Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


12.07.2007   |   Maija Hirvanen

Z-in-motion 2007: Nancy Stark Smith

Helsingissä Zodiak uuden tanssin keskuksella järjestettävän Z-in-motion-festivaalin vieraaksi oli kutsuttu tänä vuonna kontakti-improvisaation äiti, amerikkalainen Nancy Stark Smith. Smith piti Zodiakilla työpajaa, ja myös hänen teoksensa Exactness of Weights of Feeling kuului festivaalin ohjelmistoon. Teos työstettiin yhdessä muusikko Mike Vargasin ja helsinkiläisten tanssijoiden kanssa.


Exactness of Weights of Feeling

Koreografia: Nancy Stark Smith
Musiikki: Mike Vargas
Tanssijat: Sini Haapalinna, Ville Johansson, Mirva Mäkinen, Ulla Mäkinen, Iiris Raipala, Nancy Stark Smith, Ronja Verkasalo, Juha Viitamäki

Zodiak -Uuden tanssin keskuksessa, Helsingin Kaapelitehtaalla, toukokuussa 2007.


 

Alussa oli ihmiskeho, painimatto ja Isaac Newtonin omena.

Kontakti-improvisaatiolla monimuotoisuutta tanssiin ja katsojaan.

Tunne, kuinka painosi tippuu selkärankaa pitkin kohti maapallon keskipistettä. Tunne, kuinka samansuuruinen voima nousee takaisin ja tarjoaa tuen rakenteeseesi.

Tässä alku yhteen kontakti-improvisaation eli KI:n keskeisistä harjoitteista.
Improvisaatioon liitetään usein vapauden käsite, mutta niin kuin elämässäkin, suureen vapauteen liittyy myös suuri vastuu ja paljon rajoituksia. Nancy Stark Smithin ja Mike Vargasin tanssijoille antamissa harjoitteissa on paljon arvoja ja ohjausta, jotka luonnollisesti näkyvät työn muodossa. Tehtävät liittyvät muun muassa monimuotoisuuteen, kuuntelemiseen ja organisaatioon.

Tuottaako tanssijalle annettu tehtävä työstää monimuotoisuutta monimuotoisempaa tanssia? Vaikuttaako tämä katsojaan, siirtyykö hän tanssisalista arkeen monimuotoisempana? Ainakin tämä tuntuu olevan yksi Stark Smithin ja Vargasin pitkään työstetyistä pyrkimyksistä.

Kontakti-improvisaatio syntyi hippiliikkeen tuoksinassa, nykytaiteen murrosajassa 1970-luvun alun New Yorkissa. Rauhaa! Hyvä niin, mutta mitä muuta?

– Kysymys oli alunperin yhden miehen, Steve Paxtonin, aloitteesta. Paxton pyysi teokseensa värväämät tanssijat improvisoimaan fyysistä kontaktia painimatolla, jumppasalissa. Henkilöille ei ennen matolle menoa annettu valmiita vastauksia siitä mitä harjoituksista piti syntymän, Nancy Stark Smith kertoo.

Ideana oli kokeilla erilaisia reaktioita suhteessa painovoimaan. Tanssijat heittäytyivät ja kaatuilivat toistensa päälle ja antoivat kehon ratkaista kuinka tilanteesta selvitään. Kontakti-improvisaation historiaa valottava video Fall After Newton toteaa, että kehitellessään liikkeen lakejaan Isaac Newton unohti sen miltä tuntuu olla omena. Tarun mukaanhan Newton kehitti painovoimateoriansa, kun omena tipahti hänen päähänsä puusta. Kontakti-improvisaatio haluaa siis olla Isaac Newtonin omena.

Meditaatiosta taideurheiluun

Avoimesta ideasta syntyi lopulta kestävä ilmiö. Nyt KI on kasvanut maailmanlaajuisesti harjoitetuksi lajiksi. Alkuperäinen ehdotus on rikastunut lukuisiksi tekniikoiksi ja tyyleiksi. KI voidaan käsittää tapana tavata muita tanssikuumeen puremia ihmisiä, liikkeellisenä meditaationa tai taideurheiluna. Sitä on käytetty myös tanssitaiteellisessa työskentelyssä.

Nancy Stark Smithin yli 30 vuotta kestänyt kiinnostus kontakti-improvisaatioon johtuu siitä, ettei hän ole löytänyt liikkeen maailmasta mitään vastaavaa.

– Lajin sisältämät vuorovaikuttamisen mutta myös haastamisen periaatteet ovat ensisijaisesti fyysisiä. Tutkimalla kuinka keho toimii painovoiman alaisuudessa synnytetään tanssille yhteinen pohja, sopimus siitä mistä kaikki alkaa, Stark Smith selvittää.

Kuin Golden Gaten maalaamista

Mike Vargasin mukaan KI:n alkuideasta rajata ilmaisu painovoiman ja kosketukseen tutkimiseen syntyi myös uudenlainen ulkoasu tanssille.

– Se ei ole syntynyt ensisijaisesti esteettisestä lähtökohdasta, mikä on poikkeuksellista suhteessa moneen muuhun tanssin lajiin, Vargas sanoo.

Yksi tärkeistä vaikuttimista on ollut japanilainen budo-laji aikido, jota KI-isä Steve Paxton harjoitti aktiivisesti kehittäessään liikeideoitaan. Paxtonin mukaan aikidon fyysisestä harjoittelusta syntyi uudenlainen suhde lattiaan ja painovoimaan. Tanssijana hän oli tottunut muokkaamaan kehonsa muotoa, mutta se tehtiin visuaalisista syistä ja sopeutumisesta opettajan ehdottamaan malliin. Aikidossa Paxton koki muotoutuvansa myös muiden aistien kautta.

Mike Vargas vertaa esityksen ja komposition katsomista Kalifornian Golden Gate -sillan maalaamiseen.

– Kun silta on maalattu valmiiksi toisesta päästä, meri-ilma on jo kuluttanut värin vastakkaisesta päästä. Maalaus jatkuu, prosessi on loputon.

Cagen musiikki ja happeningit

Vähän ennen kontakti-improvisaation syntyä ja samaan aikaan sen kanssa John Cage vaikutti musiikissa käsitteellisillä teoksillaan. Cagen elämänkumppani Merce Cunningham, jonka teosten tanssijana myös Paxton esiintyi, uudisti tanssitaidetta sattumanvaraisuuteen perustuvilla koreografioillaan. Jokapäiväisestä liikkeestä tuli osa tanssin liikepalettia, arki ja taide haluttiin nähdä yhtenä asiana.

Kuvataiteilijat siirtyivät studioistaan julkisiin tiloihin ja järjestivät happeningejä, spontaaneja tapahtumia. Kehotaide ja performanssi kehittyivät.

Vargas ja Stark Smith sanovatkin KI:n syntyneen kiinteässä suhteessa aikalaistaiteisiinsa. Toisaalta nyt, pian 40 vuoden kehityksen jälkeen tanssilajin tapa organisoitua on muuttunut ajan mukana. Myös kontaktia on nykyisin esillä YouTubessa.

Maija Hirvanen

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 19.5.2007