti nähdä mitä kentällä tapahtuu. Vieressäni istuneille saksalaisille Johanna Keinäsen huumoripätkät eivät tuntuneet avautuvan, kuten ei myöskään Minimin Absolut Finland. Lopputulos oli hieman kompromissinomainen tässä suhteessa, viihdyttävä joka tapauksessa ainakin suomalaisille.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on Liikekieli.comin tanssitoimittaja sekä estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti myös estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org).
