Tanssijan arkipäivää on työskennellä erilaisissa projekteissa, joista pitäisi muodostua esityskelpoinen teos. Myös Turun ammattikorkeakoulun esittävän taiteen tanssinopettajien opintoihin kuuluu omien koreografioiden luominen.
Ensimmäisen
Prosessin etenemisestä:
Teos sai nykyisen muotonsa jo melko varhain ja siksi sitä olisi ollut mahdollista syventää vielä enemmän, mutta niin ei minusta tapahtunut. Musiikki myös vaihtui kesken prosessin, mikä muutti tanssin kokonaistunnelmaa – joidenkin mielestä parempaan suuntaan, toisten mielestä taas huonompaan.
Koreografeilla on erilaisia lähestymistapoja toteuttaa prosessi. Tässä teoksessa koreografi oli antanut tanssijoille valmiita liikesarjoja ja yksittäisiä liikkeitä, joiden toimivuutta oli kokeiltu yhdessä. Yksittäisiä liikkeitä sai kehitellä itse, mutta koreografi antoi suunnan ja ajatuksen liikkeelle. Toisin kuin tässä prosessissa, monet koreografit antavat liikemateriaalin syntyä teoksen tanssijoista itsestään.
Mitä tanssija koki helpoksi/vaikeaksi:
Oli helppoa toimia ryhmän kanssa yhdessä, vaikka kaikilla oli omat mielipiteensä ja tyylinsä. Vaikeampaa oli pitää sama innokkuus alusta loppuun saakka ja tanssia aina tunteella.
Ryhmätyöstä aiheutuneista mahdollisista ongelmista:
Ongelmia ei tullut; ryhmä tuli hyvin toimeen keskenään, eikä kukaan hyppinyt toistensa varpaille. Kaikki kunnioittivat toistensa työtä ja kannustivat toisiaan.
Aluksi prosessissa ylitsepääsemättömiltä tuntuneista asioista:
Koreografia tanssittiin varvastossuilla, minkä takia olin hieman epävarma suorituksestani. Joskus pitkien koulupäivien jälkeen harjoitukset olivat väsymyksen takia hieman ylitsepääsemättömiä.
Odotusten ja tulosten kohtaamisesta:
Alun odotukset olivat ehkä hieman suuremmat kuin lopputulos, koska esitys ei mielestäni ollut vielä aivan valmis lavalle. Itse olisin halunnut hioa joitakin liikkeitä vielä enemmän. Jos olisin osannut ne paremmin, olisin pystynyt myös paremmin eläytymään tunnelmaan.
Eläytyminen erilaisiin teoksiin voi olla hyvinkin haastavaa tanssijalle, mutta se kehittää tanssijan ammattitaitoa. Eläytyminen on suuri tekijä onnistuneessa koreografiassa – se luo tunnelman.
Tanssijan tyytyväisyydestä lopputulokseen:
Olen jokseenkin tyytyväinen teokseen. Kokonaisuudesta tuli mielenkiintoinen ja se vastasi teoksen aihetta. Toisaalta teos olisi vaatinut vielä lopullista hiomista koreografian kannalta, jotta siitä olisi tullut täydellinen.
Tanssijana kehittymisestä prosessissa:
Olen huomannut, että koreografin näkemykset eivät aina vastaa omiani. Tanssijan tehtävänä on mukautua koreografin toiveisiin, vaikka liikkeet eivät välttämättä olisi itselle ominaisimpia.
Koreografian onnistumiseksi on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Koreografin ja tanssijan yhteistyön on oltava vaivatonta mahdollisista erimielisyyksistä huolimatta.
Opittujen asioiden soveltamisesta tulevaisuudessa:
Voin soveltaa oppimiani asioita jatkossa. Esimerkiksi omia tulevia koreografioita tehdessäni voin muistella, mikä ei toiminut ja mikä taas toimi erityisesti. Koreografi kohteli tanssijoitaan todella hyvin – siitä aion itsekin ottaa mallia.
Kolmannen vuoden opiskelijan Teija Kilpeläisen ”Kierto”-teoksen tekoprosessi oli opettavainen kokemus. Suurimpiin odotuksiin teos ei vastannut, mutta kaikkien tanssijoiden ammattitaitoa se kehitti varmasti. Koreografin linja piti loppuun asti, vaikka matkan varrella tulikin paljon muutoksia. Tulevaisuudessa myös Amanda tulee työskentelemään uusien koreografioiden ja erilaisten koreografien kanssa. Tanssija ei silti saa unohtaa aikaisempia projektejaan, vaan hänen on hyödynnettävä niitä myös jatkossa. Kun kokemus kasvaa, myös työ tanssijana ja tulevaisuuden koreografina tulee olemaan helpompaa.
Tytti Tuominen