Gruppen Fyra tarjosi kahden dueton illassaan herkkupaloja, joiden jälkeen olo oli hymyilevän haikea.

Gardenia on teos seitsemästä noin 60-vuotiaasta yksilöstä, jotka navigoivat miehenä ja naisena olemisen välimaastossa, vuoroin kontrastissa ja vuoroin harmoniassa ”nuoren miehen” ja ”oikean naisen” kanssa.

Aikuiset miehet leikkimässä pikkueläimillä: keskittyneinä, konstailemattomina, tiedostavina. Onkohan maailmassa mitään kauniimpaa?

Naiset kuin toistensa peilikuvia. Täydellisen symmetrisesti he riisuvat ja pukevat leninkejään kerta toisensa jälkeen. Toisto alkaa tuntua hypnoottiselta, eivätkä takaseinälle heijastuva metsäinen luontovideo vesiputouksineen tai kosmisen unelias musiikki varsinasesti riko tunnelmaa. Yleisössä huokaillaan.

Kaljatölkeistä valmistettu ällistyttävä asu räväyttää silmät auki, ja tanssijan riehakas flamenco tempaisee yleisön mukaansa. Musiikkivalinnat Lea Lavenista Ismo Alankoon luovat tehokkaan kehyksen tanssijan soololle ja visuaalinen ilme tukee esityksen kokonaiskuvaa.

Samankaltaista virattomuutta ja joutilaisuutta kuin muumiperhe kokee majakkasaarella näen Freundlichin ja Raekallion kuvaamassa iltapäivässä Huippuvuorilla. Samaistun elokuvan hahmojen ja niitä esittävien tekijöiden kautta vapauden nostattamaan pahoinvointiin, mikä on eksistentialismin peruskauraa. Ei mikään turha saavutus 22-minuuttiselta tanssielokuvalta.

Painajainen muuttui oudoksi uneksi. Oma varjo keinui. Valosuunnittelija heilutti ja liikutti lamppua takanani. Keinuva varjo oli rauhoittavaa. Siihen meni kehollisesti mukaan. Kuuloaisti tarkentui pimeässä ja tavarat saivat uuden muodon. Lumi suli uudeksi. Pimeys loi intiimiyden. Sen jälkeen esiintyjiin luotti.

Vera Lapitskaya: The duet piece by Ann Van den Broek for one male and one female dancer creates an agonizing atmosphere of a couple relationship world, where the characters express their feelings to each other avoiding any possible touch. The choreographer was able tell the story about a man and a woman avoiding any body contact between them, which is quite uncommon for these type of duet pieces.

Heini Tuoresmäki: I Solo Ment -teoksessa liikkeiden merkitys konkretisoitui ja näyttäytyi kirkkaasti. Ihmiset paljastettiin säästelemättä, ja tanssijat kulkivat läpi ihmissuhteiden satunnaisen kompleksisuuden. Riipaisevaa oli myös se, että mies ja nainen eivät olleet täydellisesti uppoutuneita vain itseensä, vaan he anoivat katseita yleisöltä ja pyrkivät herättämään kiinnostuksen. Toisiinsa he eivät kuitenkaan saaneet mitään kontaktia, ja sitä oli hetkittäin vaikea katsoa.

Petri Kekonin Vierasperäisiä muunnelmia vaatii ja palkitsee. Omaleimainen tekijä on työstänyt liikeilmaisuaan pitkäjänteisesti, purjeisiin on tarttunut hyvältä tuntuva puhuri.

Huu Haukka Haukkaan lähti liikkeelle hersyvän hauskasti ja raikkaasti mutta kompastui ylipitkiin kohtauksiin.

KaunisKauniimpiKaunein on sittenkin vanha mies, joka vaikuttaa haavoittuvaiselta, mutta pomppiikin seuraavassa hetkessä kumiukkona sinne tänne (samalla hän on kaikessa traagisuudessaan HauskaHauskempiHauskin). ...Kauneus on muutakin kuin katsojan silmissä. Onko kauneus juuri sitä, kun havahtuu näkemään uusin silmiin, avautuu kohti jotain tuntematonta tai löytää tuntemattoman aiemmin tunnetusta?

Francesco Scavettan ja Sanna Myllylahden koreografia valehtelemisesta nosti mieleen kysymyksen, oliko teoksen koko lähtöajatus valehtelemisesta valetta.

Tanssin katsominen on pääosin jatkuvampaa, koska siinä uppoutuu seuraamaan tanssijan liikettä, omaksuu rytmin ja alkaa keinua liikkeen mukana. Tanssia katsoessaan nähty virtaa kehossa ympäriinsä, raajasta raajaan ja sirkuksessa se kulkee ylhäältä alas, pelosta ihastukseen ja kiljahduksesta hurraa-huutoon. Minusta sirkuksen katsominen tuntuu usein samalta kuin huvipuiston vuoristoradassa oleminen. Kauhujäykkänä istuminen on kai jotain äärimmäisen kiehtovaa.

Iva ja pilkka ja nöyryytyksen henki olivat käsinkosketeltavia. Katsomossakin tuli paha olo. Kun nöyryyttäjät saivat tarpeekseen, poistuttiin takavasemmalle keittämään kahvit niin kuin ei mitään.

Kansallisbaletin klubi-ilta onnistui paremmin kuin täydellisesti.