Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


06.04.2006   |   Thomas Freundlich

Anna-Maija Terävä: Paradoksi kehon käynnistysvoimana

”Nyrkkeilyssä minua kiehtoo sen kummallinen visuaalisuus. Hanskojen kädessä pitäminen luo olemukseen ristiriidan: voi näyttää naurettavalta jos ei osaa käyttää niitä, mutta siitä huolimatta niillä on paljon tuhovoimaa.”


Kuva: Hanna Pihko

Anna-Maija Terävä, kuva Hanna PihkoArtikkeli on ilmestynyt Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kevään 2006 ohjelmalehtisessä.

Fighting Mind -soolossani tutkin, miten paradoksit ja vastakkainasettelu toimivat mielen ja kehon liikkeellepanevana voimana. Pyrin löytämään itsestäni ja ympäristöstäni vastakkaisuuksia, jotka luovat välilleen jännitteen ja löytämään siitä uudenlaisen toiminnan mahdollisuuden.

Haluan tutkia liikkeellisesti, minkälaisiin ratkaisuihin voi päätyä, jos yhtäaikaa antaa itsensä pelätä ja uskaltaa, horjua ja pysyä, haluta ja inhota, esiintyä ja piiloutua, taistella ja antautua. Käytän tähän esimerkiksi klassista musiikkia ja nyrkkeilyä, kuuntelua ja lyömisen opettelua saman aikaisesti. Pyrin myös puheella tuomaan esiin, mitä minulle tapahtuu ja muodostamaan liikkeen synnyttämiä sanoja.

Paradoksit, kuten ’taistelu’ rauhan puolesta, vahvuuden löytyminen heikkoudesta tai kuinka kuolema pitää meidät elossa, kiehtovat minua ja haluan tutkia niiden merkityksellisyyttä ja niiden muodostamaa vastakkainasettelua ihmisessä. Ristiriitaa syntyy siitä, että ympärilläni tapahtuu asioita, joihin haluaisin vaikuttaa, mutta omat käytettävissä olevat keinot tuntuvat rajallisilta. Minua kiinnostaa, miten tämä ristiriita purkautuu toimintana ja johtaa johonkin uuteen.

Ristiriitojen olemukseen liittyy myös kärsivällisyys; pitäytyminen siinä mitä tekee, vaikka haluaisi olla toisaalla. Haluan soolossani ilmaista tavoittelemisen ja luopumisen tärkeyttä. Sen tärkeyttä, että elää ja on suhteessa ympäristöönsä, sallii jännitteiden syntyä itsensä ja muiden välille, toimii ja antaa ajatustensa näkyä – vaikka pelottaisi.

Pyrin tuomaan esiin myös esiintyjän ja yleisön välisen suhteen ja mahdollisesti kommentoimaan sitä. Voisiko esitystilanteesta jotenkin astua syrjään, katsoa sitä ulkopuolelta ja tulla sitten takaisin? Minkälaisia esitystilanteen odotukset ja jännitteet ovat, voiko tai kannattaako niitä yrittää purkaa?

Nyrkkeilyssä minua kiehtoo sen kummallinen visuaalisuus. Nyrkkeilyhanskat ovat massiiviset ja kömpelöt. Hanskat kädessä muuttuu uhkaavaksi tai jonkun mielestä ehkä naurettavaksi. Silti niissä on purkausta, adrenaliinia, hikeä, verta ja taistelua. Hanskojen kädessä pitäminen luo olemukseen ristiriidan: voi näyttää naurettavalta jos ei osaa käyttää niitä, mutta siitä huolimatta niillä on paljon tuhovoimaa.

Tanssin kanssa limittyvä video viittaa ajankulkuun ja hallitsemattomaan ympäristöön. Siinä missä tanssi tapahtuu nyt-ajassa, on videolla mahdollista tuoda läsnäolevaksi kaukaisen tai lähimenneisyyden tapahtumia, joihin tanssijana joudun luomaan suhteen ja ottamaan kantaa. Videon läsnäolo tuo lohtua, se on ikkuna ulos tilasta, se avaa ympäröivän maailman osaksi omaani.

Kirjoittaminen on iso osa ajatusprosessiani. Kirjoittamalla asetan itselleni tehtäviä tai käsittelen ongelmia. Liikkuessa hahmottuu miten ne ratkeavat konkreettisesti. Pääsen eteenpäin ajatuksia kehollistamalla. Keskustelen myös paljon muiden kanssa prosessin aikana. Haluan ihmisten tulevan katsomaan työtä myös harjoitusvaiheessa. Olen kiinnostunut avoimista prosesseista. Kirjoittaminen luo osaltaan sita: se jättää jälkiä joihin voi aina palata.

Olen pohtinut paljon esiintyjän vastuuta ja sitä miten esiintyjä voi olla esitystilanteessa rohkea ja suora. Pohdinnat esiintyjyydestä tulevat aina hyvin lähelle omaa persoonaa ja identiteettiä. Oman äänen ja liikkeen julkituominen herättää alati kysymyksiä, muuallakin kuin esiintymistilanteessa. Tanssin kautta saan kuitenkin myös vastauksia, fyysisten kokemusten tuoma kokemuksellinen tieto on minulle hyvin arvokasta. Tanssi on kartoitusta, ytimien ja pintojen välissä, väliaineessa liikkumista.

Haastattelijana toimi Zodiakin tiedottaja Johanna Mäkelä.