Elämäni ei ole pelkäämistä varten, vaan elämistä. Jos pelkään, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, en ole läsnä tässä hetkessä. Sama koskee mennyttä. Hengitys palauttaa minut nyt-hetkeen …Etsin harmoniaa, ja tunnistan kaaoksen, jopa rakastan sitä. Chaos , kreik.. tarkoittaa aukkoa, jotain, josta jotain uutta ja tuntematonta voi syntyä. Ilman kaaosta ei olisi liikettä. Ja silti en selviä ilman omaa pyrkimystäni harmoniaan.

Liikkeellä marraskuussa

Täysikuu, hyinen viima ja lopuksi pieni tilkka punaviiniä...

”What if where I am right now is where I need to be right now? ...antautumista sille, että kauneus on mahdollista jokaisessa hetkessä. Voin irtipäästää edellisen hetken kauneudesta tai kauneuden ideasta, koska seuraavassa hetkessä on jälleen sen oma kauneutensa…

Ennalta määrätyt askelkuviot eivät nykyaikana kuulu nuorten aikuisten illanviettotapoihin: Kun tanssitaan, niin fiilistellään yksilöinä vapaamuotoisesti musiikin tahdissa. Sanovat, että fiilistely on helppoa, ei tarvitse muistaa askelia. Minulla on toisenlainen kokemus. Ihmettelen, miksei nykynuoriso tajua paritanssin seksuaalista potentiaalia.

Koreografin ja tanssijan työn hienous on siinä että he voivat luodessaan ja esiintyessään olla ihmisen kaikkeuden sijaiskehomieliä. Potentiaalin etsiminen ja löytyminen vaatii sitä, että teoksen maailman löytymiseen liittyvät tehtävän annot soivat tanssijalle ja koreografille. Molemmille. Koreografilla on oikeus näkyynsä ja tanssijalla on oikeus ymmärrykseen näystä ja omien näkyjensä läsnäoloon. Psykofyysisverbaalisesti kommunikoimalla näistä näyistä yhteinen humaani näyttämö on mahdollinen.

Olin kirjoittamassa esitysarviota keväisestä Helsinki Meeting Point –klubilla olleesta esityksestä. Perhesyistä en päässytkään työstämään ajoissa kirjoitusta. Huomasin kesän aikana alkavani pohtia mitä voisin kirjoittaa improvisaatiosta yleisesti.  Päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä, jossa  tuon esille joitakin tanssiin, improvisaatioon ja improvisaatioesityksiin liittyviä ajatuksia.

Laulamisessa hengitetään ilmaa, aikomusta, sisään, joka tulee ulos henkenä, matkana. Tällä matkalla on joku mitta ennen uutta hengitystä. Tämä olennaisuus muistuttaa hyvin paljon liikkeen olennaisuutta, joka minulle on aikomuksesta seuraavaa matkaa kohti seuraavaa aikomusta. Äänessä ja liikkeessä on sama abstraktion voima, jonka konkreettisia ilmenemismuotoja kaikkine potentiaaleineen on äärimmäisen kiinnostavaa tutkia lisää.

Mikä on taiteen ja talouden, erityisesti nykytaiteen ja sen taloudellisen hyödyntämisen suhde? Entä onko taiteen ja taideteoksen tuotteistamisella vaikutusta taiteen ilmaisumuotoon? Voiko taiteellinen ilmaisu syntyä vastarinnasta tuotteistamista ja taloudellista hyödyntämistä kohtaan ja toimia teosten yhteiseen käyttöön palauttamisen välineenä?

Voiko teoskuvaus olla pelkästään sisällöltään mielenkiintoa herättävä? Apurahan hakeminen on osa taiteellista prosessia, ja koska teosta ei vielä ole olemassa, on apurahatahojen myös turvauduttava ennakkotietoihin. Estävätkö apurahatahot hakukriteereillään taiteen tyhjyydestä etsimisen olennaisuutta, taidetta itseään?

Mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Kriitikon työ on selkeä asiantuntijatehtävä. Oman alan tuntemus avaa mahdollisuuden problematisoida ja analysoida taideteoksia ja muita kulttuuriobjekteja. Mutta mitä syntyy silloin, kun uskaltautuu varsinaisen kompetenssinsa rajojen yli?

Seeing and perceiving the other person acting, performing, running, jumping, walking, skating or doing any other kind of movement gives us one possible way to feel connected to the others. Bodily empathy is therefore present not only in arts, but also in sports, entertainment, work, as well as in other activities of our everyday life.

Tässä esseessä pyrin lyhyesti tutkimaan sitä, minkälaisia poliittisia mahdollisuuksia koreografialla voisi olla. Voisiko koreografian käsitettä käyttää entistä enemmän, jotta asetelmat, strategiat, valtasuhteet, tavoitteet, arvot ja maailmankatsomukset tulisivat näkyvämmiksi? Voidaan kysyä, minkälainen koreografia toteutuu esimerkiksi oikeussaleissa, luokkahuoneissa, luostareissa, Israelin hyökkäyksissä Gazaan vuoden 2008 joulukuussa ja tammikuussa 2009, ostoskeskuksissa, pelikentillä, perheissä, ystävyyssuhteissa, ryöstötilanteissa tai rakastelussa?

Leikkimielinen introspektio tavastani arvioida taiteen tyylejä, osa II.

Ennen Intian matkaa opiskelin hieman intialaisen tanssin teoriaa. Ja kas, intialaiset ovat kehittäneet jo tuhansia vuosia sitten oman teoriansa yhdeksästä tunteesta tai tunnelmasta, jonka esitys voi katsojassa synnyttää. Siunattu tietämättömyyteni!

Leikkimielinen introspektio tavastani arvioida taiteen tyylejä, osa I.

Kaikki alkaa viattomasta sanaluettelosta: eräänä kesäpäivänä -07 alan kerätä laatusanoja, joita käytän kuvamaan taiteen tyylejä. Listaan myönteisiä ja kielteisiä adjektiiveja, jotka mielestäni viittaavat johonkin tiettyyn tyylilajiin. Listaamani sanat järjestyivät lähes automaattisesti joukoiksi, eräänlaisiksi tyylikimpuiksi, joissa myönteiset attribuutit kuvaavat ko. tyylin tavoitteita ja kielteiset ansoja. Halusin listauksellani saada selville tyylitajuni rakenteen. 

Liikekieli.com onnittelee koreografi-tanssija Tuomo Railoa tämän 20-vuotistaiteilijajuhlan johdosta. [-Toim.]