"Mikään hetki teknologian historiassa ei ole ollut yhtä jännittävä tai vaarallinen kuin tämä hetki. Internet on kuin uusi tietokone, joka pyörittää värikästä ja näyttävää demoa. Tämä demo on vanginnut huomiomme jo 15 vuoden ajan, mutta nyt on aika käydä hommiin ja pistää netti tekemään sitä mitä oikeasti haluamme."

Tietojenkäsittelytieteen professori, tutkija David Gelernter maalaa kiehtovia visioita Internetin tulevaisuudesta, jossa lukemattomat yksityiset ja yhteiset tietovirrat muodostavat ajan halki ulottuvia muistijälkiä. Voivatko nämä "elämänvirrat" parantaa netin synnyttämän psykologisen sokeuden, jossa ainostaan juuri nyt tapahtuvilla asioilla on merkitystä?

Edge: Time to Start Taking the Internet Seriously

Jokainen tietää, että on hyviä ja huonompia opettajia – ja sitten aivan loistavia. Tulokset puhuvat puolestaan, mutta mitkä ominaisuuksia on opetustyön huippuosaajilla, ja millaisia tekniikoita he käyttävät työssään? Pitkä, mutta kiinnostava artikkeli ensimmäistä kertaa julkistettavasta Teach for America -järjestön tutkimusmateriaalista kymmenen vuoden ajalta.

The Atlantic Online: What Makes a Great Teacher?

Mainiota pohdintaa epäperinteisten ja -lineaaristen kerronnanmuotojen mahdollisuuksista ja haasteista – vaikkapa lastenkirjojen saralla.

The New Republic: Postmodern at Bedtime

Humoristinen mutta osuva huomio siitä, miten yksittäisen televisiosarjan kehitys peilaa taidesuuntausten perinteistä kehityskaarta neljän eri vaiheen kautta – primitiivisestä klassiseen ja barokin kautta dekadenssiin.

National Post: Viewing a TV Death in Four Acts

Kiintoisa analyysi Aku Ankka -sarjakuvien historiasta sodanjälkeisessä Saksassa, sekä siitä, miten Aku-käännökset eri maissa eroavat toisistaan. Saksankieliset Aku Ankat tunnetaan korkeakulttuurisesta tyylistään, joka vilisee historiallisia viitteitä ja kirjallisia lainauksia Schilleristä Goetheen ja Wagneriin.

Artikkeli: Wall Street Journal

Ernest Hemingwayn pojanpoika Sean Hemingway on julkaissut "parannellun" version isoisänsä postuumisti julkaistusta teoksesta Nuoruuteni Pariisi. Kirjailijan ystävä ja elämäkertakirjailija A.E. Hotchner esittää haisevan vastalauseensa: The New York Times

Tapaus herättää mielenkiintoisen eettisen ja tekijänoikeudellisen keskustelun perikuntien oikeuksista. Toinen kommentti samasta aiheesta: The Spectator

Vauvoja on perinteisesti pidetty aivotoiminnaltaan "kehittymättömämpänä" ja vähemmän tietoisina kuin aikuisia. On helppo luetella tehtäviä, joissa pikkulapsi ei pärjää aikuiselle. Uusimmat saavutukset aivotutkimuksen saralta herättävät kuitenkin ajatuksen siitä, että kenties vauvan tietoisuus on vain luonteeltaan erilaista. Aikuisen kyky "kiinnittää huomiota johonkin" onkin täysin päinvastaista – kyky olla kiinnittämättä huomiota ei-toivottuihin havaintoihin ja ajatuksiin. Perheen pienimmillä voi olla meille paljon opetettavaa luovuudesta.     

Jonah Lehrer: Inside the Baby Mind (Boston Globe)

Toinen artikkeli samasta aiheesta täällä: Being a Baby (Seed Magazine)

Dima Tsvetkov pohtii blogissaan konsertti- ja yleisemminkin esityskuvaamisen pelisääntöjä.

http://tanssikuva.dima.fi/2009/02/konserttikuvauksen-etiikka.html

Olipa kyse peruskoulunopettajista tai amerikkalaisen jalkapallon pelinrakentajista, ero parhaimpien ja heikoimpien osaajien välillä on valtava. Ongelma on siinä, että millään testeillä ei pysty etukäteen arvioimaan sitä, kuinka hyvin henkilö tulee näissä tehtävissä suoriutumaan. Miten erottaa hakijoiden joukosta todelliset taitajat? Pitäisikö opetustehtäviin saada jonkinlainen kisällijärjestelmä, jossa paremmat tulokset myös näkyisivät palkassa?

Malcolm Gladwell: Most likely to succeed (The New Yorker)

Joan Acocella tutkii Edouard Lockin ja muiden nykykoreografien balettisuhdetta Next Wave -festivaalin tarjonnan pohjalta, sekä tarjoaa katsauksen uusiin ja kiinnostaviin afrikkalaislähtöisiin tanssisuuntauksiin.

Linkki: The New Yorker

Kulttuuritoimittajan, suomalaisen tanssin lähihistoriasta luennoineen, kirjoittaneen ja tv-dokumentteja tehneen Raisa Rauhamaan ja koreografi Eeva Muilun keskustelu viime Tanssi-lehdessä nytkähtää uudelle raiteelle, kun Rauhamaa jatkaa pohdintaa siitä, miksi nykytanssiteoksista on niin vaikea hahmottaa, minkälaista teosta pidetään hyvänä.

Lue artikkeli Tanssi-lehden verkkosivuilta.

Jaron Lanierin ajatuksia herättävä essee reilun parin vuoden takaa käsittelee verkossa toimivien kollektiivien vaaroja ja uhkakuvia. Miten varmistetaan, että joukossa tiivistyy viisaus eikä tyhmyys? Miten luoda järjestelmiä, jotka hyödyntävät sekä kollektiivisia näkemyksiä sekä yksilöllistä asiantuntemusta parhaalla mahdollisella tavalla? Olemmeko wiki- ja Myspace-villityksillämme antamassa Internetille itselleen enemmän arvoa kuin sen kautta kommunikoiville ihmisille?

Edge.org: Digital Maoism

Lanierin esseen perään kannattaa vilkaista sen laajaa ja mielenkiintoista jatkokeskustelua, jossa esitetään runsaasti tarkennuksia ja vaihtoehtoisia näkemyksiä hänen esittämiinsä näkökohtiin.

Mikko-Pekka Heikkisen mainio kannanotto anonyymistä netti"keskustelusta" Helsingin Sanomissa:

"Kuvitellaan tällainen tapahtuma tosimaailmaan. Seitsemän ihmistä tapaa torilla. Heillä on päällään perunasäkit, jotka peittävät kasvot, iän ja sukupuolen. Yksi seitsemästä lausuu mielipiteen. Tämä on toisen mielestä väärä ja mielipiteen lausuja idiootti. Kolmannen mielestä molemmat ovat väärässä ja ennen kaikkea yksiä p---päitä. Toistetaan tätä viikon ajan."

Linkki: Perunasäkit pois verkkokeskustelusta

Juuri tämän takia Liikekieli.comin linja on ollut – ja tulee olemaan – keskustelu omalla nimellä.

Malcolm Gladwellin mielenkiintoinen artikkeli The New Yorkerissa erilaisista luovuuden muodoista. Picasso oli taiteilijana voimansa tunnossa jo teinivuosina, mutta Cezanne maalasi parhaana pidetyt työnsä vasta yli kuusikymppisenä. Kyse ei ehkä olekaan siitä, että toinen taiteilijoista vain löydettiin myöhemmin, vaan kahdesta aivan erityyppisestä luovasta prosessista. 

Myös lukijoiden kysymykset artikkelista sekä kirjoittajan vastaukset niihin ovat lukemisen arvoisia.