Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


07.07.2006   |   Karoliina Korpilahti

Haastattelussa Luyanda Sidiya


”Kuopiossa on energiaa ilmassa ja ihmisissä. On hienoa nähdä ihmisten rakkaus ja intohimo tanssiin täällä.”


Luyanda Sidiya teoksessa Gula Matari, kor. Vincent Matsoe (Kuva: Tuire Punkki)

Luyanda Sidiya, Gula Matari (kor. Vincent Matsoe), kuva Tuire Punkki

Eteläafrikkalainen näkökulma tanssiin

Luyanda Sidiya oli ensimmäisen kerran sooloillaan mukana Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla jo pari vuotta sitten. Vuonna 2004 koko Moving into Dance Mophatong -ryhmä oli mukana ja viime vuonna hän piti työpajoja.

Moving into dance Mophatong on 10-henkinen tanssiryhmä, joka toimii Johannesburgissa. Edudance, opetuksellinen tanssi liittyy tiukasti ryhmän toimintaan, ja he työskentelevät paljon muun muassa opettajien kanssa. Aiheeksi voi ottaa vaikkapa biologian. Ryhmän tyylillisenä tavaramerkkinä pidetään afrofuusiota.

Kareliagaalassa Sidiyan esittämät kaksi Vincent Mantsoen koreografiaa aloittivat ja myös lopettivat illan ohjelmiston.

Sidiya on kokenut Suomen matkaaja, tämä on hänen kolmas kertansa Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla. Mitä pidät Kuopiosta?

– Pidän paljon, täällä on energiaa ilmassa ja ihmisissä. On hienoa nähdä ihmisten rakkaus ja intohimo tanssiin täällä. Upea kokemus henkilökohtaisesti.

Onko sinulla ollut aikaa käydä katsomassa muita esityksiä?

-Kyllä, tulin eilen ja kävin katsomassa NDT:n esityksen, se oli ekstaattinen ja kaunis.

Miten aloitit tanssimaan, millaisia mahdollisuuksia on Etelä-Afrikassa?

– Aloitin hieman vanhemmalla iällä tanssimisen, kun olin 19-vuotias. Minusta piti tulla insinööri. Näiden kuuden vuoden aikana jona olen tanssinut, olen nauttinut siitä paljon ja yrittänyt ottaa kaiken irti. Olen päässyt matkustamaan lähes maailman ympäri ja nähnyt monia kauniita paikkoja ja maita.

Millaisia tanssikouluja on Etelä-Afrikassa?

-On monia eri tyylejä, ja eri kouluja, kuten Moving into Dance (edudance). Cape Townin yliopisto ja muutama muukin koulu, mahdollisuuksia on paljon! Oma taustani on nykytanssissa.

Miten kuvailisit tanssin kenttää Johannesburgissa ja Etelä-Afrikassa?

-Se on värikäs, on monia erilaisia koreografeja ja paljon hyvin luovia ihmisiä, joista monet lähtevät ulkomaille, koska Europassa on enemmän mahdollisuuksia ansaita elantonsa tanssijan ammattissa.

Oletko esittänyt paljon näitä kahta teosta, Gula Mataria ja Speaking with tongues and ngomaa?

– Kyllä, olen esittänyt niitä paljon. Haluaisin kiittää Sylvia Glasseria, ryhmän johtajaa, David Aprilia ja koreografia Vincent Mantsoeta, koska ilman heitä en olisi tässä ja täällä.

Haastattelijana toimi Karoliina Yli-Honko.