Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


08.10.2006   |   Jere Nurminen

Nina Renvall: Hallittu hallitsemattomuus

”Käsittelen pelon hiljaista olemusta, jonka monet ilmentymät pesiytyvät arkipäivän olemukseen. Havaittavan hymistelyn ja vaikenemisen kulttuurin tarkoitus on varmistaa kunkin omaa asemaa. Ja pelolla ylläpidetään tätä vaikenemista.”


Haastattelu on ilmestynyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksen syksyn 2006 ohjelmalehtisessä.

Mikä teoksissasi on sinulle tärkeää?
Mulle on tärkeää teoksen maailma itsessään. Tematiikka voi olla tärkeää, mutta pyrin teeman tuolle puolelle. Kun teema ohittuu, löytyy teoksen oma maailma. Se on aika vaikeasti määriteltävissä. En oikeastaan päätä asioita työn suhteen – ne ikään kuin tapahtuvat. Esimerkiksi Arolla on muodostunut sarjaksi, koska yksi asia on johtanut toiseen. Mutta en ole päättänyt milloin sarja loppuu.

Miten Arolla-sarja alkoi?
Soolosta Yksin kauniina arolla vuonna 2003. Pelko on laaja teema, joten sarjallisuus on toiminut tämän työn kanssa. Työstössä löytyy jatkuvasti uusia asioita; kun ajattelu kehittyy, teos kehittyy. Kaksi kaunista arolla sai ensi-iltansa tammikuussa 2006.

Miten ympärilläsi olevat asiat päätyvät työhösi?
Sen sijaan että kopioisin suoraan muotoja, pyrin kohti asioiden sisäistä olemusta. Tämän sisäisen reitin kautta syntyy täsmällinen muoto. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa käsitin, että nimenomaisesti liikkeen kehittäminen on mun juttu. Työstän tanssia pitkiä aikoja; liike on nautittavaa ja ehtymätöntä. Etsin jotain… itse asiassa olen koko ajan etsimässä. Kehoni on alati muuttuvassa tilassa: tätä avaruutta pyrin ylläpitämään.

Voitko kertoa lisää tarkkuudesta?
Työni yhteydessä on mainittu sanapari hallittu hallitsemattomuus. Tunnistan tämän. Hallitsemattomuuteni liikkeessä on harjoiteltua ja tietoista. Sen laatu on vähän niin kuin puheeni usein – juuri kun olen saamassa kiinni jostakin, se meneekin jo.

Kaksi kaunista arolla -teoksessa on paljon puhinaa. Mitä hengitys merkitsee sinulle?
Niin kuin usein mun tapauksessani, liike on tullut ensin. Ääni ja sen myötä hengitys on pulpahtanut teokseen olevaksi samalla kun olen selittänyt liikettä tanssija Janne Kilpiölle. Syntyi huomio: ääntely kuuluu oleellisesti tähän koreografiaan! Muotoseikoista puhuttaessa – muoto käsitetään joskus ikään kuin ’kuoreksi’. Mutta muotohan voi olla… niin, liikkeen muoto on sama kuin sisältö.

Sanoisitko jotain työhösi liittyvästä ajattelusta?
Liikelausetta työstäessä tapahtuu tiivis ajatusprosessi. On mielenkiintoista havainnoida, mitä tästä pohdinnasta suodattuu tanssin aikana. Pyrkimykseni on sallia ajattelun tulla liikkeen läpi. Mitä katsoja aistii siitä? Janne Kilpiö totesi joskus, että teoksessani työskennellessä joutuu todella ajattelemaan, ei pelkästään käsillä olevaa aiheistoa vaan myös sitä miten hän itse siinä aiheistossa on.

Palaten pelon teemaan, joka on esillä Arolla-sarjassa – mitä olet löytänyt?
Olen kohdannut pelon näkymättömyyttä. Käsittelen pelon hiljaista olemusta, jonka monet ilmentymät pesiytyvät arkipäivän olemukseen. Havaittavan hymistelyn ja vaikenemisen kulttuurin tarkoitus on varmistaa kunkin omaa asemaa. Ja pelolla ylläpidetään tätä vaikenemista.

Median rakastamaa luovuutta ja innovaatiota ei todella ole niin kauan kuin on pelkoa. Pelko vaikuttaa päätöksentekoon, josta sitten puuttuu luovuus ja innovatiivisuus. Kysyn: miten paljon vaikeneminen itse asiassa estää eteenpäin menoa? Kaksi kaunista arolla-teoksen aihepiiri on siis varsin yhteiskunnallinen. Kuitenkin tämä tematiikka on teoksen lähdeaineistoa, ei teos itse. Niin kuin sanottu, tärkeät asiat ovat teemojen takana.

Nina Renvallin teos Kaksi kaunista arolla nähdään Zodiakissa 12.-19.10.2006

Haastattelijana toimi taiteilija, koreografi Maija Hirvanen.