Balettikilpailuiden finaalit saatettiin loppuun Kansallisoopperassa eilen illalla. Tämä toinen finaali-ilta oli ensimmäistä sähäkämpi ja ilmassa oli todellisen kilpailun tunnelmaa. Osaltaan tähän varmasti vaikutti paikalle saapunut yleisö, joka eli vahvasti mukana onnistumisissa niin kuin heikoissakin hetkissä. Bravo-huudot ja hätkähdykset säestivät iltaa, ja illan suurimmat aplodit ja uudelleen näyttämölle kutsut keräsi Kiinan nuori Taiyu He. Tämä piruetti-ihme onnistui niin klassisissa variaatioissaan kuin Cupidona, joka oli illan paras nykytanssikoreografia.
Klassisia numeroita hallitsi kaksi kokonaisuutta yli muiden. Tarjolla oli kolme varsin erilaista Mustaa Joutsenta ja peräti neljä kertaa naisen varitaatio kokonaisuudesta Grand pas Classique.
Odilet olivat keskenään varsin erilaisia. Finaali-illan aloittanut juniori AlysSheen suoritti pas de deuxinsa lujalla itseluottamuksella ja erittäin lupaavalla tekniikalla. Hänen joutsenensa oli tulta ja särmää, mutta ehkäpä tanssijan nuoresta iästä johtuen Odilen rooliin kuuluva viettelijätärmäisyys oli pinnalle liimattua ja korostui käsien kummallisina muotoina.
Valkovenäläinen seniori Ekaterina Oleynik puolestaan esitteli kypsän ja naisellisen Odilen. Tässä tekniikkaan keskittyneessä versiossa prinssin ja joutsenen kohtaaminen katosivat liikkeen suorittamisen varjoon.
Japanilainen Yoshiko Kamikusa toi näyttämölle illan viimeisen kiehtovan joutsenen, mutta hänen ensimmäinen variaationsa Esmeraldasta sopi tälle musikaaliselle ja taitavalle tanssijalle paremmin.
Grand pas Classiquesta oli tarjolla kolme kertaa naisen variaatio ja kerran pas de deux. Ruichen Sun, Kiina, esitti ei-kilpailevan naispuolisen parinsa kanssa tämän kokonaisuuden. Eikä siihen sitten ole mitään lisättävää. Tekniikka on täydellistä, esiintyminen huolellista ja musikaalista. Tähän äärimmäiseen teknisyyteen perustuvaan kokonaisuuteen antoi hyvän vastapainon parin koko kilpailun päättänyt nykykoreografia On the Way vuodelta 2012. Tämä Fei Bon koreografia oli sekoitus nykytanssia, uutta sirkusta ja tanssiteatteria. Ja se toimi! Pari vei katsojat mukanaan linja-autoasemalle (?) katsomaan mitä tapahtuu, kun odottaa ja odottaa autoa saapuvaksi. Hauska, kepeä numero ranskankieliseen musiikkiin ja hyvä koreografia. Hyvä lopetus kovalle kilpailulle.
Emilia Karmitsa onnistui erittäin hyvin variaatiossaan baletista Pariisin liekit samoin kuin EmrecanTannis omassaan samaisesta baletista olevassa variaatiossa. Oli hauska sattuma, että nämä variaatiot olivat ohjelmassa peräkkäin. Ne toivat hyvää vaihtelua kilpailuun.
Toisen puoliajan nykybalettinumeroissa luotettiin jälleen balettitekniikkaan mitä erilaisimmilla musiikeilla. Tarjolla oli 1930 –luvun cabaret-henkinen klezmerversio Brahmsin Unkarilaisesta tanssista nro 5 ja aivan puhdas showtanssiduetto ranskalaiseen klubimusiikkiin. Yhden harmonisimman koreografian esitti japanilainen Yonen Takano. Tässä Alexey Malakhovin koreografiassa From and To vuodelta 2012 tanssijalla ja yleisöllä oli aikaa hengittää ja rauhoittua katsomaan tanssijaa.
Kilpailut on nyt kilpailtu, ja illalla on gaalan vuoro. Tiukaksi meni, mutta niinhän sen pitikin mennä.
Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström
FM, tanssija-koreografi, tanssintutkija
