Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


21.02.2006   |   Thomas Freundlich

Valosuunnittelija esittelyssä: Tomi Humalisto

”Sain elämäni ensimmäisen tanssitunnin, kun serkkutyttö veivasi kasettimankan tahtiin jotain ennen näkemätöntä. Se, sanoi, että kuuluu kädet nostaa ylös tässä kohtaa, hants ap, baby hants ap, dii dii diidappappa, dii dii didappappa. Innostuu sitä vähemmästäkin.”


Nimi ja ikä:
Tomi Humalisto, 35v.

Mitkä ovat valaistuksen päätehtävät tai -tavoitteet ja miten ne muuttuvat teoksesta toiseen?

Richard Palmer on varsin napakasti ilmaissut, että valaistuksen tehtävä on valaista esitystä, ei vain näyttämöä. Tuo on tärkeä ero, joka mahdollistaa valaistuksen ymmärtämisen taiteellisena toimintana joka muotoutuu teoskohtaisten tavoitteiden mukaan, ei metodina tai järjestelmänä, joka siirretään, enempää pureksimatta, teoksesta toiseen.

Tämä ei kiellä hyväksi havaittujen keinojen käyttämistä, kunhan ollaan tarkkoina siitä, tavoitellaanko niillä teoksen sisällön parasta ilmaisua vain omaa mukavuutta.

Odotatko valosuunnitteluprosessin perusajatuksen tulevan ensisijaisesti koreografilta/ohjaajalta/lavastajalta?

En, mutta ehdotuksia otetaan vastaan.

Miten ja millä konkreettisilla välineillä hahmotat kaksi- ja kolmiulotteista tilaa suunnitteluvaiheessa?

Jos esitystilaan on mahdollista päästä haaveilemaan, aloitan mielelläni siitä. Samassa yhteydessä valokuvaan ja raapustelen muistikirjaan. Sen jälkeen haudon asiaa ja raapustelen kirjaani satunnaisesti.

Kun ajatukset ovat hivenen jäsentyneempiä, sekoitan kaikkia mahdollisia keinoja, mittakaavan ja etäisyyksien hahmottamista paperilla esim. pohjakuvan ja sivuleikkausten kanssa. Teen kuvankäsittelyluonnoksia, piirrän heitinten avauskulmia hahmottavia viivoja ja punnitsen vaihtoehtoja CAD-ohjelmassa.

Oletko paatunut ammattikatsoja vai liikuttaako sinua mikään esitystä ajaessasi?

Paatuminen ja omaan työhön keskittyminen sekoitetaan usein toisiinsa. Kumpikin etäännyttää emotionaalisesti, mutta kun oma työsuoritus saavuttaa perusvarmuuden, saattaa rentoutumisen myötä esityksestä nauttiakin. Vapaa-aikana katsomossa istuessani myönnän olevani hieman kyyninen, mutta silloin tällöin uskoni esityksen kokemiseen palautuu ja lähden esityksestä kiitollisena tekijöille.

Pitääkö valon olla kaunista?

Ei itsetarkoituksellisesti.

Miten aloitat suunnittelutyön?

Aloitus ja virittäytyminen riippuvat paljon työryhmän lähtökohdista sekä henkilökohtaisesti sen tuntemattoman esiymmärryksestä, jota tuleva työ aina edustaa. Mutta usein se tarkoittaa kohdallani taustakirjallisuuden lukemista, päiväkirjaan luonnostelua ja rutiiniaskareiden aikana haaveilua.

Kuinka läheistä yhteistyötä teet taiteellisen työryhmän muiden jäsenien kanssa?

Riippuu paljon työryhmästä ja erityisesti henkilökemioista, usein lähennyn yhden ryhmän jäsenen kanssa, jonka työhön heijastelen omia ajatuksiani erityisesti. Tuo henkilö saattaa olla yhtä hyvin lavastaja, äänisuunnittelija kuin koreografikin.

Mistä muista taidemuodoista haet innoitusta?

Kuvataiteesta, musiikista ja elokuvista.

Ovatko valo/ääni/lavastus/koreografia tasa-arvoisia? Pitäisikö niiden olla?

Tasa-arvo ei tarkoita, että jokaiselle annetaan kolme ristipääruuvia, kaksi sormiparistoa ja tunti aikaa. Tunnin harjoitus voi olla eri kuin tunnin rakennusaika. Esityksen osa-alueet eivät ole täysin yhteismitallisia ja siten niiden tasapainoon asettaminen voi tarkoittaa erisuuruisia tai -laatuisia resursseja.

Jossain esityskonseptissa valolla voi olla merkittävä osuus teoksen sisällölliseltä kannalta, mutta se ilmenee näkyvästi esim. vain viimeisen viiden minuutin aikana. Tällöin näennäinen epätasapaino on ajateltua ja esitykseen oleellisesti kuuluvaa. Todellinen tasa-arvo huomioi erilaisuuden.

Mitkä ovat valosuunnittelijan kymmenen käskyä?

Valosuunnittelijan kunnollisuutta ei voi lunastaa luterilaisella ”tee tämä niin olet hyvä” -listalla. Riittää, että työsi haaste tuottaa sinulle mielihyvää, jolloin mielihyvä välittyy mitä todennäköisemmin myös muille. Ja se ei ole vähän se.

Miten innostuit tanssista?

Sain elämäni ensimmäisen tanssitunnin, kun serkkutyttö veivasi kasettimankan tahtiin jotain ennen näkemätöntä. Se, sanoi, että kuuluu kädet nostaa ylös tässä kohtaa, ”hants ap, baby hants ap, dii dii diidappappa, dii dii didappappa.” Innostuu sitä vähemmästäkin.

Jos voisit toteuttaa tanssiproduktion kenen tahansa koskaan eläneen taiteilijan kanssa (miltä alalta tahansa), kenet valitsisit yhteistyökumppaniksesi – ja miksi?

Leonardo Da Vincin nerokkuudella toteutettu Low tech saattaisi avata silmäni uusiin sfääreihin. On kokonaan eri asia haluaisiko Leonardo valita minua.

Mikä on mieleenpainuvin koskaan näkemäsi tanssiteos? Miksi?

Haluan mainita kolme erilaista: DV8:n Enter Achilles löi ällikällä saumattomalla taituruudellaan, Rosasin Just Before oli keersmaekerilaisen flow:n juhlaa ja Tomi Paasosen Olotila latasi sellaisen katharsisksen, että siitä riitti vuosiksi.

Mikä on mielenkiintoisin tila, jossa olet työskennellyt?

Yrjönkadun uimahalli. Teimme Mammu Rankasen kanssa sinne Shelly-nimisen tanssi-installaation 1997. Halli oli perusteellisen remontin kynnyksellä ja omistajataho uskalsi kaiketi siksi päästää työryhmän tilaan. Se oli ainutlaatuinen tilaisuus toimia upeassa historiallisessa ympäristössä, jossa altaan heijastusten ja tilan monimuotoisuuden tutkiminen herauttaa vieläkin veden kielelle.

Liitä mukaan kuva valotilanteesta ja kerro tarina sen takana.

Musta, kor. Mammu Rankanen
Oheinen kuva on Mammu Rankasen sooloteoksesta Musta vuodelta 2003. Kyseinen valotilanne muotoutui Mammun halusta sijoittaa meditatiivinen liikeosuus korokkeella tapahtuvaksi ja minun halusta eriyttää tapahtuma prologin kaltaiseksi osuudeksi.

Liike oli hidasta ja paikallaan pysyvää, joten rakensin leikkisästi pylväspyhimykseksi kutsumastani kohtauksesta eräänlaisen temppelin. Muotoilin Mammun ylhäältä lankeavalla haalean oranssilla valolla patsasmaiseksi ja suljin alttarin omaksi tilakseen valokuitukuutiolla.

Olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen, mutta kyseinen kuutio aiheutti harmaita hiuksia moneen otteeseen. Paria tuntia ennen ensi-iltaa viallinen lamppu johti vaarallista sähköjännitettä katon ripustusputkeen ja sulatti poikki muoviset nippusiteet, jolla kuitu oli kiinnitetty metalliseen vaijerikehikkoon. Koko komeus valahti alas yhdellä sulakkeen paukahduksella aiheuttaen työryhmälle sydänkohtauksen. Kaikki korjattiin ensi-iltaan mennessä, mutta olin kauhusta kankea koko esityksen ajan.

Mikä on hauskin/oudoin/ikimuistoisin tilanne, johon olet työssäsi joutunut?

Minun piti näytellä esityksessä voidakseni tehdä siihen valosuunnittelun. Eräässä ulkomaisessa opiskelijatuotannossa palkkaa maksettiin vain näyttelijöille. Hallintovirkamiesten mielestä valosuunnittelu ja lavastus olivat tarpeettomia kulueriä. Niinpä edellä mainittujen toimenkuvien lisäksi huhkin myös näyttämöllä koko esityskauden. Työryhmän ulkopuolisten näyttelijäopiskelijoiden silmissä sosiaalinen statukseni kohosi, mutta ei valosuunnitteluni ansiosta. – Näyttelin, siis olin.