Esiintyminen on on erittäin suurta riippuvuutta aiheuttavaa, mutta tuo riippuvuus ei vaikuta negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteesi Se ei aja sinua notkumaan puistoihin tai ostareiden kupeeseen pissalta haisten, eikä siltojen alle juomaan tuulilasinpesunestettä Arskan ja Peran kanssa.

Miten tanssiteoksen taiteellinen sanoma muuttuu sen eri osatekijöiden vaihtuessa? Mikä on vastaanottajan vastuu tanssiteoksen taiteellisessa toteutumisessa?

Tanssi on kuria, työtä, opettamista, kommunikointia.         
Tanssi luo kaikkien ymmärtämän kielen korvaamalla sanat,  
jotka eivät aina ole kaikille tuttuja.

Legendan mukaan Beto meni yksi kaunis päivä ohjaamaan jumppaa ja oli unohtanut musat kotiin. Sitten hän täräytti soittimeen salilta löytämäänsa lattarimusaa ja alkoi ketkuttaa jumppaajia sen tahtiin. So? Sitten vain isäjumala näki tilanteen ja levitti zumban ilosanoman vahingossa maailman ääriin?

Nykytanssia määrittää tänä päivänä epäyhtenäinen moninaisuus. Se näyttäytyy erilaisina teoksina ja tapahtumina, jotka voivat olla kokemuksellisia, esteettisiä, intellektuaalisia ja monin tavoin vuorovaikutuksellisia. Myös koreografian käsitteessä on tapahtunut uudelleenmäärittelyä. Koreografia käsitteenä ei merkitse enää vain ja ainoastaan tanssikirjoitusta ja tanssittua kompositiota, vaan se ymmärretään myös avoimena käsitteenä esityksen, osallisuuden, liikkeen sekä todellisuuden tulkinnan ja tutkimisen näkökulmista.

Tanssitaiteen professori (koreografia) Kirsi Monnin virkaanastujaisesitelmä Teatterikorkeakoulussa 24.4.2009.

"Kenen tehtävä oikeastaan on sanoittaa tanssia? Kriitikoiden? Tanssijoiden? Koreografien? Kadun miesten? Tanssiopiston tyttöjen?" pohtii Matleena Ikola.

"En enää säikähdä ihoja. Ihoista on tullut ystävällisiä, uteliaisuuteni kohteita, tutkimusalueita. Niistä on tullut ennen kaikkea kiinnostavia!" kirjoittaa Matleena Ikola.

Uhrautuminen on käsittämätön tapa puhua määrätietoisuudesta, intohimosta ja jopa itsekkyydestä. Ei siinä ole mitään uhrautuvaa, jos alansa huipputaiteilija on saanut vuoden harjoitella kaiket päivät ilman huolta siitä, kuka kantaa evästä pöytään.

Elämäni ei ole pelkäämistä varten, vaan elämistä. Jos pelkään, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, en ole läsnä tässä hetkessä. Sama koskee mennyttä. Hengitys palauttaa minut nyt-hetkeen …Etsin harmoniaa, ja tunnistan kaaoksen, jopa rakastan sitä. Chaos , kreik.. tarkoittaa aukkoa, jotain, josta jotain uutta ja tuntematonta voi syntyä. Ilman kaaosta ei olisi liikettä. Ja silti en selviä ilman omaa pyrkimystäni harmoniaan.

Liikkeellä marraskuussa

Täysikuu, hyinen viima ja lopuksi pieni tilkka punaviiniä...

”What if where I am right now is where I need to be right now? ...antautumista sille, että kauneus on mahdollista jokaisessa hetkessä. Voin irtipäästää edellisen hetken kauneudesta tai kauneuden ideasta, koska seuraavassa hetkessä on jälleen sen oma kauneutensa…

Ennalta määrätyt askelkuviot eivät nykyaikana kuulu nuorten aikuisten illanviettotapoihin: Kun tanssitaan, niin fiilistellään yksilöinä vapaamuotoisesti musiikin tahdissa. Sanovat, että fiilistely on helppoa, ei tarvitse muistaa askelia. Minulla on toisenlainen kokemus. Ihmettelen, miksei nykynuoriso tajua paritanssin seksuaalista potentiaalia.

Koreografin ja tanssijan työn hienous on siinä että he voivat luodessaan ja esiintyessään olla ihmisen kaikkeuden sijaiskehomieliä. Potentiaalin etsiminen ja löytyminen vaatii sitä, että teoksen maailman löytymiseen liittyvät tehtävän annot soivat tanssijalle ja koreografille. Molemmille. Koreografilla on oikeus näkyynsä ja tanssijalla on oikeus ymmärrykseen näystä ja omien näkyjensä läsnäoloon. Psykofyysisverbaalisesti kommunikoimalla näistä näyistä yhteinen humaani näyttämö on mahdollinen.

Olin kirjoittamassa esitysarviota keväisestä Helsinki Meeting Point –klubilla olleesta esityksestä. Perhesyistä en päässytkään työstämään ajoissa kirjoitusta. Huomasin kesän aikana alkavani pohtia mitä voisin kirjoittaa improvisaatiosta yleisesti.  Päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä, jossa  tuon esille joitakin tanssiin, improvisaatioon ja improvisaatioesityksiin liittyviä ajatuksia.

Laulamisessa hengitetään ilmaa, aikomusta, sisään, joka tulee ulos henkenä, matkana. Tällä matkalla on joku mitta ennen uutta hengitystä. Tämä olennaisuus muistuttaa hyvin paljon liikkeen olennaisuutta, joka minulle on aikomuksesta seuraavaa matkaa kohti seuraavaa aikomusta. Äänessä ja liikkeessä on sama abstraktion voima, jonka konkreettisia ilmenemismuotoja kaikkine potentiaaleineen on äärimmäisen kiinnostavaa tutkia lisää.