Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


17.06.2008   |   Jenni Sainio

Haastattelussa: Alan Lucien Øyen, Kuopio Tanssii ja soi 2008

Viime vuonna Kuopiossa pohjoismaisen koreografikilpailun Nordic Grand Prix 2007:n voittanut Øyen on kutsuttu festivaalille tänä vuonna uudella teoksellaan. Liikekieli.com tapasi Øyenin Kuopiossa aamiaispöydässä.




Norjalaiskoreografi Alan Lucien Øyenin tunteikas tanssimaailma

Kuopion tanssiviikko on jo mukavasti käynnissä, kun tapaan kolmekymppisen koreografin, Alan Lucien Øyenin, lauantaiaamuna Musiikkikeskuksen lämpiössä. Viime vuonna Kuopiossa pohjoismaisen koreografikilpailun Nordic Grand Prix 2007:n voittanut Øyen on kutsuttu festivaalille tänä vuonna uudella teoksellaan.

Viehättävän herkänoloinen, työstään avoimesti ja innolla jutusteleva nuorukainen kertoo pehmeän, hienovaraisen liikkeen kiehtovan häntä. ”Teen abstraktia tanssia. Teoksissani liike on usein inspiraatiota musiikille. Etsin liikkeen kautta ominaislaatuja ja temperamenttia kokonaisuuden eri kohtauksille”, Øyen kuvailee.

Aamiaisekseen samalla kahvia ja minituulihattuja nauttiva koreografi jatkaa liiketyöskentelystä: ”Koen olevani työtavaltani vanhanaikainen. Monet norjalaiskoreografit käyttävät liikkeen tuottamiseen esimerkiksi improvisaatiota, mutta minä teen liikettä itse tanssijoille harjoitustilanteessa.”

Øyen yhdistää teoksissaan tanssia ja puhetta. ”Isäni työskentelee teatteripuvustuksen parissa, ja teatterin maailma on minulle tuttu pienestä pitäen. Rakastan teatteria ja elokuvaa, ja tekstin yhdistäminen tanssiin on minulle luontevaa.” Hän käyttää teoksissaan englantia. ” Koen suurta vapautta leikkiä juuri englanninkielellä ja yritän löytää sen kautta monia merkitystasoja.”

Kuopiossa tänä vuonna esitettävä Øyenin teos What’s not to love? sai kantaesityksensä Bergenissä vuosi sitten. ”Teoksen nimi on suora lainaus tv-sarja Sopranosin erään mafiapomon repliikistä. Sattuessani kuulemaan sen aloin pohtia lausahdusta syvemmin. Päädyin ajatukseen, että kaikkialla, tuhossakin, on jotakin rakastettavaa ja kaunista”, Øyen muotoilee.

Nyt nähtävä teos keskittyy arjen kauneuden etsimiseen. Se sisältää viittauksia vaudevilleen, käyttää materiaalinaan muun muassa All about Eve –elokuvaa ja Øyenin oma tekstiä. Koreografi kertoo nappaavansa ideoita teoksiinsa myös usein tv-sarjoista.

”Eräs ystäväni sanoi kerran minulle, että minun ei pitäisi kertoa, mistä saan ideani. Mutta minun mielestäni siinä ei ole mitään peiteltävää”, hän naurahtaa. ”Teoksissani muualta otetut sirpaleet asettuvat uuteen kontekstiin. What’s not to love? on silti outo teos”, hän toteaa itsekin hieman huvittuneena.

Øyen kertoo suorasanaisesti pyrkivänsä tekemään mahdollisimman sentimentaalista, yleisön tunteisiin vaikuttavaa tanssia. Hän ylistää tässä suhteessa What’s not to love? –teoksen nelihenkistä esiintyjäpoppoota, jossa tanssii muun muassa hänen siskonsa, näyttelijä Yvonne Øyen.

”Tämä teos pyrkii henkimään arjen onnen hetkien olemusta katsomoon. Vaikka useimmiten olen hyvällä tuulella, olen itse tähänastisen elämäni aikana kokenut kolmesti kokonaisvaltaisen, rikkumattoman onnen jossakin hetkessä. En tiedä johtuuko sellainen silloin aivokemiasta, tilanteen kauniista valosta vai mistä. Mutta sellaisina hetkinä olen täydellisen onnellinen”, Øyen toteaa.

Tätä tavoittelevan teoksensa harjoituksiin suuntaava koreografi on empimättä haastavan ja arvokkaan tehtävän edessä.

Jenni Sainio