Maija-Liisa
…4 kpl, kumikäsineitä 2 kpl…
Koreografia: Jouni Järvenpää
Ohjaus: Janne Kuustie
Esiintyjä: Jouni Järvenpää
Musiikki: Mikko Karjalainen
Valo- ja äänitekniikka: Päivi Soini
Esitys 28.9.2008 Näyttämö Lutakko, Tanssin Aika -festivaali, Jyväskylä
…4kpl, kumikäsineitä 2kpl…
Mitä kaikkea voi saada aikaan neljällä siivousliinalla, muoviämpärillä ja mopilla, pölynimurilla ja parilla siivouskäsineitä? Väline- ja tanssiteatteria, todistaa Kumikäsineiden työryhmä.
Kuinka voi kuvailla esitystä, jossa kaikki palaset ovat kohdallaan? Esityksen toteaminen ’hyväksi’ kuulostaa lattealta omissakin korvissa. Entä jos luonnehtisi näkemäänsä hervottoman hauskaksi, älykkäästi koostetuksi, nokkelaksi ja taiturimaiseksi esitetyksi?
Tämäkään ei tunnu riittävän. Teatteriyhdistys Akseli Klonk ja Näytelmäryhmä ovat osuneet kultasuoneen. Jouni Järvenpää onnistuu lumoamaan yleisönsä ja pitämään intensiteetin huipussaan koko puolen tunnin mittaisen esityksen ajan.
Jo tarina sinällään on hauska – vai onko kertomuksessa neljästä köyhästä veljeksestä ja heidän varattomista vanhemmistaan mitään hauskaa? Kyllä vain! Jos ei köyhyydessä, niin tavassa, millä se esitetään. Kehyskertomus noudattelee vanhan tutun sadun kaavaa, jossa lähdetään etsimään onnea tai rikkauksia. Nämä veljekset eivät hae mammonaa; heille tärkeämpää on löytää ammatti. Neljän vuoden kuluttua miehet palaavat kotiin. Silloin kuninkaan perheessä kuohuu: lohikäärme on vienyt kauniin prinsessan.
Koreografia on täyden kympin arvoinen ja antaa esiintyjälle mahdollisuuden fakiirimaisten taitojensa esittelyyn. Järvenpää hyödyntää siivousteknisiä apuvälineitään uskomattoman kekseliäästi. Keltaiset siivousräsyt käyvät neljästä veljeksestä ja pölynimuri taipuu kostonhimoiseksi lohikäärmeeksi. Mopin tuuheasta harjasta muotoutuu milloin prinsessa, milloin se saa esittää kuningasta muovikopalla puvustettuna.
Järvenpään muuntautumis- ja äänenkäyttökyky on omaa luokkaansa. Vihreävalkoiseen siivousasuun pukeutunut esiintyjä herättää henkiin vuoroin varkaan tai räätälin, vuoroin hentoisen kaunokaisen tai römeä-äänisen valtiaan. Vauhdikas meno saa hien kohoamaan esiintyjän pintaan, mutta tahti ei hiljene.
Sunnuntaiaamun esitys oli kerännyt täyden salillisen tanssi- ja välineteatterin ystäviä paikalle. Etupäässä aikuisista koostunut yleisö nautti siinä missä nuoremmatkin. Yksi klassikkoesityksen tunnusmerkeistä on, että katsojat viihtyvät sen parissa ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Maija-Liisa Westman
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tutkija sekä Suomen arvostelijain liiton tanssi- ja teatterijaoksen jäsen.