Kiasmaan saapuessani kävelen suoraan teatterin ovelle ja ihmettelen, miksi paikalla on niin vähän ihmisiä. Lopulta selviääkin, että esitys ei alakaan tutusta paikasta, vaan katsojat ohjataan teatterin näyttämölle takaoven kautta. Nyt ei siis eristetä katsojia pimeään…
Essi Syrén: ”Baltic Circle -festivaalin viimeisenä päivänä Suvilahden Tiivistämössä pohdittiin identiteettejä, perhesuhteita sekä nimiä ja merkityksiä niiden takana.” Nina Vurdelja: ”Contemporary enough. Postmodern. Intense.”
Mitä tapahtuu, kun taidehistorioitsija ja teatteritieteilijä-filosofi viedään katsomaan Arja Tiilin ja Teemu Mäen esitystä Woyzeckmaterial? Innostusta, rönsyilevää keskustelua ja pari tyhjennettyä oluttuoppia nyt ainakin.
Merce Cunningham Companyn Legacy Tour tuo 1900-luvun yhden tärkeimmän koreografin esitykset viimeistä kertaa näyttämölle.
Jo 1970-luvulla työnsä aloittanut koreografi Susanne Linke lukeutuu merkittävimpiin saksalaisen tanssiteatterin kehittäjiin aiemman opettajansa Pina Bauschin ohella. Linken uusimman tanssiteoksen nimi Kaikou tarkoittaa japaniksi sielunvaellusta. Esityksen nimi ei ole liioiteltu, sillä Linke on onnistunut käsittelemään…
Berliinin Hebbel am Ufer -teatterin edusta kuhisee väkeä ennen esitystä Tanz im August -festivaalilla. Ei ihme, sillä teatterissa esitetään klassikoksi noussut Lucinda Childsin Dance uutena reproduktiona.