Tärisevän naisen tissit roikkuvat kohti maata. Videokuvaan tätä, enkä tiedä mitä ajattelisin siitä, että kuvaan.

Havainnoin sellaisia asioita kuin liskon olemus. Kuinka sen maha on asettunut maata vasten. Ja jännitys ja energian suunta sen kehossa on kun se lähtee liikkeelle. Tunnen tämän myös omassa kehossani.

Presidentin koreografiassa on paljon sääntöjä, joita noudattamalla minusta tulee kankea tai ylivirittynyt esiintyjä.

Kuinka pitkälti taide on sitten taiteilijoiden omaa terapiaa, milloin se toimii universaalilla tasolla, milloin se jää vain yhden tuskastuneen taiteilijan pahnoissa pyörimiseen? Jos taas taiteen tehtävä on tervehdyttää yhteiskuntaa, niin pitääkö yhteiskunta puolestaan huolta taiteentekijöiden psyykkeestä vai kenen tehtäväksi se jää?

Olisin toivonut, että olisimme ehtineet kehitellä teosta ja materiaalia vielä pidemmälle, mutta aikaa ei ollut valitettavasti tarpeeksi. Toisaalta harjoitusajasta jäi taas tarve jatkaa työtä ja tajusin jälleen kuinka alkutaipaleella olemme vielä.

Koreorgafi Pina Bausch on kuollut 29.6.2009. Tanssiteatterin uudistajana ja saksalaisen Wuppertalin tanssiteatterin johtajana tunnettu koreografi kuoli 68-vuotiaana syöpään.

Miehet olettavat minun pelkäävän heitä. Minäkin oletan pelkääväni heitä, mutta silti jään olemaan heidän lähistölleen. Sitten vain oleilemme ja meillä on ihan hauskaa.

Venetsia on vajoava saari, joka meren alla ehkä löytäisi alitajuntansa. Se on paikka, jossa ei ole yhteyttä entiseen vaan muistumia.

Teos on minulle esityksen keinoin toteutettu muistotilaisuus. Miehet eivät peittele itseään. He ovat suoraselkäisinä juuri sellaisia kuin ovat ja kaiken sen kanssa saavat kokea surua, epävarmuutta, herkkyyttä. Avataan menneisyys paketista, kokeillaan sitä itsensä ylle. Hypätään menneisyyden kenkiin, tunnustellaan miltä se nyt, tulevaisuudessa, tuntuu.

Olin jonkin itselleni merkittävän äärellä. Kotiin palattuani kuuntelin usein ääninauhaa, jonka olimme Venetsiassa nauhoittaneet. Halusin pitää hengissä sitä olotilaa, joka siellä oli vallitsevana. Se oli intensiivistä, herkistynyttä, jonkin äärellä olevaa olemista.

Teos on kuin värikäs tuulipuku. Täynnä värejä ja vakuuttava. Allee der Kosmonauten koostuu kokonaisista, käsin kosketeltavista palasista, jotka kaikki ovat taideteoksia itsessään.

Viimeinen matkakertomus tältä reissulta. Vietin Berliinissä kolme viikkoa, koko matkalla reilun kuukauden. Nyt on Suomeen asettautumisen aika.

Pikkuberliinittären tarinoita, osa 7 - Itse en usko tuskaisen prosessin taiteelliseen ylemmyyteen. Taide itsessään on moraalin yläpuolella, mutta teoksen harjoitukset ovat monen ihmisen elämää ja maailmassa oloa. Ja koska onnellisuus lisää onnellisuutta, olen itse mieluummin onnen ja ilon sanansaattaja kuin tuskan ja surun.

Muuan Lontoossa asuva afrikkalaissyntyinen kirjailija sanoi minulle kerran, että hänellä on Britannian kulttuurielämässä kaksi mahdollista roolia: Hän voi olla joko afrikkalainen kirjailija joka ammentaa aiheensa kotimantereensa kulttuurista tai afrikkalainen kirjailija joka ei ammenna aiheitaan kotimantereensa kulttuurista. Molemmissa tapauksissa hänet määritellään sen mukaan, millaisen suhteen hän työssään luo Afrikkaan ja sen kulttuureihin.

Taiteilijapariskunta Kaari ja Roni Martinin kokemuksia työskentelystä Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan taiteilijaresidenssissä. Osa 2.

Pikkuberliinittären tarinoita, osa 6 - Jos tämän tanssiteoksen ”puu” on esimerkki tämänhetkisestä keskivertopuusta maailmassa, täytyy sanoa, että ei meillä kovin hyvin mene. Mutta silti: auttaako tämä teos minua tekemään asialle jotain? Edes heräämään siihen todellisuuteen, että huonosti menee? Ehkä elämä on harmaata, hidasta, täynnä ei mitään (ja täytetty mitättömyydellä), mutta onko minun sittenkään tultava katsomaan teatteriin tätä ”ei-mitään”?