Mikä on taiteen ja talouden, erityisesti nykytaiteen ja sen taloudellisen hyödyntämisen suhde? Entä onko taiteen ja taideteoksen tuotteistamisella vaikutusta taiteen ilmaisumuotoon? Voiko taiteellinen ilmaisu syntyä vastarinnasta tuotteistamista ja taloudellista hyödyntämistä kohtaan ja toimia teosten yhteiseen käyttöön palauttamisen välineenä?

Voiko teoskuvaus olla pelkästään sisällöltään mielenkiintoa herättävä? Apurahan hakeminen on osa taiteellista prosessia, ja koska teosta ei vielä ole olemassa, on apurahatahojen myös turvauduttava ennakkotietoihin. Estävätkö apurahatahot hakukriteereillään taiteen tyhjyydestä etsimisen olennaisuutta, taidetta itseään?

Mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Kriitikon työ on selkeä asiantuntijatehtävä. Oman alan tuntemus avaa mahdollisuuden problematisoida ja analysoida taideteoksia ja muita kulttuuriobjekteja. Mutta mitä syntyy silloin, kun uskaltautuu varsinaisen kompetenssinsa rajojen yli?

Seeing and perceiving the other person acting, performing, running, jumping, walking, skating or doing any other kind of movement gives us one possible way to feel connected to the others. Bodily empathy is therefore present not only in arts, but also in sports, entertainment, work, as well as in other activities of our everyday life.

Tässä esseessä pyrin lyhyesti tutkimaan sitä, minkälaisia poliittisia mahdollisuuksia koreografialla voisi olla. Voisiko koreografian käsitettä käyttää entistä enemmän, jotta asetelmat, strategiat, valtasuhteet, tavoitteet, arvot ja maailmankatsomukset tulisivat näkyvämmiksi? Voidaan kysyä, minkälainen koreografia toteutuu esimerkiksi oikeussaleissa, luokkahuoneissa, luostareissa, Israelin hyökkäyksissä Gazaan vuoden 2008 joulukuussa ja tammikuussa 2009, ostoskeskuksissa, pelikentillä, perheissä, ystävyyssuhteissa, ryöstötilanteissa tai rakastelussa?

Leikkimielinen introspektio tavastani arvioida taiteen tyylejä, osa II.

Ennen Intian matkaa opiskelin hieman intialaisen tanssin teoriaa. Ja kas, intialaiset ovat kehittäneet jo tuhansia vuosia sitten oman teoriansa yhdeksästä tunteesta tai tunnelmasta, jonka esitys voi katsojassa synnyttää. Siunattu tietämättömyyteni!

Leikkimielinen introspektio tavastani arvioida taiteen tyylejä, osa I.

Kaikki alkaa viattomasta sanaluettelosta: eräänä kesäpäivänä -07 alan kerätä laatusanoja, joita käytän kuvamaan taiteen tyylejä. Listaan myönteisiä ja kielteisiä adjektiiveja, jotka mielestäni viittaavat johonkin tiettyyn tyylilajiin. Listaamani sanat järjestyivät lähes automaattisesti joukoiksi, eräänlaisiksi tyylikimpuiksi, joissa myönteiset attribuutit kuvaavat ko. tyylin tavoitteita ja kielteiset ansoja. Halusin listauksellani saada selville tyylitajuni rakenteen. 

Liikekieli.com onnittelee koreografi-tanssija Tuomo Railoa tämän 20-vuotistaiteilijajuhlan johdosta. [-Toim.]

Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa (7.3.2009) otsikoitiin ”Tanssijan eläkeikä on 44”. Myöhemmin tekstissä täsmennettiin ”Kansallisbaletin tanssijan eläkeikä on 44 vuotta”. Tällainen otsikointi on valitettavan harhaanjohtavaa ja luo vääriä mielikuvia. Suomen Tanssitaiteilijain liitossa on yli 800 jäsentä, joiden eläkkeelle jäämisikä on 63 vuotta!

On luonnollista, että lahjakas ja omalaatuinen taiteilija kiinnostaa ihmisiä. Väitän kuitenkin, että tässä ihmettelyn kohteena oleva vakaumus, jonka mukaan teoksien ymmärtäminen vaatii tietoa taiteilijasta (tästä lahjakkaasta ja omalaatuisesta visionääristä), on jonkinlainen taiteen markkinoinnin aiheuttama perversio.

Modernismin jälkeen on sanottu tulleen postmodernismi. Nyt leikitään leikkiä, jossa pohditaan modernin tanssitaiteilijan ja tanssitaiteen sekä postmodernin tanssitaiteilijan ja tanssitaiteen tunnuspiirteitä ja asenteita jopa yksioikoisesti ja naiivisti. Haluan hahmottaa tanssitaiteen maailmoja silläkin uhalla, että tapahtuu kärjistyksiä, jotta voisin tajuta väitettyjen tunnuspiirteiden ja asenteiden hienouden ja naurettavuuden.

Elina Pirinen käynnistää uuden kuukausittaisen Pirinää-kolumnisarjansa Liikekieli.comissa.

Kysymykseen mitä buto on, vastaus tuntuu olevan henkilökohtainen, kunkin tanssijan itse etsittävä. Työpajojen osallistujia on yhdistänyt pyrkimys yli ruumiin ja mielen esteiden, kohti sisäsyntyistä liikettä. Tämä tanssi suhtautuu ihmiseen henkis-ruumiillisena olentona väheksymättä kumpaakaan puolta.

Rakkaat kriitikot, en ole kieltämässä teiltä arvostelemisen oikeutta. Mutta haluaisin läpinäkyvyyttä siihen, mihin ne arvostelmat perustuvat. Pieni arvoasetelmien ja taidekäsityksen säännöllinen päivittäminen, itsekriittisyydestä puhumattakaan, tekisi hyvää. Meille kaikille.

"Koen olevani erittäin etuoikeutettu ja onnellinen voidessani toimia unelma-ammatissani. Tässä kovenevien arvojen maailmassa voin edistää inhimillisiä arvoja, toteuttaa intohimoani ja työskennellä työyhteisöissä, joissa työkavereista tulee hyviä ystäviä, ja ennen kaikkea olla näyttämöllä, missä oman haavoittuvuuden näyttäminen on etu eikä haitta."

Pirjo Yli-Maunulan puhe viimevuotisen Tanssin mainetekopalkinnon vastaanottotilaisuudessa 13.5.2008.