|
Sekalaiset kommentit
|
|
Kirjoittanut Tuomo Railo
|
|
31.01.2010 15:27 |
|
Jep Katja, taiteen markkinointipuhe on usein varsin kaavamaista taitelijamyytin tekohengitystä. Tanssitaiteen markkinointi toimii - kuten muidenkin taiteiden - taiteilijoiden henkilöhistorian esilletuomisella. Hyvä esimerkki tästä on ensi kesän Kuopion festivaalien kiinalainen vieras Jin Xing, jonka erikoinen henkilöhistoria riitti esim. Helsingin Sanomien kulttuurisivujen pääartikkeliksi muutama viikko sitten.
(YouTubessa on muuten mielenkiintoinen ABC Australian tuottama dokumenttivideo, jossa kerrotaan Sanghain baletin ahdingosta ja Jin Xingin tanssiryhmän samanaikaisesta menestyksestä: http://www.youtube.com/watch?v=07kcm-9VG38)
"Ihmiset tulevat tarinan luo." on todennut Helsingin juhlaviikkojen nykyinen johtaja Erik Söderblom.
On hyvä, että näitä markkinointia varten luotuja tarinoita tarkastellaan kriittisesti. On myös hyvä, että tanssitaitelijoiden tarjoamia näkökulmia taiteeseensa kyseenalaistetaan. Markkinoinnin tiivistykset ja sanavalinnat odottavat mielestäni myös kriitikoiden tutkainta, sillä kuka voi yksin omistaa runollisuuden, analyyttisyyden, älykkään kriittisyyden, sosiaalisen omantunnon, hiotun visuaalisuuden, ajan hengen tms. sanan. Ah ja ne ainaiset ilmaukset kuten: "maamme eturivin" (missä se sellainen rivi on?) "kansainvälisesti menestyneimpiä" (millä mitttarilla ja minkä ansiosta?), "tämän vuosikymmenen merkittävin" (milloin se päätetään?) jne.
Yksi ilmaus, johon eräs ystäväni kiinnitti taannoin huomiotani on tämä usein käytetty "koreografin luottotanssija". Minä olen kyllä aina luottanut työtovereihini, se on mielestäni työsuhteen lähtökohta.
Näitä riittää.
terv. Tuomo
|
Kolumnit ja esseet 