Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


09.08.2006   |   Karoliina Korpilahti

Haastattelussa Pirjo Yli-Maunula


Täydenkuun tanssit -festivaalin taiteellinen johtaja kertoo tunnoistaan nelivuotisen toimikauden päättyessä.


Pirjo Yli-Maunula

”Tanssi on elämänmittainen työ”

Täydenkuun tanssien taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula kertoo mietteitään Hotelli Pyhäsalmessa teekupin äärellä tämän vuoden festivaalin, ja koko nelivuotisen taiteellisen johtajuuskauden, kääntyessä loppusuoralle. Kiireinen keulahahmo on väsynyt, mutta tyytyväinen.

– Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla olotilaani nyt, niin täytyy sanoa onnellinen. Olen tyytyväinen koko tähän rupeamaan taiteellisena johtajana sekä tämän vuoden festariin. Kaikki on rullannut jokseenkin hyvin ja olemme saaneet paljon hyvää palautetta.

Onko sinulla hyvät tunnelmat myös jättää festivaalin johtajuus?

– Kyllä. Vielä vuosi sitten en olisi ollut valmis jättämään festivaalia, mutta nyt aika on kypsä.

Taiteellisena johtajana Yli-Maunulalla on valta ohjelmistovalinnoissa, mutta se on myös työlästä.

– Niin paljon kuin olen pystynyt, olen kiertänyt katsomassa esityksiä. Saan myös paljon videoita. Olen laskenut, että jos otetaan mukaan sekä elävät esitykset että videot, niin näen sellaiset 150 esitystä vuodessa. Siitä joukosta teen sitten valintani. Mukana on ulkomaisia ja kotimaisia esityksiä.

Täydenkuun tanssit -festivaalilla nähtiin tänäkin vuonna kaksi kiinnostavaa kantaesitystä, jotka tuovat aina oman jännityksensä. Arja Raatikaisen ja Raisa Punkin koreografiat saivat maailman ensi-iltansa Pyhäjärvellä. Kantaesitysten valitseminen ja tuottaminen on vastavuoroista muiden kentällä toimijoiden kanssa.

– Ehdotus kantaesityksestä voi tulla joko taiteilijalta minulle tai minulta taiteilijalle. Siihen on monta reittiä ja käytäntö vaihtelee. Toisaalta se voi lähteä liikkeelle myös instituutioiden kautta. Järkevän taloudellisen pohjan saamiseksi voin keskustella yhteistyökumppaneiden kanssa valinnoista. Heidän kanssaan mietitään, mitä heille on tulossa seuraavalle kaudella ja onko siellä jotain, missä me voisimme olla mukana osatuottajana.

– Arja Raatikaisen kanssa tänä vuonna prosessi meni niin, että ensimmäinen yhteydenotto taisi tulla Nomadi-tuotannon puolelta. He kysyivät olisinko kiinnostunut tällaisesta teoksesta ja sitten kävimme neuvotteluja siitä, mitä me voimme tarjota ja mitä heillä on päinvastoin.

Onko festivaalin pääyhteistyömuoto tuotantoyhteistyö vai teettekö myös muunlaista yhteistyötä?

– Tänä vuonna olemme erityisesti joutuneet tekemään neuvottelutyötä, esimerkiksi Jo Stromgrenin kanssa. Heidän tänne tulemisensa oli kiinni Norjasta saatavasta matka-apurahasta. Meillä oli puolestaan apuraha pohjoismaisten esitysten tuottamiseen, mutta se ei olisi yksin riittänyt.

– Hyvin monien taiteilijoiden kanssa joudutaan käymään sellaisia keskusteluja, että mitkä ovat ne panokset kelläkin. Festivaalin talous on tiukentunut ja monet ovatkin tulleet vastaan näissä asioissa. Tanssin aluekeskukset ovat myös tärkeitä yhteistyökumppaneita, esimerkiksi juuri residenssitaiteilijoiden kohdalla mukana on Läntinen tanssin aluekeskus, Liisa Pentin teoksen kohdalla Eteläinen aluekeskus. Myös tällaista rahoituksellista yhteistyötä pitää tehdä, että festivaali onnistuu.

Minkälaisena olet nähnyt roolisi festivaalin taiteellisena johtajana?

– Koen olevani eräänlainen välittäjäaines. Olen taiteilijoiden, taitelijayhteisöjen ja Pyhäjärven organisaation välissä. Valitsen ohjelmiston, mutta minun täytyy toimia myös asiantuntija-apuna: mitä näiden esitysten toteuttaminen edellyttää, jotta näitä taiteilijoita voidaan kutsua? Mitkä ovat vähimmäisedellytykset jonkin asian toteuttamiseksi täällä? Alkaen ihan hajoitustilakysymyksistä, kuten voiko tämän ryhmän sijoittaa harjoittelemaan ennekuin he menevät näyttämölle ja missä tilassa? Minun täytyy toimia eräänlaisena arvioitsijana ihan pieniä detaljeja myöten.

– Ohjelmistoa valitessani on pidettävä monet näkökulmat mielessä. Tämä on kuitenkin myös vientitapahtuma, joten on mietittävä viennin kannalta kiinnostavia kotimaisia esityksiä. Tänne kutsutaan aina ulkomaalaisia promoottoreita ja koen, että minun on henkilökohtaisesti uskottava valintoihini ja siihen, että ne saattaisivat herättää kiinnostusta myös ulkomailla.

– Toisaalta ajattelen myös pyhäjärvistä yleisöä, että ohjelmassa olisi jotakin helposti lähestyttävää, jota voin suositella heille. Kahtena viime vuotena meillä on ollut niin sanotussa festivaalilehdessä annettu kuumat vinkit, niissä olen koittanut tuoda esille juuri niitä teoksia, joiden uskon olevan kiinnostavia paikalliselle yleisölle ja markkinoida niitä hieman populistisesti.

– Kolmas näkökulma on tanssin kentän sisäinen, että festivaalilla olisi monipuolinen tarjonta koti- ja ulkomaisia teoksia, ja että olisi eri tyyppisiä ja -ikäisiä taiteilijoita sekä monia lähestymistapoja. Efva Liljan halusin mukaan siksi, että tanssi on elämänmittainen työ. Pyrin rakentamaan ohjelmistosta monipuolisen kokonaisuuden ja sitä ajattelen nimenoman tanssin alan sisäisenä kysymyksenä. Rakentelen välittäjänä erilaisia kohtaamisia…

Tänä vuonna yleisö pääsi näkemään Yli-Maunulan täydessä vauhdissa William Petit’n North Land – Nomade Cabaret -teoksessa. Kysyttäessä, miltä tuntuu esiintyä itse festivaalilla, jonka taiteellinen johtaja on, Yli-Maunula vastaa näin:

– Vaikealta. Esiinnyin johtajuuskauteni ensimmäisen ja viimeisen vuoden festivaalilla. Ensimmäisenä kesänä tajusin, että tämä on kauhean vaikeata ja jätin sen. Nyt oli pakko jälleen esiintyä, sillä olemme olleet tuottamassa William Petit’n teosta eikä vaihtoehtoja ollut ottamatta sitä festivaalille. Mutta kyllä se hankalaa on. Sitä on aina huolissaan esimerkiksi jääviyskysymyksistä. Lisäksi moneen asiaan keskittyminen on ihan fyysisesti jo vaikeaa.

Mitä nyt, festivaalin johtokauden jälkeen?

-Tämä on kuitenkin ollut osa-aikainen työ, taiteellinen ura on kulkenut minulla koko ajan tässä rinnalla ja nyt keskityn siihen täysillä. Toimin tanssijana ja koreografina Oulusta käsin. Meillä on siellä uusi tuotantoyhteisö Maria Littowin kanssa, jonka kautta lähdemme luomaan meidän omille töillemme tuotantoa. Tuotamme myös ulkopuolisten taiteilijoiden teoksia, mutta niin että meillä on jokin suhde siihen. Joko niin, että toimimme tanssijoina tai tuottajina.

Oletko ehtinyt nauttimaan yhtään kesästä?

-Irtauduin kunnolla sähköpostien ulottumattomiin kahden viikon kesälomallani. Ehkä seuraava kesä tulee olemaan kuitenkin helpompi rentoutumisen kannalta kun ei tarvitse puuhastella festivaalin parissa. Viimeiset neljä kesää on mennyt tässä festivaalimeiningissä.

Minkälaisia eväitä olet antanut tulevalle festivaalin taiteelliselle johtajalle, Harri Kuorelahdelle?

-Olemme käyneet muutamia keskusteluja. Harri on kysellyt, mutta ei kovin paljon. Olen ottanut lähtökohdaksi sen, mikä on Harrin tarve ja vastata siihen. En halua olla tyrkyttämässä omia toimintatapoja.

Haastattelijana toimi Karoliina Yli-Honko.