Pieni Suomalainen Balettiseurue, ensimmäinen suomalainen balettitanssijoista koostuva tanssiryhmä Kansallisoopperan ulkopuolella, aloitti toimintansa viime vuoden lopussa.

”Kansallisbaletin tehtävänä on aina toimia suomalaisen baletin lippulaivana. Pieni Suomalainen Balettiseurue on kuin muumiperheen purjevene, joka purjehtii minne haluaa”, kuvailee puheenjohtaja Sami Saikkonen ryhmänsä lähtökohtia.

Keski-Suomen Tanssin Keskus, joka on osa Sisä-Suomen tanssin aluekeskusta, järjesti 22.2.2010 keskustelutilaisuuden valtion tanssitaidetoimikunnan julkaisusta ”Tanssissa on tulevaisuus – tanssin visio ja strategia 2010-2020”. Tilaisuudessa pohdittiin 10 tanssin ammattitoimijan voimin strategiaa suhteessa Keski-Suomen tanssitoimintaan. Mielenkiintoista oli, että monet negatiivisina strategiassa esiin tuodut asiat koetaan Keski-Suomesta katsoen positiivisina ja jopa tavoiteltavina.

Zodiak – Uuden tanssin keskuksen vuosittaiseksi muuttunut Sivuaskel / Side Step -nykytanssifestivaalin (8.-14.2.2010)  ohjelmisto oli tiivis ja uskaliaskin paketti ulkomaisia ja kotimaisia esityksiä, taiteilijatapaamisia, keskusteluja, työpajoja ja tapahtumia yöllisestä esitysklubista koko perheen ystävänpäiväbrunssiin.

Sisä-Suomen tanssin aluekeskus jatkaa Tanssin aluekeskukset -sarjaa, jossa on perehdytty jokaiseen aluekeskukseen erikseen. Tanssin aluekeskukset muodostettiin vuonna 2004 kehittämään tanssitaiteen tilannetta Suomessa, ja nyt niiden tulevaisuus on ratkaisuvaiheessa rahoituksensa puolesta.

Vuosikausia elohopean lailla projektista toiseen sukkuloinut työnarkomaani Ari Numminen on vuodesta 2000 alkaen asettunut näennäisesti aloilleen päätoimisen työn äärelle Tampereen yliopiston näyttelijäntyön koulutusohjelman liikkeen lehtorina. Koreografin ja esiintyjän sivutyöt heittävät kuitenkin Nummisen joka vuosi ristiin Suomen maata –ja välillä ulkomaillekin. Viime keväisen kansainvälisen Mental Finland –produktion jälkeen Brysselissä Nummisella on työn alla oma koko illan teos Teatteri Telakalle. Kama Sutra ja etydejä olemisesta -teoksessa teksti on ollut lähtökohtana. Keskustelumme tekstin ja liikkeen suhteista kasvaa yleisempiin pohdintoihin teoksen runollisuudesta sekä tanssi- ja näyttelijäkoulutuksesta.

Ehkä tanssi halutaankin säilyttää hetken taiteena, koska sille ei ole vakiintunut erityistä tanssin muistiin merkitsemisjärjestelmää. Omaa liikettä ei tahdota raamittaa suorakulmioksi nuottiviivaston sisään eikä toisaalta sellaista notaatiojärjestelmää ole kehitetty, joka olisi tarpeeksi ymmärrettävä, selkeä ja tarkoituksenmukainen.

Tanssikentällä tapahtuu paljon pimeää työtä. Työtä, josta emme kuule, jota emme näe tai pääse näkemään. Mitä tanssijat ja koreografit tekevät, kun he menevät töihin? Tanssityöläiset töissä -sarjan viimeinen osa lomailee tanssin ammattilaiskentästä ja keskustelee autenttisesta liikkeestä kuvataiteiliija Iida Airasmaan kanssa.

Liikekieli.com onnittelee Tuomo Railoa ja Simo Heiskasta lämpimästi vuoden 2009 tanssitaiteen valtionpalkinnosta!

Lue tanssitaiteilijoiden kiitospuhe tästä.

Helsinki Dance Companyn viimeisin teos, Harri Kuorelahden Hardcore Humppa, ei saanut ensi-iltaansa kaikkein suotuisimmissa merkeissä. Ryhmän ulkopuolelta teokseen vierailijaksi pyydetty Satu Rekola sairastui viikkoa ennen ensi-iltaa. Pian tuli selväksi, ettei hän voisi tanssia ensi-illassa, eikä todennäköisesti vielä viikkoihin ensi-illan jälkeenkään.

Markus Renvallin ja Elina Lauttamäen Avoin tanssi 3:1 tarjoaa kaikille mahdollisuuden tanssiin.

Nykytanssin legenda Merce Cunningham on poissa. Tanssijana, koreografina ja nykytanssin väsymättömänä uranuurtajana tunnettu taiteilija kuoli kotonaan Manhattanilla 26.7.2009.

Katsaus Cunninghamin elämään ja taiteeseen: The New York Times

Kristian Smedsin Mental Finland sai ensi-iltansa Belgian flaamikansallisteatterin Koninklijke Vlaamse Schouwburgin (KVS) lavalla 11.2.2009. Yksi teoksen tanssijoista on suomalainen, Brysselissä jo vuosia toiminut ja työskennellyt Milla Koistinen.

"Se on vaativa teos katsottavaksi ja se on varmasti hyvin emotionaalinen kokemus. Juuri sen takia ehkä minua ei ole kiinnostanut mitä yleisö sanoo. Se on jokaiselle henkilökohtainen matka ja silloin teosta on hankala arvottaa, vaikkakin keskustelu on aina tarpeellista taiteen äärellä."

Japanin johtaviin tanssikirjoittajiin ja -kriitikoihin lukeutuva Takao Norikoshi tarjoaa Liikekieli.comille kirjoittamassaan englanninkielisessä artikkelissaan katsauksen japanin nykytanssin historiaan, nykypäivään ja tämän hetken tärkeimpiin tanssintekijöihin.

Vuosi sitten tanssitaiteilija Satu Tuittila pyysi, että tekisin hänelle soolokoreografian kolmen teoksen iltaan. Aiheeltaan teoksen piti liittyä kolmeen sanaan: vanheneminen, ilo ja jäähyväiset. Koreografit Arja Raatikainen ja Maija Hoisko tekisivät Tuittilalle samasta aiheesta kaksi muuta sooloa. Innostuin pyynnöstä, sillä olin jo pidempään ajatellut palaavani koreografian tekoon yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.