Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


10.06.2011   |   Sanna Mansikkaniemi

Mimulus ja murskatut kliseet

Sanna Mansikkaniemi valottaa brasialaisen tanssiryhmän, Mimulus companhia de dançan, taustoja. Ryhmä vierailee Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla 16. ja 17.6.2011.

Tanssin ja teatterin luovaa fuusiota Brasiliasta

 

Latinotanssit + nykytanssi + teatteri

Salonkitanssien kliseet saavat kyytiä kun Mimulus companhia de dança astuu näyttämölle. Vuonna 1992 perustettu tanssiryhmä Brasilian Belo Horizontesta yhdistää teatterin ja nykytanssin salonkitansseihin, omalla energisellä ja innovatiivisella tyylillään.  Latinotanssit, brasilialaisrytmit, swing, rock ja fox ovat kuuluneet Mimuluksen sanastoon alusta lähtien.

Mimulus ei ole ainoa samalta pohjalta ponnistava tanssiryhmä Latinalaisessa Amerikassa. Teatterillisuus ja virtuoosisuus kohottavat sen kuitenkin omaan kategoriaansa ja seuraajia riittää. Kotimaansa lisäksi se on ehtinyt villitä yleisöä jo mm. Lyonin Biennaalissa ja Jacob’s Pillow –festivaaleilla sekä Cumbre Mundial del Tango –tapahtumassa Espanjassa ja Chilessä. Tulevana kesänä Mimulus nähdään myös Kuopio Tanssii ja Soi –festivaaleilla.

Tanssia genitaaleille ja sydämelle

Kahdeksan tanssijan voimin Mimulus kertoo vahvoja ja värikylläisiä tarinoita joiden teemat ankkuroituvat latinalaiseen kulttuuriin. Kokonaisuuden hallinnasta ja musiikkivalinnoista vastaa tanssija-koreografi Jomar Mesquita, ryhmän perustaja ja sen sielu. Teosten suuntaviivat sovitaan yhteisen pöydän ääressä ja koreografia syntyy lahjakkaiden tanssijoiden ryhmätyönä. Jokainen teos erilainen ja ennen kuin kokonaisuus päästetään näyttämölle, tutkitaan siihen liittyvät teemat, taustat ja tanssitekniikat perusteellisesti.

Elokuvalegenda Pedro Almodovarin universumiin sukeltaa yksi Mimuluksen menestyneimmistä teoksista.  Dolores (2007) tutkii ihmissuhteita intohimon ja absurdiuden valtaamassa ympäristössä.  Mukana on draamaa ja komediaa, eleganssia ja kitschiä, kauneutta ja rumuutta, hyvän ja huonon maun ohutta rajaviivaa.

”Se on tanssia genitaaleille ja sydämelle”, luonnehtii teostaan tanssija-koreografi Mesquita, Almodovarin ajatuksia lainaten. ”Doloresin voi ymmärtää vaikkei hänen elokuviaan olisi nähnytkään. Tanssijat ovat itse luoneet omat hahmonsa elokuvien inspiroimana.”

Hulluuden rajamailla

Brasilialaisen Arthur Bispo do Rosárion merkillinen elämä on teemana teoksessa Por Um Fio, Langan kautta (2009). Vaikka romuista ja jätteistä taidetta tehneen Arthurin töitä verrattiin jopa Marcel Duchampiin, hän ei kuitenkaan pitänyt itseään taiteilijana. ”Kristuksen ja seitsemän sinisen enkelin määräämä tehtävä inventoida kaikki pelastamisen arvoinen ennen tuomiopäivää” oli hänen missionsa.

Hulluuden rajamailla liikkuvan teoksen puvut on kirjailtu Arthurin tyyliin sanoilla, teksteillä ja luetteloilla. Toteutuksesta vastaavat Belo Horizonten köyhän kaupunginosan naiset jotka ovat mukana taidekoulun koordinoimassa sosiaalisessa käsityöprojektissa.

Paljain jaloin ja känsät käsissä

Brasilian historiaa valottaa ilon ja hellyyden täyttämä teos Do Lado Esquerdo de Quem Sobe, Katua ylösnousevan vasemmalla puolella (2006).  1800- ja 1900-lukujen taitteessa orjuudesta vapautuneet mustat saivat ensimmäiset kenkänsä. Kengät eivät kuitenkaan sopineet tottumattomiin jalkoihin, vaan ne roikkuivat olkapäillä eräänlaisena statussymbolina.

Näyttämön valtaa vilkas katuelämä: Mimulus vitsailee ja juoksee, pelaa jalkapalloa, vierailee muusikkojen luona sekä tanssii omalla tavallaan sambaa, Brasilian koreografista äidinkieltä. Teoksessa kuullaan myös Brasilian varhaisinta urbaania populaarimusiikkia. Afrikkalaisten ja eurooppalaisten vaikutteiden yhdistymisestä syntynyt ”choro” on erään määritelmän mukaan ”klassista musiikkia, jota soitetaan paljain jaloin ja känsät käsissä”.

De Carne e Sonho, Lihasta ja unelmista (2003) vie perinteisen argentiinalaisen tangoillan uusiin syvyyksiin. Traditiota noudattaen neljän tai viiden tanssitun tangon jaksoja erottaa minuutin pituinen laulu. Jokaisessa jaksossa mies ja nainen kohtaavat eri tavoilla; perinteitä rikkoen ja uskaliaasti. Tematiikka iskee suoraan tangon sisäelimiin: mukana on intohimoa, rakkautta, iloa, konflikteja ja kärsimystä. Kansainvälinen tangofestivaali, Cumbre Mundial del Tango on jo kaksi kertaa antanut Mesquitalle erikoispalkinnon tangon taitamisesta.

Kovaa työtä ja uusia suunnitelmia

Mimuluksen taustajoukoista löytyy Suomessakin jo yli 10 kertaa vieraillut koreografi ja tanssinopettaja Tindaro Silvano. Belo Horizontesta niin ikään kotoisin oleva Silvano toimii sekä ryhmän taiteellisena neuvonantajana että balettiopettajana.  Uuden teoksen syntyvaiheessa ja ennen tärkeitä kiertueita hän tulee mukaan ja antaa viimeisen silauksen. Hän huolehtii siitä, että tanssijoiden koreografiset ideat välittyvät katsomoon ja että teos toimii näyttämöllä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mimuluksen tanssijat myös opettavat omassa tanssikoulussa jossa on tällä hetkellä noin 500 oppilasta. Lähes kaikilla Brasilian 25 kansainvälisestä tanssiryhmästä on oma tanssikoulu josta ryhmät saavat uusia jäseniä. Tanssiminen onkin jalkapallon ohella yksi suosituimmista harrastuksista.

”Vanhempani perustivat koulun 1990 ja minä perustin yhdessä muiden oppilaiden kanssa kokeilevan tanssiryhmän 1992. Myös tällä hetkellä meillä on kasvava amatööriryhmä. Toisen tanssikoulun avaaminen odottaa sopivan tilan löytymistä.”

Laakereilla lepäily ei kuulu Mimuluksen ja Mesquitan suunnitelmiin: ”Meillä on ollut vuosittain noin 50-60 esitystä Brasiliassa sekä 3-4 ulkomaankiertuetta. Guy Darmet (Maison de la Danse, Lyon) on nyt edustajamme ja kansainvälinen toimintamme on laajentumassa. Loppuvuodesta tulee ensi-iltaan jälleen uusi teos.”

 

Sanna Mansikkaniemi

 

Brasilian kulttuuriin perehtynyt muusikko ja tanssin harrastaja