Jenni
Kuopio tanssii ja soi 200839. kerran järjestetty Kuopio tanssii ja soi -festivaali on nyt saatettu päätökseen. Pääohjelmiston kotimaisista esityksistä ja vierailuista koostunut kokonaisuus oli onnistunut, ja valotti useissa teoksissa samoja teemoja. Näin ollen voi sanoa, että ohjelmistolla oli selkeä punainen lanka. Kaupunginteatterissa ja Musiikkikeskuksessa pidettyjen esitysten lisäksi Kuopiossa tapahtui festivaalin puitteissa perinteisesti paljon muutakin. Paikallisliikkeen laaja tarjonta sisälsi niin koreografioita kuin keskustelujakin, aina tanssitaiteilijan työnkuvan moninaisuudesta lahjakkaan lapsen tanssikasvatukseen. Lisäksi Kuopiossa tanssittiin ja huollettin kehoa monilla eri kursseilla. Festivaaliklubit mahdollistivat illan jatkumisen myöhään yöhön. Temaattisesti näkemissäni esityksissä oli selviä yhteneväisyyksiä. Yksi selkeä teema oli vanheneva keho näyttämöllä ja vanhenemisen käsittely, jota nähtiin niin Eeva Muilun kuin Billy Siegenfeldin teoksissa – myös festivaalin taiteellisen johtajan Jorman Uotisen Kadonnut kuu käsitteli samaa aihetta. Alan Lucien Øyenkin toi näyttämölle keski-iän ylittäneet vanhempansa. Sukupolvien välistä kohtaamista oli myös muutamassa teoksessa havaittavissa. Ahdingossa olevan yksilön kuvaa välitti niin Kibbutz Contemporary Dance Companyn (KCDC) teos kuin Andonis Foniadakisin koreografia Selon Désir. Ympäröivä yhteisö edusti vuoroin tukea, vuoroin uhkaa yksilön roolia kohtaan teoksissa. Ympäristön tila, huoli planeettamme tulevaisuudesta näkyi KCDC:n teoksessa Ekodoom (Ympäristön tuho). Myös afrikkalaisvierailu vei ajatuksia ihmisen luontosuhteeseen ja vastuuseen siitä. Kulttuurienvälinen kohtaaminen ja toimiminen yhteisöissä tuli esille Geneven baletin esittämän Sidi Larbi Cherkaouin teoksessa Loin. Kokonaisuudessaan festivaalijärjestelyt sujuivat mutkattomasti, ja taiteen ystävälle oli tarjolla jos jonkinlaista sulateltavaa. Tunnelmaltaan kesäinen Kuopio kutsuu varmasti luokseen taas ensi vuonna! Jenni Sainio |