Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


19.04.2007   |   Olli Ahlroos

Taidetanssin peruspilarit Suomessa, osa 1: Kansallisbaletti

Olli Ahlroos – Liikekieli.com käynnistää uuden artikkelisarjan, jonka tarkoitus on tutustuttaa uudempia tanssin ystäviä Suomen taidetanssikenttään ja sen merkittävimpiin instituutioihin. Ensimmäisenä tarkasteluun otetaan Suomen Kansallisbaletti.


Joutsenlampi, Rudi Van Dantzig (Artikkelin kuvat: Kansallisooppera/Sakari Viika)

Joutsenlampi, Rudi Van Dantzig, Suomen Kansallisbaletti

Lue myös Jutta Mustakallion kommentit artikkeliin (21.5.2007)

Taidetanssi-instituutiot Suomessa, osa 1: Suomen Kansallisbaletti

Tämän artikkelisarjan tarkoitus on tutustuttaa uudempia tanssitaiteen ystäviä Suomen taidetanssikenttään ja sen merkittävimpiin instituutioihin. Jonkinlainen käsitys näistä instituutioista voi palvella taidetanssista kiinnostunutta löytämään uusia tuttavuuksia, uusia teoksia ja uudenlaista taidetta ja ilmaisua pieneltä mutta elinvoimaiselta taidetanssikentältämme. Taidetanssikenttä ei ole homogeeninen joukko taiteilijoita tai tanssin ammattilaisia. Kenttä on jännitteinen. Tämä voi johtua erilaisista koulutusperinteistä, toisistaan poikkeavista taiteellisista asennoitumisista tai kentällä toimivien instituutioiden erilaisista funktioista ja suhteista ympäröivään yhteiskuntaan. Jännitteisyydestä huolimatta mistään yhteen sovittamattomista jaoista kentän sisällä ei tietenkään ole kyse.

Ensimmäisenä tarkasteluun otetaan Suomen Kansallisbaletti. Sarjan myöhemmissä osissa tullaan vastaavasti tarkastelemaan Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitosta, uuden tanssin keskusta Zodiakia ja Kuopio tanssii ja soi -festivaalia. Tarkoitus on siis tehdä kyseessä olevat instituutiot hieman tutummiksi taidetanssin uusille ystäville, joille näiden instituutioiden toiminta ja historia eivät välttämättä ole tuttuja. Edes jonkinlainen kosketuspinta näihin instituutioihin antaa paremman lähtökohdan lähteä edelleen tutustumaan suomalaiseen taidetanssiin. Tässä osassa käydään lyhyesti läpi Kansallisbaletin historiaa ja kuullaan Kansallisbaletin johtaja Dinna Bjørnin ja tiedotuspäällikkö Heidi Almin mietteitä Kansallisbaletin nykytilasta ja baletista yleensä.

Kansallisbaletin roolista ja tehtävistä

Kansallisbaletin roolin ja tehtävän Bjørn ja Almi muotoilevat seuraavasti.

”Suomen Kansallisbaletin perustehtävä on esittää kokoillan klassisia baletteja ja kotimaisten sekä kansainvälisten nykykoreografien töitä. Kansallisbaletti on myös ainoa ryhmä maassamme, joka pystyy esittämään vaativia kansainvälisten huippukoreografien moderneja balettiteoksia. Kansallisbaletti on maamme ainoa klassisen balettikoulutuksen saaneiden tanssijoiden työllistäjä. Sen tehtävänä on tarjota sellaista ohjelmistoa, jonka esittäjiksi vain sellaiset tanssijat parhaiten soveltuvat. Eikä Suomi ole tässä mitenkään poikkeuksellinen maa, näinhän se on kansainvälisestikin. Erotuksena vain se, että Suomessa on vain yksi klassisen baletin ammattiryhmä, kun ko. kentällä niitä on maakohtaisestikin useita”, tiivistää Heidi Almi.

”Suomen Kansallisbaletin ohjelmisto rakentuu kolmen peruspilarin varaan:
1. Kansallisbaletti tarjoaa suuria klassisia kokoillan balettiteoksia, joko niin pitkälti kuin se on mahdollista, alkuperäisinä tuotantoina tai uudelleen muokattuina, päivitettyinä versioina.
2. Kansallisbaletti esittää niin kansainvälisten kuin kotimaisten koreografien tuotantoja, olivatpa ne sitten klassiseen liikekieleen pohjautuvia tai nykytanssin keinoja hyödyntäviä teoksia.
3. Kansallisbaletti esittää sekä kotimaisten että kansainvälisten koreografien kantaesitysteoksia”, listaa puolestaan Dinna Bjørn.

Suomen Kansallisbaletti on ilman muuta vanhin ja suurin Suomen taidetanssi-instituutioista. Se toimii Suomen Kansallisoopperan säätiön alaisuudessa. Pelkkiä tanssijoita Kansallisbaletissa on lähes sata. Lisäksi Kansallisbaletin rinnalla ja Suomen Kansallisoopperan säätiön alaisuudessa toimii balettitanssijan ammattiin valmistava Balettioppilaitos.

Vuonna 2006 koulussa oli n. 30 toisen asteen aikuisopiskelijaa sekä taiteen perusopetuksen piirissä yhteensä noin 220 nuorempaa oppilasta. Perusopetus alkaa 5-vuotiaiden alkeisopetuksella ja loppuu 15-vuotiaana. Tämän jälkeen 120 opintoviikon laajuiset ammattiopinnot kestävät kolme vuotta, ja samanaikaisesti opiskelija suorittaa myös yleissivistäviä opintoja ja hänellä on mahdollisuus kirjoittaa ylioppilaaksi. Balettioppilaitoksen koulutus ei siis käytännössä sulje muun jatkokoulutuksen mahdollisuutta pois, vaikka se samalla valmistaakin opiskelijan suoraan balettitanssijan ammattiin.

Historiasta

Suomen Kansallisbaletti perustettiin Suomalaisen Oopperan (siis nykyisen Suomen Kansallisoopperan) kanssa samaan aikaan vuonna 1922. Myös Balettioppilaitos perustettiin Balettikoulun nimellä samana vuonna. Suomen Kansallisbaletin ensimmäinen esitys oli Joutsenlampi, joka silloin toteutettiin 24 tanssijalla. Corps de ballet koostui balettioppilaista, joten ainoastaan pääsolistit käyttivät varvastossuja. Pääosissa nähtiin tuolloin baletin ensimmäinen sopimustanssija Mary Paischeff ja Kansallisbaletin ensimmäinen balettimestari George Gé. Vaikka balettimestari Gé ei koulutukseltaan ollutkaan tanssija vaan pianisti, saivat he ”mitä riemukkaimman vastaanoton yhteiskunnan kermalta katsomossa. Seurueen taso tuskin päätä huimasi, mutta eipä ollut asiantuntemuskaan yleisenä rasitteena”, kirjoitetaan Kansallisbaletin 75-vuotisjuhlavihkosessa. Sittemmin Joutsenlampi on ollut Kansallisbaletin ohjelmistossa jatkuvasti ja siitä tunnutaan pitävän yhtä riemukkaana ja rakastettavana kuin vuonna 1922.

Baletin perustamista alusta lähtien Suomalaisen oopperan yhteyteen voidaan pitää pitkälti Suomalaisen oopperan ensimmäisen johtajan Edvard Fazerin ansiona. Baletin perustamista nimittäin vastustettiin laajalti. Riemukkaiden Joutsenlammen ensiesitysten jälkeen innostus balettia kohtaan laantuikin vuosikymmeniksi. Baletin lakkauttamispäätös tehtiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1925, vain kolme vuotta sen perustamisen jälkeen. Seuraava lakkauspäätös syntyi kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1935. Kummallakaan kerralla lakkauttaminen ei kuitenkaan toteutunut.

1940-luvulla Kansallisbaletti vastasi ansiokkaasti sodan runteleman Suomen viihteen kaipuuseen ja teki myös onnistuneita vierailuja muihin Pohjoismaihin. Katsomossa nähtiinkin useasti, kuin kirsikkoina yhteiskunnan kerman päällä, marsalkka Mannerheim, sekä presidentin aitiossa Risto ja Gerda Ryti. Kuitenkin vasta 50-luvulla baletin taso ja sen kauan kaipaama arvostus kotimaassa alkoivat kasvaa. Vuosikymmenen puolivälissä Kansallisbaletin ensimmäinen balettimestari George Gé teki paluun tehtäviinsä Suomessa, nyt kokeneena eurooppalaisen balettimaailman konkarina. Valoisammat ajat odottivat Kansallisbalettia.

Vasta 50-luvulla Kansallisbaletti ja Balettikoulu pääsivät valtionavun piiriin. Kaikin puolin Kansallisbaletin olot 1950-luvulle asti vaikuttivat hyvinkin samanlaisilta, kuin ne ovat tänä päivänä suomalaisella taidetanssikentällä Kansallisbaletin ulkopuolella. Nykyään Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin budjetti on jättimäinen verrattuna muihin taidetanssikentän toimijoihin. ”Kansallisoopperan kokonaisbudjetti on 57,1 miljoonaa euroa”, osaa Dinna Bjørn kertoa.

Suomalainen tanssitaide syntyi Kansallisbaletissa…

Vuonna 1980 ensi-iltansa saanut Marjo Kuuselan tanssinäytelmä Seitsemän veljestä viitoitti viimein tietä kokonaan suomalaisten produktioiden valmistamisen perinteeseen. Myöhemmin 80-luvulla nähtiin Kansallisbaletissa myös Tommi Kitin ja Jorma Uotisen koreografioita. Nämä Kansallisbaletin historiasta esiin nousevat nimet paljastavat, että suomalaisen taidetanssikentän historia on suurelta osaltaan erottamattomasti Kansallisbaletin historiaa. Yllä mainituista kaikki toimivat tällä hetkellä nykytanssin parissa Kansallisbaletin ulkopuolella. Marjo Kuusela toimii tällä hetkellä Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen koreografian professorina, Tommi Kitti on edelleen yksi arvotetuimmista nykykoreografeistamme ja Jorma Uotinen toimi Kansallisbaletin johdossa vuodet 1992–2001 ja on tällä hetkellä mm. Kuopio tanssii ja soi -festivaalien taiteellinen johtaja.
Suomen Kansallisbaletti, Oopperatalo
Kotimaisista koreografeista Kansallisbaletin ohjelmistossa on nähty teoksia mm. jo mainituilta Marjo Kuuselalta, Jorma Uotiselta ja Tommi Kitiltä sekä esimerkiksi Kenneth Kvarnströmiltä ja Tero Saariselta. Kansallisbaletin ohjelmisto koostuu kuitenkin lähinnä ulkomaalaisten koreografien teoksista, mm: George Balanchine, Patrice Bart, John Cranko, Birgit Cullberg, Mats Ek, Jirí Kylián, John Neumeier ja Rudolf Nurejev vain muutaman mainitaksemme.

Vuonna 1993 Kansallisbalettikin pääsi vihdoin uusiin tiloihin Suomen Kansallisoopperan uuden kolossaalisen oopperatalon valmistuttua Töölönlahdelle. Vasta uuden talon myötä suuret kokoillan klassiset baletit saivat kansainvälisesti vertailukelpoiset puitteet Suomessa.

Kun tässä artikkelisarjassa nyt on tarkastelussa tanssitaiteen kenttä Suomessa, pitää uskaltaa myös kysyä klassisen baletin roolia ylipäätään taiteena? Missä määrin Kansallisbaletin ohjelmistosta suuren osan muodostavia klassisia baletteja voi enää nykypäivänä pitää elinvoimaisena taiteena?

”Kyllä niin Napoli ja Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas, kuten Joutsenlampi tai muut ohjelmistossamme olevat teokset ovat vakavasti otettavia taideteoksia. Mutta vaikka Napolilla tai Pähkinänsärkijällä onkin kevyempi, satuun pohjautuva tarina, ei se tee näistä teoksista vähemmän taidetta. Ja ovathan ne samalla myös viihdettä: eikö taide voi olla viihdettä?” vastaa Dinna Bjørn ja esittää meille lukijoille vastakysymyksensä.

27.4.2007 nähdään Kansallisbaletin kevään viimeinen ensi-ilta Ek–Fontoura (Mats Ekin teos FLUKE ja Marilena Fontouran Viime heinäkuu) Kansallisoopperan Alminsalissa. Sen jälkeen Kansallisbaletin henkilökuntaa odottaa kesäloma ja paljon puhuttu lomautus suuren näyttämön remontin ajaksi. Ohjelmisto jatkuu taas syyskuussa pienellä näyttämöllä Ek–Fontouran lisäesityksillä ja lokakuussa remontin valmistuttua suurella näyttämöllä Giselle-baletilla. Olli A. Ahlroos

Olli A. Ahlroos

Kirjoittaja on teoreettisen filosofian ja estetiikan opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän suorittaa työharjoittelua Liikekieli.comissa kevään 2007.
olli.ahlroos@helsinki.fi

Kuva: Johannes Romppanen