Voiko arvottamista pitää lähtökohtaisesti vain huonona ja alhaisena kritiikin sisältönä? Toisaalta voiko analyysia pitää lähtökohtaisesti vain jotenkin ”oikeana” kritiikin sisältönä?
Voisimmeko me hyväksyä sitä, että veronmaksajien rahoilla pyörivä taidelaitos, jonka ainoa tarkoitus on saattaa veronmaksajien rahoituksella korkealaatuista taidetta veronmaksajille, rakentaa ohjelmistonsa esimerkiksi jonkinlaisen “hyväveli”- tai “taikapiiri”-ajattelun, eikä suinkaan taiteellisten laatuvaatimusten ja kiinnostavien taiteellisten kohtaamisten perusteella?
