10 kysymystä flamencotanssija Eleonora Bayazille uuden ensi-illan alla

Espanjassa asuvan suomalaistaustaisen flamencotanssija Eleonora Bayazin Ensueño y Verdad -flamencoteos saa ensi-iltansa Kanneltalossa perjantaina 7.3.2014. Kysyin kansainvälinen flamencotaiteilijan ajatuksista ensi-illan kynnyksellä.

1. Mistä uusi teoksesi kertoo/ Mistä se sai alkunsa?

Se kertoo musiikin ja tanssin kautta tosintarinan siitä, miten nuori tyttö menettää sydämensä flamencolle ja lähtee Etelä-Espanjaan;  löytää sieltä Andalusian sielun ja sydämen sekä flamencon ytimen. Pian hän huomaa, että on kuin syntynyt tätä varten ja tullut tälle tielle jäädäkseen. Tullakseen ammattitanssijaksi hän siirtyy Madridiin opiskelemaan laajemmin espanjalaista tanssia. Siellä, 10 vuotta myöhemmin hän löytää itsellensä sopivan tanssiparin, Josén.

Ensueño y Verdad (suom. Unelma ja Totuus) sai alkunsa yhtäkkisestä inspiraatiosta lomaillessani itäisellä Välimerellä Turkissa viime kesänä. Askelet, rytminvaihdokset, biisin rakenne ynnä muu tuli valmiiksi parissa minuutissa. Toki biisin tekoa jatkettiin sen jälkeen koko syksy Espanjassa. Toista kappaletta taas työstin koko joululoman Madridin Amor de Dios -studiolla.

2. Mikä rooli musiikilla ja muusikoilla on teoksessasi?

Todella tärkeä. Flamenco on ennen kaikkea musiikkia, flamencotanssikin on musiikkia jaloilla, kropalla. Sävellyksestä vastaa suuri ystäväni flamencokitaristi Raul Mannola, joka tekee merkittävää uraa Espanjassa (tällä hetkellä muun muaas opettaa Madridin konservatoriossa, valmistelee pitkällisen tutkimustyön pohjalta uutta kitarametodikirjaa ja on mukana lukuisissa projekteissa jne.).

Kakkoskitaristi on erinomainen José Almarcha, joka on Mannolan tavoin valmistunut Córdoban konservatoriosta ja voittanut lukuisia merkittäviä palkintoja. Laulaja ”Piculabe” on taas todellinen sensaatio, monen mielestä ”Madridin kovin gitanolaulaja”. Tästä saa esimakua:

Miestanssija José Carmona ”Rapico” on minulle todella erityinen ihminen, satuimme samalle tanssitunnille vuosi sitten, ja kysyin häneltä heti seuraavana päivänä haluaisiko hän tanssia kanssani. En ollut koskaan tanssinut parin kanssa flamencoa, ketään sopivalta tuntuvaa ei ollut tullut vastaan. Rapico on mallorcalainen, mutta tulee Granadan merkittävimmästä flamencodynastiasta ”Habichuelas”.

3. Entä muilla teoksen elementeillä?

Valoilla on tarkoitus tuoda intensiteettiä, mutta flamenco yleensä, ja tämän teoksen biisit on jo itsessään sen verran dramaattista, että skenografia on sivuroolissa. Mutta pitkä laahushame (bata de cola) ja huivi on mukana, ne ovat myös näyttämöelementtejä.

4. Miten sinusta tuli flamencotanssija?

Kohtalon juttuja. Olin opiskelemassa sosiologiaa Englannissa toista vuotta, kun eräänä sateisena iltana kämppikseni painosti minut mukaansa erääseen maanalaiseen teatteriin kuuntelemaan flamencoa. Sen jälkeen oli yhtä menoa, ja tähän asti ollaan tultu. Hiljattain minulta löytyi täysin piilossa ollut laulun lahja, ja opiskelen nyt myös laulua Madridissa.

Kuvat: Mervi van Veldhoven.
Kuvat: Mervi van Veldhoven.

5. Mikä flamencossa on parasta?

Kun hallitsee tekniikan, musiikin ja flamencon kielen ja estetiikan, voi olla oma itsensä, ja mitä rohkeammin luottaa sisäiseen ääneensä, sitä paremmin kaikki menee. Tietenkin näiden asioiden välillä täytyy olla tasapaino ja kaikki tuo on kovan työn takana ja jatkuvaa oppimista.

Eniten pidän laulusta, rytmeistä, kitarasta, palmaksista (säestävät taputukset), tanssin estetiikasta, kenkien kopinasta, tulkinnan rehellisyydestä, laulujen letroista (lyhyitä runoja, joissa on usein kaunis filosofia tai jokin karvas toteamus tai sitten joku arkisempi heitto), eli kaikesta!

6. Mikä teoksessasi on sinulle tärkeintä?

Se, että olen koreografioinut kaksi kokonaista kappaletta kokonaan itse, tukeutuen kaikkeen 12 vuoden aikana oppimaani, ja tekemällä sen pohjalta omia, minulle henkilökohtaisia koreografioita.

Että mukanani on minulle niin tärkeitä ihmisiä.

Ja että voin sisällyttää teokseen niin paljon muistoja ja tunteita ja oivalluksia näiltä vuosilta, ja myös elää uudelleen Andalusian aikoja ja alun kivistä tietä. Jokainen ele, rytmikuvio, liikesarja pitää sisällään paljon merkityksiä…

7. Millaisena koet espanjalaisen flamencokentän?

Olen nähnyt siitä monia puolia ja ollut tekemisissä hyvin erilaisten, eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Päällimmäisiksi ja arvoikkaimmiksi ovat jääneet erityiset hetket ja ystävyys suurten taiteilijoiden kanssa (flamencokitaran suuri mestari ja säveltäjä Manolo Sanlúcar, edesmennyt runoilija ja flamencologi Félix Grande, modernin flamencotanssin mestarit, uranuurtajat ja koreografit Israel Galván ja Andrés Marín, flamencotanssin mestari Alfonso Losa, flamencokitaristi Raul Mannola, Espanjan Kansallisbaletin solisti Lupe Gómez, Amor de Diosin johtaja Joaquin San Juan, ammatillisesti ykköskategoriaan kuuluva laulaja David Lagos, nykyinen ryhmäni jne.).

8. Oletko seurannut suomalaista flamencoa? Voitko sanoa siitä jotakin?

En kovin läheltä, mutta tiedän että Suomi otetaan vakavasti flamencojen keskuudessa, Suomeen halutaan esiintymään ja tiedetään, että siellä on tasokkaita festivaaleja ja myös taiteilijoita. Suomalaisilla tanssillinen ilmaisu on yleensä varsin aitoa ja rehellistä ja sillä on oma ”ääni”. Toisaalta suomalaisessa flamencossa ehkä korostuu halu tai tarve tehdä kovin pian omaleimaista flamencoa, kun taas ranskalaiset, yhdysvaltalaiset, japanilaiset ym. tulevat ensisijaisesti perinteisen flamencon oppia hakemaan.

9. Millaista on elää kahden kulttuurin välissä?

Olen puoliksi turkkilainen, eli oikeastaan elän kolmen kulttuurin välissä! Suomessa kasvoin, Turkissa lomailen ja sinne usein kaipaan, mutta Espanjassa on koti. Se on ehdottomasti rikkaus, vaikka voikin välillä aiheuttaa kriisejä.

10. Mitä tekisit, jos saisit lottovoiton?

Madridissa poliitikot yrittävät kitkeä elävän musiikin tarjonnan keskustasta; ostaisin Tablaon (ravintola, jossa on flamencoesityksiä) Madridin keskustasta ja yhdistäisin sen jotenkin Amor de Diosin tanssikouluun, joka on legendaarinen flamencon ja espanjalaisen tanssin kehto vuosikymmenten takaa.

¤¤¤

Ensueño y Verdad -flamencoteos Kanneltalossa pe 7. (ensi-ilta) ja la 8.3. klo 19, liput 18/14€, Lippupalvelu

www.eleonorabayaz.com