Karoliina Yli-Honko: Hayn
Kiasma-teatterissa nähtiin tarkkaan koreografioitu vuorovaikutteinen luento sekä hieman epäkiitollinen videotaltiointi palkitusta the Match -teoksesta.
Hayn harkittua hapuilua
Deborah Hay aloittaa luentonsa hitaasti, ottaen aikansa tavaroiden järjestelyyn ja uudelleen järjestelyyn. Tarkkaavainen katsoja huomaa jo tässä vaiheessa, esityksen alkumetreillä, että kyseessä ei ole ”vain” luento. Hay on tilassa läsnä kuten tanssijat hänen koreografioissaan. Hän kokeilee kehonsa tuntemuksia, kokeilee portaille nousua hitaasti tunnustellen. Joku yleisöstä ehtii jo kysymään tarvitseeko luennoitsija apua papereiden ja mikrofonin kanssa.
Samaan aikaan kun Hay aloittaa luentonsa, alkaa toinen kahdesta seinälle heijastetusta still-kuvasta pyöriä. Videossa Hay esittää soolon Beauty. Hän seisoo paikoillaan kun avustaja riisuu häneltä vaatteet ja alkaa tanssia ollessaan täysin alasti.
Luennossaan Hay selvittää soolon taustoja ja syntyä. Hän asettaa joukon kysymyksiä, jotka ovat myös hänen koreografian työstämisessään tärkeitä. ”Entä jos kehosi jokaisella solulla on mahdollisuus aistia kauneutta, kun ’katsot ylös’?” Kysymykset ovat äärettömiä, mutta Hay sanookin tärkeintä olevan niiden esittäminen, ei vastaaminen.
Myös toinen videoprojisointi käynnistyy. Se on taltiointi Hayn Oh Beautiful -soolosta Zodiakissa vuonna 2003. On mielenkiintoista, että Hay aloittaa työllä, joka on muodostunut jälkimmäisenä alkavasta koreografiasta. Oh Beautiful ja Beauty -sooloissa on täysin erilainen tunnelma ja visuaalinen ilme. Onkin helppo uskoa kun Hay sanoo tunteneensa ensin olleensa scifi-henkisen esiintymisasunsa vankina.
Hayn esiintyminen ja luennointi ovat laadultaan niin rentoja ja aitoja, että on vaikea uskoa koko jutun toimivan melkein sanasta sanaan ja teosta tekoon käsikirjoituksen tai pikemminkin koreografian mukaan. Sivuaskel-festivaalin ohjelmavihkosesta voi lukea jälkeenpäin yllättyneenä, että spontaanilta tuntunut ilmaus turhautumisesta Bushin politiikkaan on ennalta mietitty. Hay on taitava luomaan illuusioita ja kuljettamaan katsojia haluamaansa suuntaan. Tuntuu ehkä hieman oudolle katsella häntä alasti samaan aikaan videolla, mutta toisaalta tanssiliike on niin luonnollista juuri sille keholle, että sitä katsoo osana tanssia.
Käsiohjelman mukaan the Match -teoksesta nähty video on nauhoitettu vain dokumentointia varten. Valitettavasti sen myös huomaa, sillä nauhoitus ei ole kovin korkeatasoinen. Itse koreografia on lisäksi aika vaativaa katsottavaa videolta ja katsojia karisi paikoitellen. Teos on hidastempoinen, melkeinpä meditatiivinen. Koreografian osat ovat pitkiä jaksoja, joissa jakson sisällä toistuu melko lyhyt sarja liikkeitä. Mielikuvitustaan käyttämällä ymmärtää, että teos on paikan päällä nähtynä vaikuttava. Tanssijat pääsevät vuorotellen valokiilaan ryhmänä toimimisen lomassa.
Upeinta teoksessa ovat kohdat, joissa koko ryhmä kulkee tilan läpi rönsyilevässä sommitelmassa. Tässäkin teoksessa käytetään paljon puhetta ja ääntä. Välillä on tosin vaikeaa äänityksen heikon laadun takia olla varma, ovatko sanat keksittyjä vai muodostavatko ne lauseita. Voisin kuitenkin päätellä, että tässä koreografiassa Hay on käyttänyt molempia sekaisin. Kokonaiskuvaa teoksesta on aika vaikea muodostaa tiukan rajauksen takia. Video toimii kuitenkin dokumenttina, on hienoa nähdä edes jotakin teoksesta, jota ei muuten tulisi ehkä näkemään. Se on yleissivistävä dokumentti, joka antaa kuvan Hayn tyylistä.
Karoliina Yli-Honko
Kirjoittaja on 23-vuotias estetiikan opiskelija ja tanssin harrastaja. Hän on opiskellut Helsingin Yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa vuodesta 2000, Taiteiden tutkimuksen laitoksella vuodesta 2002. Estetiikan lisäksi hän opiskelee mm. taidehistoriaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimusta. Yli-Honko on kiinnostunut kokonaisvaltaisesti kulttuurista, mutta erityisesti tanssista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Hän kirjoittaa säännöllisesti estetiikan opiskelijoiden omaan nettilehteen Ärsykkeeseen (www.rsyke.org). Lisätietoja: karoliina.yli-honko@helsinki.fi