haku
kiitämme
Toimintaamme tukevat:- Valtion Tanssitaidetoimikunta
- Suomen kulttuurirahasto
- Jenny ja Antti Wihurin rahasto
- Uudenmaan taidetoimikunta
kirjautuminen
| Fragile – Tämä puoli ylös (Samuli Nordberg ja Reetta-Kaisa Iles) Kuopio Tanssii ja Soi 2009 |
|
| Arviot | |||
| Kirjoittanut Veera Lamberg | |||
| 14.06.2009 09:00 | |||
Teosta katsellessani mieleeni nousi Marjo Kuuselan festivaalin avajaispuheessaan lausuma ajatus siitä, että taiteen pitää olla ensiksi jotenkin kansallista voidakseen olla kansainvälistä. Otaksun hänen tarkoittaneen sitä, että on uskallettava olla omanlainen, aito ja omalle identiteetilleen rehellinen ennen kuin voi syntyä jotain, joka kiinnostaa ja herättää huomiota myös ulkomailla. Tsuumi oli tästä hyvä esimerkki.
Tanssiryhmä Tsuumi Fragile – Tämä puoli ylös Ohjaus ja koreografia: Samuli Nordberg ja Reetta Kaisa Iles Esiintyjät: Hanna Korhonen, Timo Saari, Ahto Koskitalo, Reetta-Kaisa Iles, Johanna Elovaara, Samuli Nordberg, Salla Korja-Paloniemi, Sami Paasila, Hannu Kella Musiikki: Antti Mäkelä ja Hannu Kella Puvustus: Elina Vättö Valosuunnittelu ja lavastus: William Iles Äänisuunnittelu: Antti Mäkelä
Tsuumi juhlii Kuopio Tanssii ja Soilla
Tanssiryhmä Tsuumi juhlii kymmenennettä toimintavuottaan Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla juhlateoksellaan Fragile – Tämä puoli ylös. Teoksen on ohjannut ja koreografioinut Samuli Nordberg ja Reetta-Kaisa Iles, ja tekijät kertovat sen olevan eräänlainen kooste ryhmän matkan varrelle jääneistä vahvoista näyttämöhetkistä. Koin teoksessa myös eräänlaisen henkilökohtaisen tason ikään kuin mukaan olisi ammennettu myös tanssijoiden yksityiselämän vahvat hetket. Tätä tulkintaa korostavat käsiohjelman kotialbumikuvat ja kuvatekstit, joihin on esimerkiksi listattu, kuinka monta lasta, asuntolainaa ja polvileikkausta ryhmän jäsenillä on yhteensä. Tanssissa henkilökohtaisuus välittyy ennen kaikkea tanssijoiden läsnäololla, joka tuo jokaisen oman persoonan vahvasti esiin.
Teosta katsellessani mieleeni nousi Marjo Kuuselan festivaalin avajaispuheessaan lausuma ajatus siitä, että taiteen pitää olla ensiksi jotenkin kansallista voidakseen olla kansainvälistä. Otaksun hänen tarkoittaneen sitä, että on uskallettava olla omanlainen, aito ja omalle identiteetilleen rehellinen ennen kuin voi syntyä jotain, joka kiinnostaa ja herättää huomiota myös ulkomailla. Tsuumi oli tästä hyvä esimerkki. Kymmenessä vuodessa se on selvästi onnistunut rakentamaan aivan omanlaisensa konseptin, joka pohjaa kansanperinteeseemme, mutta katsoo koko ajan tulevaisuuteen luodakseen perinteet uudelleen. Traditionaalisten askelten ja askelkuvioiden rikkominen nykytanssin liikeryöpsähdyksiin tuntuu tuovan perinteisiinkin askeliin jotain uutta ja voimakasta. Saman tekevät perinteisestä poikkeavat musiikkivalinnat. Lopputulos on aina jotenkin yllättävä, vaikka sitä osaisi odottaa.
Kirjoittaja on Lontoon Labanista kesällä 2008 valmistunut tanssija.
.
|




Teosta katsellessani mieleeni nousi Marjo Kuuselan festivaalin avajaispuheessaan lausuma ajatus siitä, että taiteen pitää olla ensiksi jotenkin kansallista voidakseen olla kansainvälistä. Otaksun hänen tarkoittaneen sitä, että on uskallettava olla omanlainen, aito ja omalle identiteetilleen rehellinen ennen kuin voi syntyä jotain, joka kiinnostaa ja herättää huomiota myös ulkomailla. Tsuumi oli tästä hyvä esimerkki.
